25. elokuuta 2015

Kotimaan matkaloki: Muinaisjäännöksiä Kemiönsaarella

Ennen varsinaista asiaa: järjestelin blogia vähän uudelleen, joka tarkoittaa sekä ulkoasun uusimista että sivupalkkisälän siivousta yksinkertaisempaan muotoon. Somelinkkejä ilmaantui muutama lisää, eli nyt voi muuallakin seurata juttujani tai pyytää kaveriksi (jos tietää koko nimeni, voivat kirjabloggaajat lähettää Facebookissa myös henkilökohtaisen kaveripyynnön). Ulkoasu taas edustaa nyt paremmin omaa makuani taiteessa. Bannerin kuva on kauhuelokuvasta The Company of Wolves (1984) (adaptaatio lempikirjastani Verisestä kammiosta). Kuvasta voi tietysti nähdä myös puvustuksen kautta rakkauden historiaan, ja ihmissudesta voi päätellä bloggaajan pitävän mytologia-aiheisista jutuista. Parempi näin, edellinen ulkoasu kuitenkin häiritsi omaa silmääni aika paljon kiireesti kokoon kyhätyllä ilmeellään. Nyt kuitenkin muinaisjäännöksiin!

- - -

Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogiin tulee myös lähiaikoina juttua retkestä, mutta suosittelen lueskelemaan muitakin blogista löytyviä juttuja.

Lauantaiaamuna suuntasimme siis 45:n henkilön ryhmänä Kemiönsaareen tutustumaan osaan saariston muinaisjäännöskohteista. Retken järjestivät Turun museokeskus ja Varsinais-Suomen maakuntamuseo, ja oppaina toimivat arkeologi Sari Mäntylä-Asplund sekä tutkija John Björkman. Mukana oli myös enimmäkseen kuvaajan roolissa arkeologi Kaisa Lehtonen. Hintaan kuuluivat kuljetuksen lisäksi lounas sekä iltapäiväkahvi. Näin aluksi haluan kiittää järjestäjiä ja retkeläisiä sujuvasti ja leppoisasti edenneestä päivästä. Ryhmän kesken vallitsi hyvä henki ja kaikkia yhdisti kiinnostus historiaan. Tällaista lisää!

Matkalla Kemiönsaareen teimme lyhyen pysähdyksen Sauvon rautakaudella. Tien toisella puolella häämöttävästä Lautkankareen linnavuoresta en ottanut kuvaa, mutta yhtenä Suomen vanhimmista muinaislinnoista se kuitenkin ansaitsee maininnan.


Rungonsalmen sillan huikeat näkymät ennen Kemiönsaareen saapumista


Kemiön kirkko

Storfinnhovan tilalle saavuttaessa oli jo kiljuva nälkä, ja yksinkertainen mutta laadukas kotiruoka täytti vatsan mukavasti. Kevyt yrteillä maustettu perunamuusi oli erityisen mukava yllätys, ja hämärä ruokasali itsessään oli älyttömän hieno katosta riippuvine rekineen ja pitkine pöytineen.


Taalintehtaan museo jäi tällä kertaa välistä, mutta jo pienellä kävelykierroksella ruukkialueella sai (asiantuntevan opastuksen avulla) käsityksen alueen historiasta ja millaista siellä ehkä oli olla töissä. Norpas-festivaali oli parhaillaan käynnissä, ja sen ohjelma näytti olleen suurimmaksi osaksi ilmaista.


Hiiliuunialueella uutta ja vanhaa vieretysten

Söderlångvikin Café Vivan tarjosi ryhmälle kahvit. Join vain kupillisen teetä, mutta korvapuustit kieltämättä näyttivät hyviltä. Kahvila oli omaan makuuni vähän liikaa valkoisella kyllästetty, mutta se oli kuitenkin todella viihtyisä ja vitriinin leivokset näyttivät ihanilta. Viskiä ja appletinejakin olisi saanut. Viereisessä huoneessa myytiin muun muassa käsitöitä ja Söderlångvikin kartanon omaa omenamehua ja hunajaa. Oikean alareunan rakennus oli ilmeisesti jonkinlainen jälleenmyyntitila, jossa olisi ollut lisää tuotteita. Alue on harmillisesti autottomalle vaikeiden kulkuyhteyksien päässä, mutta jos liikkuu esim. Dragsfjärdin liepeillä, kannattaa ehdottomasti poiketa kuuden kilometrin päähän Söderlångvikiin. Luontopolun varrella olisi ollut runsaasti nähtävää, mutta se jäi nyt ensi kertaan.






