9. helmikuuta 2017

Hämärän jälkeen -haasteyhteenveto



No niin, nyt tulee vihdoin marraskuussa loppuneen lukuhaasteen yhteenveto (ihan liian myöhään, pahoittelut siitä). Emännöin ensimmäistä kertaa omaa haastetta, ja aiheeksi valitsin kauhun, koska siitä on aika monesti ennakkoluuloja tai sitä pidetään paljon yhdenmukaisempana genrenä mitä se oikeasti on. Huomasin, että kaikki osallistujat olivat onneksi löytäneet hyvää luettavaa, ja muutama myös yllättyi kauhun viihdyttävyydestä. Toivottavasti muutkin lähtevät tästedes lukemaan itselleen vierasta genreä, oli se sitten kauhu tai jokin muu (itselläni on vielä työtä esim. kiinnostavan sci-fin löytämisessä).

Yhteensä koosteen/arvion ilmoittaneita oli 10 kpl, ja luettuja kirjoja yhteensä 90 kpl. Noitapiiriläisiä, eli vähintään 11 kirjaa lukeneita, oli allekirjoittanut mukaan lukien peräti 5, aaveita ja ihmissusia 2 sekä haudankaivajia ja zombeja 1. Kotimaista kirjallisuutta, novellikokoelmia ja sarjakuvia näytti olevan eniten, ja klassikkojakin mahtui joukkoon mukavasti.

Lupasin myös järjestää arvonnan. Jokainen yli kuusi kirjaa lukenut sai kaksi arpaa, ja palkintona on yllätyskirja. Onnetar veti kulhosta Hurja Hassu Lukija -blogin. Onneksi olkoon! Laitoin sähköpostia blogissasi näkyvään osoitteeseen.

Lopuksi vielä lista kaikista luetuista. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille!

Sarjakuvat
Azuki, Ryo: Vaarallinen sivusto 1 (Evarian kirjahylly)
Bunn, Cullen ja Tyler Crook: Harrow County, Vol. 1: Countless Haints (#1-4) (Orfeuksen kääntöpiiri)
Carroll, Emily: Through the Woods (Kirjahilla)
Comes: Eva (Oksan hyllyltä)
Hill, Joe ja Gabriel Rodriguez: Welcome To Lovecraft (Taikakirjaimet)
Hill, Joe ja Gabriel Rodriguez: Head Games (Taikakirjaimet)
Hill, Joe ja Gabriel Rodriguez: Crown of Shadows (Taikakirjaimet)
Hill, Joe ja Gabriel Rodriguez: Keys to the Kingdom (Taikakirjaimet)
Hill, Joe ja Gabriel Rodriguez: Clockworks (Taikakirjaimet)
Hill, Joe ja Gabriel Rodriguez: Alpha & Omega (Taikakirjaimet)
Kirkman, Robert ja Jay Bonansinga: The Walking Dead: Kuvernöörin nousu (Kirjahullun päiväkirja)
Kirkman, Robert ja Jay Bonansinga: The Walking Dead: Tie Woodburyyn (Kirjahullun päiväkirja)
Liu, Marjorie ja Sana Takeda: Monstress, Vol. 1: Awakening (Kirjahilla)
Moore, Terry: Rachel Rising (#1-2) (Oksan hyllyltä)
Roberson, Chris et al.: iZombie (#1-4) (Orfeuksen kääntöpiiri)
Snyder, Scott: Amerikan vampyyri (Hurja Hassu Lukija)
Umeno, Hana: Saksinainen (Evarian kirjahylly)

