The Princess and the Goblin - George MacDonald (1872)

The Princess and the Goblin
224 s.

"[']We are all very anxious to be understood, and it is very hard not to be. But there is one thing much more necessary.'
'What is that, grandmother?'
'To understand other people.'
'Yes, grandmother. I must be fair - for if I'm not fair to other people, I'm not worth being understood myself.[']"

Muun muassa C. S. Lewisin ja J. R. R. Tolkienin kunnioittamalla skottilaisella kirjailijalla ja Lewis Carrollin mentorilla oli selvästi taito luoda maagisia asioita, vaikka valokuvista tuijottaakin takaisin tummanpuhuva ja ankaran näköinen hahmo. Harvat kirjailijat ovat sanoneet, että he eivät kirjoita lapsille, vaan "for the child-like, whether they be of five, or fifty, or seventy-five" (Wikipedia). The Princess and the Goblin on kuitenkin täysin lasten romaani, vaikkakin niin paljon muutakin kuin vain tarina prinsessan ja kuningaskunnan pelastamisesta.

Kahdeksanvuotias prinsessa Irene asuu linnassa hyvin suojeltua elämää lastenhoitajansa Lootien ja muiden palvelijoiden kanssa. Irenellä on kasoittain leluja, mutta niitä on niin monta etteivät ne enää tuota iloa. Eräänä tylsänä päivänä prinsessa turhautuu ja juoksentelee tutkimassa linnaa, löytäen lopulta salaperäisen huoneen, jossa istuu vanha rouva joka väittää olevansa Irenen isoäiti. Irene saa myös tietää, että hänet on pidetty pimennossa maan alla asuvista peikoista, jotka juonittelevat nyt kuningaskuntaa vastaan.

Romaani tuntuu tavallaan yksinkertaiselta sadulta, mutta venytetyltä sellaiselta. Simppeliä juonta on pitkitetty aivan liikaa, joka johtaa suvantokohtien kautta latteaan loppuun. Vaikka tekstitaso olikin pettymys, niin tarinaa ympäröivä taianomaisuus ja mahdollisuus lukea asioita rivien välistä saivat jatkamaan. Peikot ovat aina mielenkiintoisia otuksia, ja tässä niiden olemassaoloa taustoitettiin kivasti. Isoäiti edustaa ylimaallisempaa voimaa. Hän opastaa Ireneä ja on osa tarinassa käsiteltävää uskon käsitettä. Mitä tehdä kun uskot johonkin, mutta muut eivät pysty samaan? Tämän voisi sanoa viittaavavan pappina työskennelleen ja saarnoja julkaisseen MacDonaldin yritykseen kutoa tarinaan jonkinlaista kristinuskon allegoriaa, mutta usko ei aina välttämättä viittaa uskontoon.

MacDonald käsittelee myös sitä, miten ulkonaiset rajat voi ylittää ja keskittyä sen sijaan oppimaan tulemaan sellaiseksi ihmiseksi, joka ansaitsee muiden kunnioituksen. Tarinan aikaisessa vaiheessa muistutetaan, että oikea prinsessa ei valehtele eikä ole töykeä vaan on tottelevainen. Prinsessana olemista ja pinnallisen tittelin vaalimista tärkeämpää on olla kiltti tyttö. Kun Irene leikkii korkeasta asemastaan huolimatta kaivostyöläisten lasten kanssa, lukija oppii että "the truest princess is just the one who loves all her brothers and sisters best, and who is most able to do them good by being humble towards them".

Kuten vielä nykyään joidenkin lasten kodeissa, lastenhoitaja Lootie toimii molempina vanhempina. Irenen äiti on kuollut ja isä matkustelee kuukausia kerrallaan ympäri kuningaskuntaa. Aina kun kuningas tulee takaisin kotiin, tämä näyttäytyy jalona hahmona ja melkein päätyy korkealle jalustalle Irenen silmissä. Kuningas rakastaa silti tytärtään ja eräässä liikuttavassa kohtauksessa kyynelehtii muistellessaan edesmennyttä kuningatarta, mutta mielenkiintoista tässä on se, miten suurimman osan ajasta kuningas pysyy poissaolevana isänä, kun tarina keskittyy eristyneisyytensä haltuunottavaan ja kuningaskunnan pelastavaan Ireneen.

Irene tosiaan näyttää olevansa erilainen prinsessa. Kaivoksilla isänsä kanssa töitä tekevän Curdien rinnalla Irene on aktiivinen toimija, joka löytää isoäidin avustuksella itsestään rohkeuden ja kunniallisuuden. Hän on se, joka isoäidiltä saatua hopealankaa seuraamalla pelastaa Curdien luolasta ja raivaa kivikasan pois tieltä. Erityisesti julkaisuajankohdan valossa on huomionarvoista, että MacDonald ei tyydy alentamaan Ireneä pelkäksi pulassa olevaksi neidoksi, vaan antaa tälle mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä ja olla mukana toiminnan keskellä.

* * *

Osallistuu haasteeseen: Lastenkirjat