Pitkälle historiaan ulottuvat muinaisjäännökset ovat joskus vaikeita erottaa pitkän ruohon ja sammaleiden seasta, jollei tiedä mitä etsiä. Historiallisina kohteina ne voidaan ottaa itsestäänselvyytenä tai niihin suhtaudutaan pelkkinä kivikasoina, koska ne sulautuvat useimmiten ympäristöönsä. Hyvälläkin mielikuvituksella varustetulla voi olla vaikeuksia ymmärtää millainen maisema näillä paikoilla on joskus ollut. Kun näitä helpoiten paikannettavia hautaröykkiöitä katsoo ja niiden seassa vaeltaa, voi kuitenkin tuntea historian ja sen ihmisten kuiskailun. Tietokirjallisuuden lukeminen auttaa hahmottamaan asuinoloja, mutta olemme onnekkaita kun voimme törmätä normaalissa arjessakin muinaisjäännöksiin, koska ne kertovat olemassaolollaan että elämää oli myös ennen meitä. Ihmiset huolehtivat perheistään, puolustivat kotejaan vihollisia vastaan, hankkivat ruokaa metsästämällä ja keräilemällä jne.

14. elokuuta 2015

Blogistanian kesälukumaraton VI

Bloggaaja on nyt palannut Lontoon puolelta maailmaa, mutta ennen kuin kirjoittelen matkatunnelmista, perinteinen yhteinen lukumaraton odottaa (viidenteen pyrähdykseen en jaksanut laiskuuttani osallistua). Oksan hyllyltä -blogista näkee osallistujalistan sekä mistä tässä tapahtumassa on oikein kyse. Kaikki aloittelevat vähän eri aikoihin, mutta riittää että lukeminen ajoittuu osittain lauantain puolelle. Itse aloitan klo 00.00, mutta tällä kertaa en esittele kirjapinoa etukäteen. En yksinkertaisesti osannut päättää mitä vaihtoehtoja otan, tai edes sitä osallistunko tiiliskivellä vai ohuemmilla kirjoilla.

Aion kuitenkin nyt haahuilla vielä enemmän kuin ennen ja maistella lukemisiani ihan rauhassa. Jos tuntuu siltä, voin välillä katsoa jakson jostain sarjasta, unohtua syömään maratoneväitä tms. Paljon yli viidensadan sivun en siis usko pääseväni, mutta se ei tietenkään haittaa. Luin matkan aikana ainoastaan lentokoneessa, joten haluan vain omistaa suurimman osan päivästä kirjoille.

Tähän postaukseen päivittelen välillä edistymistäni, ja sen pidemmittä puheitta haluankin nyt toivottaa kanssamaratoonaajille hauskaa ja kirjaisaa vuorokautta!


Klo 2.01
Luettuja sivuja:  92

Luin loppuun Bridget Jonesin päiväkirjan, joka on maannut keskeneräisenä heinäkuun puolestavälistä asti. En vakuuttunut uuvuttavasta itsesäälissä rypemisestä, mutta ajatuksia kuitenkin heräsi sen verran, että kirjoitan siitä poikkeuksellisesti erikseen (yleensä teen maratonkirjoista lyhyet miniarviot). Testaan vielä ennen yöunia Jymyn mansikkajäätelöä ja lueskelen Saariston lapsia, joka on sekin parhaillaan kesken oleva kirja. Palaillaan huomenna!

- - -

Kuuntelin pitkälle yöhön musiikkia, joten herääminen jäi vähän myöhäiseksi. Luin kirjan aamulla loppuun, ja nyt mietin mitä seuraavaksi: näytelmä vai kauhua?

- - -

Klo 15.00
Luettuja sivuja:  186
Saariston lapset (1964) - Astrid Lindgren (kuvittanut Ilon Wikland), 235 s. (94 s.)
Suomentaja:  Laila Järvinen
Osallistuu haasteisiin:  Lastenkirjat ja Kirjallinen retki Pohjoismaissa

Oli väärin murehtia tulevista päivistä. Täytyi nauttia kuluvasta hetkestä, aurinkoisista aamuista kuten tämä. Silloin elämä on yhtämittaista onnea, selitti Melker. Oli suurenmoista mennä pyjamassa suoraan pihalle, tuntea ruoho jalkojensa alla, pistäytyä meressä laiturin luona ja istuutua sitten omin käsin maalaamansa puutarhapöydän ääreen, lukea kirjaa tai lehteä ja juoda aamukahvi lasten soristessa ympärillä - enempää hän ei pyytänyt elämältä.

