Elä yksin ja nauti: klassikko-opas sinkkunaiselle - Marjorie Hillis (1936)

Live Alone and Like It:
The Classic Guide
for the Single Woman
160 s.

Oman elämisen järjestäminen voi kuulostaa pelottavalta, varsinkin jos ajattelumaailmasi laahaa menneessä ja pidät itseäsi yhä heikomman sukupuolen edustajana.  Mutta se ei ole sitä.  Elämänsä järjestäminen voi olla hauskaa.  On tietysti muutamia rajoituksia, niin yksin kuin laumassa elävilläkin, mutta niiden puitteissa voit elää pitkälti niin kuin itse haluat.  Kukaan ei hoivaa sinua kun olet väsynyt, mutta kukaan ei myöskään odota sinulta hoivaa, kun olet väsynyt.  Kukaan ei huolehdi laskuistasi, mutta kukaan ei myöskään valita laskuistasi.  Voit syödä mitä haluat, milloin ja missä haluat, myös päivällistä tarjottimelta olohuoneen sohvalla - tämä on yksi niistä nautinnon korekammista muodoista, joita maskuliininen mielenlaatu ei vielä ole oppinut arvostamaan.

Jos joku olisi vaikka muutama kuukausi sitten kertonut, millaisen kirjan nyt lukisin, olisin nauranut itseni kuoliaaksi.  Tämä on niin kaukana omasta maustani kuin vain voi olla.  Noin yleisesti ottaen saan toki paljon hupia vanhanaikaisista etikettisäännöistä ja naisille suunnatuista ohjeista (kiitos Retronautille monista hyvistä nauruista), mutta oikeasti kokonaisen kirjan lukeminen aiheeseen liittyen ei olisi tullut mieleenikään.  Hillisin opaskirja kuitenkin vaikutti niin sympaattiselta ja söpöltä, että se oli pakko laittaa lukulistalle.  Sen lisäksi, että arvioiden mukaan kirja ei neuvo miten napata hyvä aviomies, ja sen myötä ratkaista yksinasumisen kurimus, jonka yhteiskunta näki nimenomaan naisten kohdalla ongelmana.

Vuoden 1936 bestsellerissä on muutama perimmäinen johtoajatus, joita Hillis aina välillä toistaa:  raha ei takaa hyvää makua, pienipalkkainenkin voi järjestää elämänsä ihan mukavaksi ja itseään on lupa hemmotella vaikka kukaan ei olisikaan näkemässä esimerkiksi  pitsihepeneitäsi.  Neuvot ovat lempeitä ja jämäköitä, mutta Hillis kuitenkin korostaa, että jokainen tekee loppujen lopuksi kuten itse parhaaksi näkee.  Voit ohittaa kaikki neuvot, mutta jos kyhjötät yksin neljän seinän seinällä, älä valita ettei elämäsi ole jännittävää ja ettei sinulla ole ystäviä.  Kirjassa otetaan myös huomioon se, että yksin on voinut joutua asumaan tahtomattaankin vaikkapa avioeron myötä.  Hillisin mukaan kirja ei ole yksinelämisen puolustuspuhe, vaan sen tarkoitus on rohkaista ottamaan kaikki ilo irti tilanteesta.  Saa tehdä mitä haluaa milloin haluaa, eikä silti tarvitse kärsiä yksinäisyydestä jos ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähtee ulos avoimella mielellä katsomaan mitä on tarjolla.

Julkaisuajankohdasta kertovat oikeastaan vain maininnat etiketistä ja vaatetuksesta.  Hieno nainen ja väkijuomat -luku oli hauska, koska siitä voi päätellä että tuohon aikaan oli tärkeää tarjota cocktaileja vierailleen.  Martini, Manhattan ja (Mad Men -sarjastakin tuttu) Old-fashioned tulisi kuulua jokaisen perusdrinkkitietouteen.  Jossain määrin kirjassa myös tuputettiin käsitystä, että jokaisen naisen olisi hyvä olla elegantti sekä hyvin pukeutunut ja siististi ehostettu.  Hillisin neuvot ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi sen verran yleisiä, että nykyajan nainenkin saa niistä varmasti ainakin jotain pientä pohdittavaa, vaikkei olisikaan uranainen 30-luvun New Yorkissa.  Hymyilin itsekseni, kun luin kirjaa pitäessäni taukoa kouluhommista, miten ainakin pari juttua osui ja upposi omalla kohdallani:  asunnon ei tarvitse olla sekainen vaikka ulkopuoliset eivät olekaan sitä joka päivä näkemässä, ja että myös yksin voi syödä hyvin, vaikka tekisikin mieli syödä eineksiä keittiössä suoraan laatikosta.  Ei siis mitään maailmaa mullistavia ajatuksia, mutta pikku kirjanen oli silti ihan mukava välipala.  Pitäisi varmaan lakata syömästä näitä murustavia keksejä sängyssä ja lähteä kauppaan ostamaan aineksia niihin marokkolaisiin lihapulliin, joiden tekemistä olen lykännyt monta viikkoa.

* * *

Suomentaja:  Mari Hyypiä