Novellit
Carroll, Jonathan: Neljännestä yli ymmärryksen (Hurja Hassu Lukija)
Carroll, Jonathan: Pyhän hirven kirkko (Hurja Hassu Lukija)
Cox, Michael (toim.): The Oxford Book of Victorian Ghost Stories (Orfeuksen kääntöpiiri)
Dahl, Roald: Nahka ja muita novelleja (Oksan hyllyltä)
du Maurier, Daphne: Linnut (Hurja Hassu Lukija)
Hearn, Lafcadio: Kwaidan: tarinoita ja tutkielmia oudoista ilmiöistä (Orfeuksen kääntöpiiri)
Kane, Paul (toim.): The Mammoth Book of Body Horror (Orfeuksen kääntöpiiri)
Katajala, Jussi: Korpin silmät kaiken näkevät ja muita yöpuolen tarinoita (Katvealue)
Nevala, Heikki (toim.): Ruumiittomat: suomalaisia aavenovelleja (Evarian kirjahylly)
Nummelin, Juri (toim.): Kuun pimeä puoli: suomalaisia ihmissusinovelleja (Cilla In Wonderland)
Nummelin, Juri (toim.): Luurankomies ja muita kauhutarinoita villistä lännestä (Katvealue)
Ojanen, Eero (toim.): Suuri suomalainen kummituskirja (Evarian kirjahylly, Dysphoria)
Sadelehto, Markku (toim.): Lovecraftin lähteillä (Oksan hyllyltä)
Sadelehto, Markku (toim.): Outoja tarinoita 4 (Katvealue)
Sadelehto, Markku (toim.): Paha vieras (Katvealue)
Sadelehto, Markku (toim.): Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia (Katvealue, Taikakirjaimet, Dysphoria)
Saloranta, Tuomas: Mahtavat ammoiset ja muita karmaisevia kertomuksia (Katvealue, Evarian kirjahylly)
Simonsuuri, Lauri (toim.): Myytillisiä tarinoita (Orfeuksen kääntöpiiri)
Stephens, John Richard (toim.): Mystisiä kissatarinoita (Orfeuksen kääntöpiiri)
Stoker, Bram: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia (Hurja Hassu Lukija)
Stoker, Bram: Midnight Tales (Orfeuksen kääntöpiiri)
Utterson, Sarah Elizabeth (toim.): Tales of the Dead (Orfeuksen kääntöpiiri)
Winter, Douglas E. (toim.): Dark Visions (Orfeuksen kääntöpiiri)

