Hiiriä ja ihmisiä - John Steinbeck (1937)

Of Mice and Men
107 s.

George jatkoi:

-  Meidän kohdalla eivät asiat ole siinä jamassa.  Meillä on tulevaisuus edessämme.  Meillä on juttukaveri, joka ei anna meille piupauta.  Meidän ei tarvitse istuskella missään saluunoissa tuhlaamassa rahaa siinä surkeudessa vain, ettei ole muutakaan paikkaa mihin mennä.  jos nuo muut veikot joutuvat kalterien taa, he saavat muiden puolesta vaikka mädäntyä sinne.  Mutta meidän laita ei ole niin.

Lennie puuttui puheeseen.

-  Mutta meidän laita ei ole niin!  Ja miksei ole?  Koska...  koska mulla on sinut ja sinulla minut ja me pidetään huolta toisistamme, sen tähden juuri.

George Milton ja Lennie Small ovat kaksi kiertelevää maatyöläistä Kaliforniassa, jotka muiden tapaan siirtyvät työpaikasta toiseen ansaittuaan aina vähän rahaa.  Näiden kahden suhde on monimutkainen.  Lennie on isokokoinen ja mieleltään yksinkertainen mies, joka pitää kaikenlaisen pehmeän silittelystä.  Hiiret eivät kuitenkaan elä Lennien käsissä kauan, koska tämä ei osaa hallita voimiaan.  George tuntee olevansa vastuussa kaveristaan, ja koettaa saada tätä ymmärtämään ettei Lennie saa uudessa työpaikassa joutua taas vaikeuksiin.

Georgen tarinan lopussa tekemä ratkaisu tuntuu tästä armeliaalta, ja sitä voi myös verrata erääseen toiseen tapahtumaan kirjan alkupuolella.  Sydäntäsärkevintä oli kuitenkin se, että naiivi ja lempeä Lennie ei ikinä halunnut kenellekään mitään pahaa, vaan oli vain kovin säikky.  George tuntui olevan suurimman osan ajasta ärtynyt toverinsa seuraan, mutta vaikka tämä puhui aina välillä matkan jatkamisesta yksin ei kuitenkaan hennonnut tehdä sitä Lennielle.  Kaverusten tapaamisesta ei kirjassa kerrota, mutta se ei olekaan niin tärkeää, koska suhteesta huomaa että George on yksinkertaisesti isähahmo Lennielle.

Oli koskettavaa, miten George aina välillä maalaili idyllisiä tulevaisuudenkuvia jonain päivänä hankittavasta yhteisestä maatilasta, jossa ruokaa olisi tarpeeksi ja jossa saisi tehdä töitä vain itselleen.  Miten tällä kaksikolla on asiat paremmin kuin kenelläkään muulla kiertolaisella, koska nämä ovat matkalla yhdessä.  Tämä vain korostuu, kun uuden työpaikan ihmiset ovat jollakin tapaa yksinäisiä, esimerkiksi eristettynä ihonvärin tähden tai muuten vain kokien ettei juttuseuraa ole.  Jos tietää, mistä kirjan nimi tulee, voi arvata ettei kaikilla ole hyvistä aikomuksista huolimatta mahdollisuuksia onnelliseen loppuun:  "The best laid schemes of mice and men / Often go awry".  Kirja oli loppujen lopuksi ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta pidin kuitenkin enemmän Vihan hedelmistä, jossa Steinbeckin pulavuosien jälkeinen sosiaalinen tietoisuus räjähtää eeppisiin mittoihin.

* * *