E.T., muukalainen avaruudesta - William Kotzwinkle (1982)

E.T.  the Extra-Terrestrial
in his adventure on earth
246 s.

He astuivat luukusta sisään tuon ihastuttavan koristeen uumeniin, jotka täytti pastellinvärinen hehku.  He jatkoivat matkaa pitkin käytäviä piittaamatta ympärillä sykkivistä tekniikan ihmeistä, aina aluksen sisimpään ihmeeseen asti: jättimäiseen temppeliin, joka oli tulvillaan maapallon kasveja.  Tämä mahtava kasvihuone oli aluksen ydin, sen tarkoitus, sen erikoisuus.  Täällä oli lootuksia Intian laguuneista, saniaisia Afrikan sademetsistä, pikkuruisia marjoja Tiibetistä ja karhunvatukkapensaita takametsien teiden varsilta.  Täällä oli itse asiassa näyte maan jokaisesta kasvista tai ainakin melkein jokaisesta, sillä työ ei ollut vielä lopussa.

E.T. (1982) on jollain tapaa ehkä yksi amerikkalaisimmista elokuvista ikinä.  M&M -karkit ja Halloween yhdistettynä ulkoavaruuden olioihin sekä hallituksen miehiin toimivat kaikki yhdessä.  Nykyään Steven Spielbergin tuotanto aiheuttaa minussa lähinnä hylkimisreaktion, mutta olin utelias kirjan suhteen.  Kaikkihan varmasti tietävät tarinan maan päälle laskeutuvasta avaruusaluksesta, jonka miehistöstä yksi jää jälkeen.  Olento onnistuu ystävystymään Elliottin kanssa, josta tietenkin seuraa runsaasti hämmennystä.

Kun olin tyytyväisenä laittanut tämän varaukseen kirjastosta, huomasin kirjan olevan Melissa Mathesonin käsikirjoitukseen perustuva tekstiversio elokuvasta eikä suinkaan alkuperäisteos, jonka pohjalta olisi tehty elokuva.  Suhtaudun tällaisiin romaaneihin vähän ennakkoluuloisesti, mutta ei lukukokemus niin huono ollutkaan.  Muistikuvani elokuvasta ovat hatarat, mutta käsittääkseni romaani avaa ihan eri tavalla olion kokemusmaailmaa.  Tämä tekee virhearvion poiketessaan tehtävästään kasvitieteilijänä.  Ihmisten asumusten ikkunoista paistavat valot houkuttelevat kuin tulikärpäset ja saavat olion rinnan sydänvalon loistamaan kirkkaammin kuin koskaan.

Olion ajatukset syventävät tarinaa, kun saa tietää mitä tämän pään sisällä liikkuu, eikä pidä tätä vain jonain hupsun näköisenä avaruusolentona.  Kamppailu toisen planeetan outojen tapojen keskellä ilman syvällistä yhteyttä maailmankaikkeuteen saa myös hauskoja sävyjä energisoivista M&M-karkeista, kuumemittaritempusta, Halloween-asusta, Dungeons & Dragons -roolipelin rituaalien ihmettelystä ja tuntemattomasta keltaisesta nesteestä, jota myös olueksi sanotaan.

Koko Elliottin perheen talon ilmapiiri muuttuu, kun olio muuttaa pojan komeroon.  Oliosta tietämättömätkin tuntevat jonkinlaisia kosmisia väristyksiä ja näkevät outoja unia.  Tarina myös yllättävästi herätti ajatuksia siitä, miten tärkeää on olla siellä mihin tuntee kuuluvansa.  Onko koti siellä missä on sydän, vai siellä missä on tuttua ja turvallista?  Henkilöt tosin olivat aika ohuita, ja hahmotyypit olivat muutenkin siirappisen kliseisiä, mutta oli tämä silti ihan viihdyttävää iltalukemista.

* * *

Suomentaja:  Pekka Markkula