Muut
Aaltonen, Sami: Aavetaloja (Evarian kirjahylly)
Carey, M. R.: Fellside (Taikakirjaimet)
Duigon, Lee: Kauhun koulu (Kirjahullun päiväkirja)
Endore, Guy: The Werewolf of Paris (Orfeuksen kääntöpiiri)
Halme, Jukka ja Juri Nummelin (toim.): Ulkomaiset kauhukirjailijat (Orfeuksen kääntöpiiri)
Hautala, Marko: Itsensävalaisevat (Hurja Hassu Lukija)
Hautala, Marko: Kirottu maa (Katvealue)
Hautala, Marko: Kuiskaava tyttö (Kartanon kruunaamaton lukija, Dysphoria
Hill, Joe: Sydämen muotoinen rasia (Oksan hyllyltä)
Holder, Nancy: Crimson Peak (Kirjahilla, Taikakirjaimet)
Hurley, Andrew Michael: Hylätty ranta (Dysphoria, Hurja Hassu Lukija)
Kallas, Aino: Sudenmorsian (Taikakirjaimet
Karvonen, Mauri: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita (Evarian kirjahylly)
King, Stephen: Se (Evarian kirjahylly)
King, Stephen: Uinu, uinu lemmikkini (Orfeuksen kääntöpiiri)
Kolker, Robert Phillip (toim.): Alfred Hitchcock's Psycho: A Casebook (Orfeuksen kääntöpiiri)
Korhonen, Niko Mikael: Pärttylin kesä (Evarian kirjahylly)
Landis, John: Elokuvan hirviöt (Orfeuksen kääntöpiiri)
Landy, Derek: Demon Road (Kirjahilla)
Le Fanu, Sheridan: Carmilla (Hurja Hassu Lukija)
Leroux, Gaston: Oopperan kummitus (Cilla In Wonderland)
Lewis, Matthew Gregory: Munkki (Hurja Hassu Lukija)
Lindqvist, John Ajvide: Kultatukka, tähtönen (Hurja Hassu Lukija)
Lotz, Sarah: Neljäs päivä (Evarian kirjahylly)
Matheson, Richard: Olen legenda (Hurja Hassu Lukija)
Meyrink, Gustave: Golem (Katvealue)
Morre, Hanna: Tuonen tahto (Taikakirjaimet, Evarian kirjahylly, Dysphoria)
Ness, Patrick ja Siobhan Dowd: Hirviön kutsu (Oksan hyllyltä, Hurja Hassu Lukija)
Niemi, Mikael: Kirkon piru (Oksan hyllyltä)
Niemi, Mikael: Verenimijät (Oksan hyllyltä)
Noronen, Paula ja Kati Närhi: Yökoulu ja kadonnut opettaja (Oksan hyllyltä)
Olde Heuvelt, Thomas: HEX (Kartanon kruunaamaton lukija)
Pettersson, Allan Rune: Frankensteinin täti (Orfeuksen kääntöpiiri)
Polidori, John: Vampyyri (Hurja Hassu Lukija)
Raven, Nicky, ja Gary Blythe: Vampyrologia: langenneiden todellinen historia (Hurja Hassu Lukija)
Rice, Anne: Veren vangit (Cilla In Wonderland)
Ruiz Zafón, Carlos: Marina (Hurja Hassu Lukija)
Saloranta, Tuomas: Juuri sellainen yö (Evarian kirjahylly)
Sánchez Piñol, Albert: Kylmä iho (Evarian kirjahylly)
Schneider, Steven Jay (toim.): 101 Horror Movies You Must See Before You Die (Orfeuksen kääntöpiiri)  
Sommer-Bodenburg, Angela: Pikku vampyyri matkustaa (Pikku vampyyri #3) (Orfeuksen kääntöpiiri)
Sommer-Bodenburg, Angela: Pikku vampyyri maalla (Pikku vampyyri #4) (Oksan hyllyltä, Orfeuksen kääntöpiiri
Stoker, Bram: Dracula (Oksan hyllyltä)
Strandberg, Mats: Risteily (Evarian kirjahylly, Dysphoria)  
VanderMeer, Jeff: Hävitys (Taikakirjaimet)
Waters, Sarah: Vieras kartanossa (Hurja Hassu Lukija)
Wells, Dan: I am not a Serial Killer (Taikakirjaimet)
Wells, H. G.: Tohtori Moreaun saari (Katvealue, Kirjahilla
Wyndham, John: Käenpojat (Hurja Hassu Lukija)

31. tammikuuta 2017

Klassikkohaaste, osa 4: The Nun - Denis Diderot (1796)

La Religieuse
378 s.
"But where's the danger in one woman's intimacy with and caresses for another woman?"
Dom Morel said nothing.
"Am I not just the same as I was when I came here?"
Dom Morel said nothing.
"Wouldn't I have carried on being the same? So where's the harm in loving one another, in saying so and in showing it? It's so pleasant!"

Kirjabloggaajien klassikkohaaste pyörii jo toista vuotta, ja jälleen on ollut hauskaa seurata, mitä kirjoja kukin on valinnut ja miten ne ovat edistyneet. Itselläni kirja vaihtui ajanpuutteen vuoksi viime metreillä Vaarallisista suhteista (1782) nunnaluostariin, mutta saman vuosisadan Ranskassa silti pysytään. Diderot sai The Nun -romaanin valmiiksi vuonna 1760, mutta kirjamuodossa se julkaistiin muutaman korjauskierroksen ja lehtijulkaisun jälkeen vuonna 1796, kaksitoista vuotta Diderot'n kuolemasta.

