 |
| 144 s. |
Ketään ei näkynyt, mutta suosta varmaankin alkoi nousta sumua, koska näytti siltä, kuin kohoaisi sieltä utuinen, harmaa olento toinen toisensa jälkeen. Ne vääntelivät käsivarsiaan ja kätkivät kasvonsa tiheisiin harmaisiin huntuihin ja leijailivat suon yllä hiljaa sinne tänne. Yhä tiheämmin nousi olentoja suosta, kunnes koko suo oli usvan peitossa. Silloin näyttivät olennot tarttuvan toistensa käsiin ja lähestyivät piirissä hiljaa leijaillen kumpua. Ne piirittivät kiven, jolla Mestaritonttu makasi.
Mestaritonttu päättää lähteä eräänä päivänä maailmalle. Tämä tapaa pian noita Sammaleisen, ja suostuu lähtemään yksinäisen noidan kanssa Suosaarelle asumaan. Saarella kuitenkin tapahtuu jotain kummaa: tontun kotikiven ympärillä leijuu usvaisia neitoja ja kuusi vaikuttaa laulavan kuiskaillen kiveen vangitusta neidosta.
Mestaritontun seikkailut jatkaa Päivikin sadussa (1918) alkanutta tarinaa, mutta tajusin tämän vasta kirjan luettuani. Kirja toimii silti myös erillisenä teoksena. Onni Mansnerus kuvitti kirjan uudelleen 40-luvulla. Kuvat täydentävät loistavasti taianomaista tarinaa, jossa on aineksia muun muassa suomalaisesta kansantarustosta. Vellamo ja Ahti hallitsevat vedenalaista maailmaa, virvatulet loistavat yön pimeydessä ja metsä huokuu kansallisromantiikkaa.
Kirjassa on tavallaan kaksi osaa, koska Mestaritontun pelastuoperaation päätyttyä alkaa vielä toinen sankaruuden osoitus, jossa Aamuruskonmaan kuningas lähtee Ahdin vedenalaiseen valtakuntaan. Periaatteessa tästä osuudesta olisi pienellä laventamisella saanut vielä toisen erillisen kirjan, joten se tuo itse Mestaritontun seikkailuihin pientä epätasaisuutta, vaikka onkin yhtä hieno.
Mestaritontun seikkailut on kuitenkin ehdottomasti kokonaisuudessaan lukemisen arvoinen kirja myös meille vähän varttuneemmille. Tässäkin esiintyvään salamarakkauteen en osaa ikinä suhtautua muuten kuin huvittuneesti, mutta julkaisuajankohdan ansiosta tarinassa on lämpöä, hienoa vanhanaikaista ja kuvailevaa sanastoa ja se on pullollaan satumaisia otuksia sekä esineitä. Juuri tällaisia lastenkirjoja ihailen suunnattomasti, koska ne vievät lukijan kokonaiseen fantasiamaailmaan, mutta voivat kuitenkin salakavalasti opettaa matkan varrella jotain meistä itsestämme.
* * * *
Osallistuu haasteeseen: Lastenkirjat
Minä luin tätä kirjaa ääneen ykkösluokkalaisille parin kuukauden ajan ennen joululomaa ja vaikka itse ehdin aina unohtaa, mitä tapahtui sitten edellisen lukusession, ainakin ykköset tykkäsivät tästä kovasti kokonaisuutena. Hieno kuvitus kyllä jäi itselle mieleen.
VastaaPoistaNina Mari, olisinpa minäkin tutustunut tähän jo lapsena, olisin varmasti pitänyt vielä enemmän. Ykkösluokkalaiset taitavatkin olla juuri sopivaa kohdeyleisöä, itse en ainakaan suosittelisi tätä kovin pienille lapsille parin hieman jännittävämmän kohdan takia.
PoistaEn ole aivan varma, olenko lapsena lukenut tätä vai en.. puutteen voisi paikata nyt aikuisiällä, tämä kuulostaa ja näyttää ihanalta. Kaunista kuvitusta!
VastaaPoistaMarikaOksa, toivottavasti pidät tästä! :) Kuvitus on tosiaan hienointa mitä olen satukirjoissa nähnyt, melkeinpä Rudolf Koivun veroista.
PoistaMuistan hyvin kun sain tämän ala-asteella ollessani joululahjaksi. Odotin enempi joulupukki-henkistä tarinaa ja hämmennyin melkoisesti. Luin kirjan uudelleen vähän vanhempana ja osasin arvostaa kirjaa jo enemmän. Luulen, että nyt aikuisena se tekisi edelleen suuremman vaikutuksen.
VastaaPoistaAmma, totta, tämä on taas yksi niistä lastenkirjoista, joista on myös aikuisille paljon iloa :)
PoistaMinäkin luin tämän vasta nyt aikuisena lapsille ääneen. Kunhan alkuun päästiin, niin johan oli jännittävä. Toimii edelleen. Satumaailma on valloittava!
VastaaPoistaElina, ihanaa kuulla, että tästä pidetään näin paljon! :) Olin jotenkin ollut siinä uskossa, että tämä on niitä vähemmän tunnettuja lastenkirjoja.
PoistaMinun täytyy varmaankin hankkia jostain tämäkin kirja, sillä Päivikin sadun löysin vihdoin pitkän etsinnän jälkeen ja se kuuluu kyllä lapsuuteni tärkeisiin kirjoihin.
VastaaPoistaAino, suosittelen lämpimästi etsintäretkeä! Jos pidit Päivikin sadusta, niin varmasti tämäkin miellyttää :)
PoistaIiii, tämä kirja on pakko hankkia näppylöihin! Suvi, blogissani on haaste sinulle :)
VastaaPoistaKiitos Joanna, vastailen piakkoin! :)
PoistaLuin itse tämän teoksen ensimmäisen kerran pari vuotta sitten ja rakastuin tähän siltä istumalta! Kirjoitin jopa blogiinikin siitä (http://tihru.blogspot.fi/2012/08/aili-somersalo-mestaritontun-seikkailut.html). Minua kiehtoi, kuinka vähäeleinen teos oli mutta silti se kietoi salakavalasti ympärilleen. Tuollaisia kirjojen pitäisi olla. Itselläni ei ole sellaista versiota, jossa olisi kuvitusta. Minulle oli uutta tietoa tuo, että kirja jatkaa Päivikin sadun tarinaa. Pitääpä etsiä tuo käsiini.
VastaaPoista