Apinoiden planeetta - Pierre Boulle (1963) + elokuva Apinoiden planeetan synty (2011)

La planète des singes
128 s.

Me astuimme ulos purrestamme ja Hector tuli meidän perässämme.  Professori Antelle tahtoi ehdottomasti ensin tutkia tarkkaan ilmanlaadun.  Tulos oli rohkaiseva: ilma oli koostumukseltaan samanlaista kuin maan päällä, paitsi että tiettyjä jalokaasuja oli eri suhteessa.  Ilmeisesti sitä voi erittäin hyvin hengittää.  Me olimme kuitenkin äärimmäisen varovaisia ja kokeilimme sitä ensiksi simpanssiimme.  Apina vaikutti onnelliselta, kun se pääsi vapaaksi puvustaan eikä sitä vaivannut mikään.  Se oli kuin päihdyksissä siitä että se oli taas vapaa ja sai liikkua tukevalla pohjalla.  Se pomppi sinne tänne ja alkoi sitten juosta metsää kohti ja jatkoi loikkimistaan puiden oksilla.  Se häipyi kauemmas ja katosi, vaikka me huidoimme ja huusimme sitä.

Lyhyessä kehyskertomuksessa Jinn ja Phyllis lomailevat avaruudessa ja löytävät pullopostia, jonka sisältä löytyvässä viestissä lehtimies Odysseus Mérou kertoo tutkimusmatkasta Betelgeuse-tähdelle.  Vuosi on 2500 ja Mérou, professori Antelle sekä lääkäri Arthur Levain laskeutuvat planeetalle, jonka olosuhteet ovat samanlaiset kuin Maassa, mutta sitä asuttavat villieläinten kaltaiset ihmiset sekä älykkäät simpanssit, gorillat ja orangit.

Taikakirjaimet-blogin innoittamana halusin lukea vihdoin Apinoiden planeetta (1968) -elokuvan taustalla olevan kirjan.  Pieniä eroavaisuuksia näistä kahdesta löytyy, ja suurimmat taitavat liittyä loppuratkaisuun sekä elokuvasta puuttuvaan kehyskertomukseen.  Loppuratkaisussa on periaatteessa sama idea, ja pidän molemmista toteutustavoista, mutta kehyskertomus ei olisi välttämättä elokuvassa toiminut ollenkaan.

Evoluution ajautumista aivan toiseen suuntaan Boulle selittää uskottavasti, ja välineellisen ehdollistamisen kokeileminen ihmisiin herättää paljon ajatuksia, puhumattakaan julmemmista kokeista.  Apinayhteiskunta esitetään kuitenkin niin, että sen toiminta kyseenalaistaa samalla myös meidän ihmisten yhteiskunnan.  Mérouta järkyttää tiedemiesten teot ja ihmisten alistaminen, ja voikin kysyä miksi.  Miksi ihmisille tehtävät julmuudet aiheuttavat kylmiä väreitä, mutta esimerkiksi gorillojen salametsästys ei?  Miksi gorillojen ihmismetsästys ällöttää, mutta rikkaiden metsästyssafarit ei?  Ihmiset ovat tottuneet alistamaan muuta luontoa niin kauan, että apinoiden hallitsema maailma tuntuu luonnottomalta ja hullulta.  Mérou ei ota kantaa ihmisten julmuuteen, vaan yhteyksien vetäminen jää lukijan vastuulle.

Planeetan hierarkiassa ei ole käytetty hyväksi eri apinalajien käyttäytymiseen liittyviä piirteitä, vaan gorillat vaikuttavat olevan väkivaltaisempia kuin simpanssit, mutta ehkä muunlainen lähestymistapa ei olisi sopinut tarinassa käsiteltyihin ammattikuntiin.  Méroun asenteessa olin huomaavinani toisinaan rivien välistä paistavaa raivostuttavaa ylimielisyyttä, ja erästä naispuolista yksilöäkään kohtaan ei kuulemma voinut olla kauaa vihainen, koska tällä oli niin hyvä vartalo.

Jotenkin tällaisia aivopieruja lukiessa toivoo todella, että on ymmärtänyt ne väärin tai että ne olisivat kokonaan päähenkilön eivätkä kirjailijan ajatuksia.  Toisaalta olin iloinen, että Zira ja Cornelius olivat olemassa myös kirjassa.  Mérou on älykkäänä ihmisenä jonkinlainen anomalia apinoiden joukossa, ja tämän kohtaamisia planeetan asukkaiden kanssa onkin luonnehdittu taitavasti.  Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen tieteiskirjallisuuden klassikko, vaikka kallistunkin enemmän elokuvan puolelle.

* * *

Osallistuu haasteeseen:  Vive la France!

APINOIDEN PLANEETAN SYNTY (2011)

IMDB
Ohjaaja:  Rupert Wyatt
Pääosissa:  Andy Serkis, James Franco, John Lithgow, Freida Pinto, Karin Konoval, Terry Notary

Tim Burtonin versio Boullen kirjasta oli aikoinaan katastrofi, koska siitä oli karsittu kaikki mielenkiintoinen pois ja jäljelle jäi yksiulotteinen toimintapläjäys.  Halusin kuitenkin antaa tälle uusimmalle elokuvasarjalle mahdollisuuden, koska planeetan syntyhistoria kiinnosti jonkin verran varsinkin kirjan lukemisen jälkeen, ja tällä hetkellä tämä kiinnosti enemmän kuin vanhemmat elokuvat.  Koska kyse on tosiaan elokuvasarjasta, niin planeetan alkuvaiheisiin ehditään syventymään tarpeeksi.

Kyseessä on siis tarina apinoiden planeetan synnystä.  Idea on samantapainen kuin vuoden 1972 elokuvassa, mutta tästä alkaa kuitenkin omanlaisensa elokuvasarja.  Tiedemies Will Rodman testaa uutta lääkettä simpansseihin, ja pelastaa yhden niistä epäonnistuneen kokeen jälkeen.  Caesar-simpanssi on huippuälykäs ja erinäisten vastoinkäymisten jälkeen päätyy johtamaan apinoiden vallankumousta.

Kuten kirja, tämäkin herättää ajatuksia ihmisten ja eläinten suhteesta.  Caesarin loppukohtaus on koskettava eikä toimintakaan ole hassumpaa.  Uskottavuusepäilyjä on ollut apinoiden voimakkuuden suhteen, mutta ihmisapinathan ovat oikeasti todella vahvoja.  Simpanssit ovat juuri oikea ryhmä johtamaan kapinaa, koska ne ovat sekä ketteriä että vahvoja (luin muutama vuosi sitten uutisen, jossa kerrottiin erään naisen lemmikkisimpanssin repäisseen tältä käden irti).

Alkuperäisen elokuvan faneille on tiedossa huippuhetkiä kun kohtauksista ja hahmojen nimistä saa bongata lukuisia viittauksia siihen.  Elokuva toimii toki myös muillekin, mutta viittausjoukko on vain pientä ekstraa, joka saa kunnioittamaan tekijöitä vielä enemmän koska ovat ottaneet huomioon meidät vanhemmatkin fanit.

Aluksi heräsi kysymys siitä, miten pienehkö joukko Caesarin johtamia apinoita pystyy valtaamaan kokonaisen maapallon, mutta onneksi viimeistään loppukohtaus antaa vastauksia.  Siitä onkin sitten mukava siirtyä tänä kesänä ensi-iltaan tulevaan jatko-osaan.  Täytyy sanoa, että odotan innolla.