Mielenkiintoisen (ja ehkä ainutlaatuisen) kirjasta tekee se, että se perustuu Lassonin markiisille, Marc-Antoine-Nicolas de Croismarelle, tehtyyn jekkuun. Markiisi oli viipynyt Normandiassa useamman vuoden, kun eräänä päivänä tämä sai kirjeen, jossa nuori luostarista paennut nunna pyysi apua. "Nunnan" takana oli Diderot ystävineen. Tarina oli uskottava, koska kirje perustui Marguerite Delamarren tapaukseen, johon de Croismare oli aiemmin puuttunut (täältä voi lukea yksityiskohdat). Kepponen epäonnistui, kun Pariisiin palaamisen sijasta markiisi tarjosi tytölle turvapaikkaa Normandiasta, joten luonnollisesti tyttö piti "tappaa". Ihme kyllä, totuuden kuultuaan markiisi vain naureskeli asialle eikä pahastunut.

Diderot kehitteli sitten näistä kirjeistä romaaninsa (kirjeet löytyvät yleensä lopun erillisestä liitteestä). Diderot'n sisar tuli hulluksi ja kuoli luostarissa, ja valistusajan johtohahmona, uskonnon kritisoijana sekä naisten puolustajana (tai ainakin vähintään sen tiedostajana, että naisia kohdeltiin lapsina) Diderot'n kanta luostarijärjestelmään ei ehkä tule yllätyksenä.

Tarkalleen ottaen romaani ottaa kantaa siihen, miten nuoria tyttöjä pakotettiin luostareihin mihin milloinkin syyhyn vedoten (Delamarre joutui luostariin jo kolmevuotiaana). Taloudellisia vaikeuksia ja liian monta suuta ruokittavana? Luostariin! Huono ja moraaliton käytös? Luostariin! Eikö myötäjäisiä jostain syystä saa kokoon, ja tytär ei näin ollen pääse naimisiin? Luostariin! 1700-luvun keskivaiheilla joka kahdessadas ranskalaisnainen oli nunna, ja nunnaluostareita (5000) sekä nunnia (55 000) oli lähes kaksinkertaisesti munkkiluostareihin ja munkkeihin verrattuna.

Päähenkilö Suzanne on aidosti uskonnollinen, mutta kutsumusta nunnaksi tällä ei kuitenkaan ole. Vanhemmat pakottavat Suzannen luostariin, koska tyttö on seuraus äidin avioliiton ulkopuolisesta hairahduksesta, joten isä(puole)n ja äidin viha sekä syyllisyys johtavat siihen, että huolimatta Suzannen vastusteluista tämä jossain määrin tuntee myös velvollisuutta siirtyä pois perheen ja erityisesti perinnöstään huolehtivien sisarusten silmistä. Ymmärrystä äidin tilanteeseen löytyy ehkä vähän liiankin paljon.

Kun sitten luostarielämän todellinen hirveys valkenee tytölle, on jo liian myöhäistä. Suzanne saa kärsiä muun muassa pahoinpitelystä ja nunnien sekä abbedissan lapsellisesta kiusanteosta. Abbedissan, joka kehuskelee sillä, että pystyy milloin tahansa manipuloimaan nunnat hirviöiksi. On kuristavaa luettavaa, kun Suzanne yrittää ulkopuolisiin vetoamalla ja asianajajan hankkimalla pyristellä irti tilanteestaan, sillä 1700-luvun Ranskan uskonnollisen lainsäädännön painoarvo oli suuri. Yksilön, varsinkin naisen, päätäntävalta oli mitätön.

Oikeissa historiallisissa tapauksissa nunnien puolesta vetoavat asianajajat kiinnittivät huomiota naisten passiivisuuteen, lapsenomaisuuteen ja kykenemättömyyteen tehdä itsenäisiä päätöksiä. Eräässä munkkia koskevassa tapauksessa annettiin munkista samalla periaatteella feminiinisempi kuva, jotta tapausta seuraavilla ja sitä ratkaisevilla heräisi sääli. Yhteiskunnassa yksinkertaisesti pidettiin luostarista pois haluavia hysteerisinä ja liialliseen itsenäisyyteen pyrkivinä. Jumalalle vannottu vala oli sitova, ja jos sen yritti katkaista, niin yhteiskunnan perhearvot olivat suurin piirtein tuhoutumassa (Mita Choudhury: Convents and Nuns in Eighteenth-century French Politics and Culture).

