Laura Palmerin salainen päiväkirja - Jennifer Lynch (1990)

The Secret Diary
of Laura Palmer
184 s.

Tarkkaan tutkittuani olen löytänyt sisimmästäni jotain mikä ilmoittaa että on jo melkein liian myöhäistä, että silmäni eivät ole viisitoistavuotiaan tytön silmät: sellaiset silmät on ihmisellä, joka ei ole uskaltanut katsoa ympärilleen eikä kysellä yksinkertaisimpiakaan asioita.  Minun sieluni, niin ääni jatkaa, ei ole sellaisen nuoren tytön sielu, joka kuvittelee että elämä on kasa lämpimiä villapaitoja, kun kylmät puhurit pyyhkäisevät yli.

  Kuulen varoituksen että sielu jossa asustan kuuluu jollekulle, joka tietää elämästä liikaa, tietää että se päättyy useimmiten varoituksitta.  Että elämä jakelee meille iskuja, vaatii meitä haaveilemaan, vaikka siitä ei itse asiassa ole mitään hyötyä.  Jättää sanomatta että kohtaloni on kirjoitettu lähtemättömästi tähän planeettaan.  Se sielu tietää.

Kuvitteellinen Twin Peaksin pikkukaupunki Washingtonin osavaltiossa on jäänyt lähtemättömästi monen televisiokatsojan mieleen paikkana, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää, ja jonka asukkaat ovat enemmän tai vähemmän omalaatuisia.  Nähtyäni jokin aika sitten tv-sarjan esiosaksi tarkoitetun elokuvan Twin Peaks: Fire Walk with Me (1992), oli seuraava looginen askel syventyä Lauran elämään vielä hänen päiväkirjansa verran.  Aluksi kirjallinen muoto tuntui oudolta, koska sarjassa visuaalisuus ja musiikki ovat niin iso osa tarinaa, mutta sain kuitenkin lopulta ihan hyvin kiinni tunnelmasta.

David Lynchin tytär jatkaa naamioiden teemaa.  Pikkukaupungin rauhallisuus ja näennäinen säädyllisyys näyttäytyy Lauran maailmassa sirpaleisena, valheellisena ja tukahduttavana.  Seksuaalisuuden herääminen ja siitä nauttiminen on jotain mystistä ja pahaa, josta Laura uskoo ansaitsevansa rangaistuksen.  Hyvän ihmisen idealistisen kuvan tavoittelu kuitenkin epäonnistuu kerta toisensa jälkeen, ja turtumus voittaa eikä kokaiinikaan auta asiaa.  Itsetuhoinen kierre päättyy julmasti, kuten sarjan nähneet tietävät.

Twin Peaksin maailmaan kuuluvat kaiken taustalla häilyvä pimeys, pöllöt, unet ja salaperäiset miehet, jotka toistuvat myös tässä.  Erilaiset tilat kuten Lauran huone, motellihuone ja metsämökki ovat kaikki ahdistavia klaustrofobisia paikkoja, jonne ei pääse turvaan vaan joiden nurkissa vaanii oma syyllisyydentunne ja BOB.  Suurin osa sarjan hahmoista vilahtavat vain sivulauseissa, ja ainoastaan Lauran elämässä ratkaisevat henkilöt ovat mukana merkinnästä toiseen.  Sarjan omintakeinen huumori myös ymmärrettävästi puuttuu, enkä sitä oikeastaan kaivannutkaan, koska sitä oli Lauran elämässä hyvin vähän.

Muutamia asioita mietin liittyen yleisesti Twin Peaksiin, ja sitä ympäröivään elokuvaan ja kirjallisuuteen, joita ehkä muutkin fanit ovat pohdiskelleet.  Ensinnäkin, meneekö Lauran mysteeri pilalle, kun tämän läsnäolo ja elämän vaiheet tulevat konkreettisiksi, eivätkä ole enää taustalla?  Mielestäni ei.  Mietin jo aikoinaan ensimmäisen kerran sarjan nähtyäni, miten mielenkiintoista olisi tietää Laurasta lisää.  En silloin vielä tiennyt tästä päiväkirjasta tai ylipäätään mistään aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, ja voitte kuvitella hihkumiseni kun niihin törmäsin.  Jos siis jollekin Lauran mystifiointi on se juttu, niin kannattaa pysyä tästä kaukana.

Entä saavatko tv-sarjaa tuntemattomat tästä jotain irti?  En ole ollenkaan varma, mutta olisi kiva kuulla heidän mielipiteitään, ja millaisena he Lauran elämän ja ongelmat tulkitsevat.  Tässähän ei paljasteta suoraan erästä Lauran elämän tragediaa, josta luultavasti kaikki alkoi, vaan siitä annetaan vain vihjeitä, joten mitenköhän hyvin tuo asia luetaan rivien välistä, en tiedä.  Toisaalta voidaan kysyä, saavatko fanit tästä sitten jotain lisäarvoa?  Päiväkirja on vahvasti kytköksissä sarjaan kuitenkaan toistamatta sitä, joten siinä mielessä kyllä, vaikka Goodreadsista luinkin sen sisältävän joitain epäloogisuuksia.  Minä en huomannut mitään, mutta sarjan viimeisimmästä katselukerrasta on jo jonkin verran aikaa.

Kokonaisuudessaan kirja on realistinen nuoren tytön  ja myöhemmin nuoren naisen päiväkirja, jonka alkusivut eivät tietenkään ole mitään Nobel-tasoa (kenen olisi siinä iässä?), vaan perusselostusta päivän tapahtumista ja omista tunteista.  Kun tietää, mitä Lauralle tapahtui, etenkin juuri tämä alkupuoli hohkaa aavemaisuutta ja surumielisyyttä.  Tapahtumien kärjistyminen tuntuu kuitenkin uskottavalta, ainakin oman tiedonmääräni valossa.  Itse sarjastahan saa jokaisella katselukerralla irti jotain uutta, ja tunnelmakin on aivan pettämätön, mutta näköjään sarjan ulkopuoliset tuotteetkin ovat katsastamisen arvoisia.  En ehkä ostaisi tätä omaan kirjahyllyyn, mutta silti ehdottomasti ainakin yhden lukemiskerran arvoinen.

* * *

Suomentaja:  Irmeli Ruuska