Melkersonin perhe hankkii kesämökin Saltkråkanin saarelta, mutta Nikkarila tarvitseekin enemmän korjausta kuin luultiin. Saaristolaiskylä ja sen asukkaat kuitenkin lumoavat perheen ja tekemistä riittää. Kirja sisältää enemmänkin tuokiokuvia saaristoelämästä niin joulun aikaan, kesällä ja keväälläkin kuin yhden jatkuvan juonen. Sellaisenaan sitä on ollut mukava lueskella aina silloin tällöin. Saariston lapset on sympaattinen kesäkirja, jossa laineet liplattavat ja ruoho kutittaa jalkojen alla, mutta joka ei ole kuitenkaan liian pehmoinen ja pörröinen, vaan sisältää myös konflikteja. Malin joutuu olemaan perheen varaäiti oikean äidin kuoleman jälkeen, huolehtien sekä pikkusisaruksistaan, taloustöistä, että vähän hupsusta ja avuttomasta isästäänkin. Lapsikuvaus on realistista eikä liikaan nostalgisointiin taipuvaista. Saariston lapset oli itse asiassa ensin tv-sarja, josta Lindgren muokkasi romaanin, mutta tämä ei näy ollenkaan tekstistä, vaan kirja toimii sellaisenaan oikein hyvin.

Klo 19.37
Luettuja sivuja: 314
Hedda Gabler (1890) - Henrik Ibsen, 128 s.
Osallistuu haasteeseen:  Kirjallinen retki Pohjoismaissa

Jälleen Ibsenin parissa. Tällä kertaa näytelmä kertoo Hedda Tesmanista (os. Gabler), joka on naimisissa kirjoihin ja työhön uppoutuneen Jørgenin kanssa. 1800-luvulle sijoittuvaa kotirouvan turhautumista höystettynä menneisyydestä lipuvilla haamuilla. Hedda on siinä mielessä mielenkiintoinen henkilö, että luonteeltaan tämä on melko manipuloiva ja itsekäs, mutta myös hyvin arvaamaton. Koskaan ei tiedä, mihin tai keneen levoton rouva Tesman kiinnittyy. Lähes neuroottinen nainen vaikuttaa kateelliselta ja mustasukkaiselta etenkin entisestä rakastajastaan. Loppu on hyvin äkkinäinen ja sellaisenaan uskollinen Heddan luonteelle, mutta siinä voi nähdä myös kaikuja naisten aseman vaikeudesta. Toisaalta, Heddaa ei painostettu naimisiin ja syyt naimisiinmenolle olivat muutenkin hyvin pinnalliset, joten sympatiat menevät tällä kertaa aviomiehen puolelle. Heddan omat turhautuneisuudesta johtuvat juonittelut myös johtavat traagiseen loppuun, kun paineet kasvavat liian suureksi, joten voikin kysyä oliko Ibsenin tarkoitus luoda Heddasta lukijan säälin vai inhon kohde. Niin kuin Rosmersholmassakin (1886), Hedda Gablerissa eivät juonenkäänteet sinällään vakuuttaneet, mutta Hedda on ensimmäinen Ibsenin näytelmä, jota voisin lähteä katsomaan teatteriin. Produktioita onkin Wikipedian mukaan ollut tasaiseen tahtiin, ja Heddan roolissa ovat olleet mm. Ingrid Bergman ja Cate Blanchett.


Klo 20.48
Luettuja sivuja:  442

Välipalaksi eläintentäyttöasiaa ja matkalta ostettua fudgea. Walter Potter's Curious World of Taxidermy (128 s.) on lyhyellä tekstiesittelyllä varustettu valokuvakirja viktoriaanisella ajalla eläneen eläintentäyttäjän Walter Potterin elämästä ja töistä. Kuvaelmien yksityiskohtaisuutta ei voi kuin ihailla. Tästä tulee myös erikseen arvio, koska haluan esitellä kirjan ja Potterin kunnolla, sekä esitellä sisältöä myös kunnollisin kameralla otetuin valokuvin.

Klo 23.53
Luettuja sivuja:  595

Sain luettua 153 sivua Walter Mosleyn Sinipukuisesta paholaisesta (1990). Veti todella hyvin mukaansa ja muistuttaa ihan oikeita 40-lukulaisia kovaksikeitettyjä dekkareita. Todennäköisesti ahmin loput  kahdeksisenkymmentä sivua vielä ennen nukkumaanmenoa, koska en malta juonen juuri tihennyttyä jättää loppuratkaisua huomiselle.

- - -

Maraton on kuitenkin minun osaltani tällä erää ohi. Rauhallinen tahti osoittautui hyväksi päätökseksi. Sivumäärä on ihan ok ja suurin osa kirjavalinnoista osui nappiin, eikä eväissäkään ollut valittamista. Jossain vaiheessa teen vielä kierroksen muiden osallistujien blogeissa haistellen lisää maratontunnelmaa. Hyvää yötä!