Suzannen vaihtaessa luostaria naiivin tytön kokemattomuus johtaa jälleen ongelmiin abbedissan kanssa, mutta tällä kertaa lähinnä aiheuttaen hämmennystä tytön mielessä. Diderot käsittelee luostariin sulkeutuneiden seksuaalista turhautumista rohkeasti mutta ei skandaalinkäryisesti, eikä päähenkilö ole onneton menetetystä rakkaasta, joten The Nunia ei voi verrata aiemmin ilmestyneisiin puolipornografisiin miesten kirjoittamiin nunnafantasioihin. Myönnän, että ajattelin aikoinaan takakansitekstin luettuani Matthew Gregory Lewisin samana vuonna julkaistua Munkkia (1796) ja The Devils (1971) -elokuvaa. The Nun on kuitenkin toista ääripäätä, sillä seonneista hiuksiaan repivistä ja itsemurhaa hautovista nunnista tulee lähinnä surullinen ja toisella tavalla ahdistava olo. Kytköksiä Delamarren tarinaan on useita, mutta jätettäköön kertomatta minkälainen loppu Suzannella on.

Tähän mennessä ehkä kaikkein helpoiten lähestyttävää 1700-luvun kirjallisuutta, jota olen lukenut, mutta silti ajatuksia herättävää ja älykästä. Käännöskin on sujuva ja helppolukuinen. Diderot'n satiiri ja uskontokritiikki on viiltävää, mutta monen sivun saarnoja ei ole, vaan tarina keskittyy Suzannen kokemuksiin ja tunnemaailmaan. Pientä laahavuutta paikoitellen oli, koska juonihan tässä on aika olematon, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se on aika pieni juttu.

__________

Kääntäjä:  Russell Goulbourne

17. tammikuuta 2017

Kakka - Nicola Davies (2005)

Poo
64 s.
Viisikymmentä tonnia kakkaa putoaa päivittäin Yhdysvaltain eteläosassa sijaitsevan Brackenin luolan pohjalle siellä elävien 20 miljoonan lepakon takamuksista. - - - Kun luolissa on tarjolla ruokaa näinkin paljon, ei ole kummallista, että lukuisat pienet oliot rouskuttavat siellä kiireen vilkkaa. - - - Lepakkoluolat ovat niin hyviä asuinpaikkoja, että jotkin eläimet eivät ikinä poistu niistä: Borneossa sijaitsevasta Niahin luolasta on löydetty kakkaa syövä isopihtihäntälaji sekä isopihtihäntiä syövä gekkolaji, joita ei ole tavattu missään muualla!

Pähkinänsärkijästä (1816) kakkaan, koska vaihtelu virkistää.

Kakkaa tulee ulos (melkein) jokaisesta elävästä olennosta, jotkut syöttävät kakkaa jälkeläisilleen, jotkut käyttävät kakkaa viestinnässä. Prinsessojenkin pitää käydä kakalla.

Daviesin tiivis ja selkeä yleisesitys kakan merkityksestä on hauska sekä informatiivinen. Aihe voi toki olla ällöttävä (en itsekään työntäisi sormeani kakkapökäleeseen), mutta häpeilystä huolimatta kakka on hyvin tärkeä osa luontoa (joskaan ei välttämättä auta unohtamaan erästä Salòn [1975] kohtausta). Tällaiset hauskat pikku kirjaset voivat myös innostaa lapsia luonnontieteiden tai eläinsuojelutyön pariin.

Mitä sitten juuri tästä kirjasta voi oppia? Muun muassa sen, että kakkaa on monenkokoista ja monennäköistä. Sen avulla pääsee eroon elimistön jätteistä, pikkukoalat saavat elintärkeitä mikrobeja sitä popsimalla, se voi viestiä petoeläimille saaliin sijainnin sekä toimia pesänrakennusmateriaalina.

Entä miksi sittäiset olivat tärkeitä australialaisille maanviljelijöille? Se selviää, kun lukee Kakan!

__________

Suomentaja: Joel Kontro