Teatteriloki: Romeo & Julia, TEHDAS Teatteri (Turku)

Alkuperäinen käsikirjoitus: William Shakespeare

Suomennos: Paavo Cajander

Ohjaus ja sovitus: Merja Pöyhönen

Ohjauksen assistentti: Anna-Kaisa Väänänen

Rooleissa: Sirpa Järvenpää, Toni  Kandelin, Maria-Elina Koivula, Leena Lahikainen, Jaakko Lilja, Niina Lindroos, Nanna Mäkinen, Anna Nekrasova, Alma Rajala, Outi Sippola, Maiju Tainio, Lotta Virtanen

Esitykset: 3.9. - 8.11.2015

Toteutettu yhteistyössä Aura of Puppets -nukketeatteriyhteenliittymän kanssa.

Kokemukseni nukketeatterista on hyvin ohut, jollei olematon. En ole varmaan ainoa, joka on nähnyt lapsena marionetteja tai muita yksinkertaisia nukeilla toteutettavia esityksiä. Pari vuotta sitten tutustuin turkulaisen nukketeatterifestivaalin yhteydessä perinteiseen italialaiseen nukketeatteriin, jonka yksinkertaisen rytmikäs tempo vei mukanaan ja sai myös nauramaan. Turun tämänhetkinen nukketeatterimaailma on saanut runsaasti huomiota, joten nyt päätin vihdoin katsastaa mitä nukettajat saavat aikaan TEHDAS Teatterissa.

Romeo & Julia on toinen osa Shakespearen näytelmien nukketulkinnoista. Verona on muuntautunut tummanpuhuvaksi maailmanlopun kaatopaikaksi ja rujon näköiset alastomat nuket riehuvat synkissä lavasteissa. Nukketeatteria ei ehkä miellä aikuisten taidemuodoksi, mutta nukeilla saa aikaan mitä vain ja kerrottua minkälaisia tarinoita tahansa. Melkeinpä kuin animaatiota livenä.

Lapsille tämä ei tosiaan ole, sillä Romeon & Julian nukkeuniversumissa harrastetaan orgioita, impataan ja biletetään. Julia syventyy kirjaansa, mutta esine on kuin jostain toisesta maailmasta. Jotain suurta ja ihmeellistä, joka ei kuulu kaatopaikkalasten elämään, samoin kuin Julia vaikuttaa yhteisönsä ulkopuoliselta. Tulevaisuus näyttää toivottomalta ja elämä turhalta, mutta pienen hetken ajan Julia pääsee haaveilemaan toisenlaisesta elämästä Romeonsa kanssa. Elämästä, johon ei kuulu alaikäisten tyttöjen myyminen isojen kihojen seksiorjiksi tai vaimoiksi, ja jossa elämyksiä saa huumeiden sijaan rakkaudesta.

Kunpa voisikin sanoa, että tämä todellisuus on vain menneisyyttä tai liioiteltua tulevaisuudennäkymää. Maailmassa on yhä paikkoja, joissa sekä naisten että miesten vaihtoehdot ovat vähäiset. "Oma valinta" on kaukainen ja vieras käsite, tai asia jota käyttämällä voi saada ylleen jopa kuolemantuomion. Yhteisöt, joissa väkivalta arkipäiväistyy ovat kuin toiselta planeetalta, ja niistä pakeneminen on yleensä lähestulkoon mahdotonta. Brasilian faveloita hallitsevat edelleen vapaaehtoistyöstä ja poliisin puhdistuksista huolimatta huumekauppiaat, Etelä-Amerikan machokulttuuri luo kapeat puitteet nuorten elämälle, Venäjällä katulapset elävät yhteiskunnan periferiassa, Thaimaassa lukuisat naiset palvelevat länsimaisia seksinnälkäisiä turisteja jne. Nicaraguan kaatopaikalla asuvat lapset ja nuoret ovat kuin suoraan Romeosta & Juliasta: "[v]iisi vuotta kaatopaikalla asuneen pojan katse on sekoitus epäluuloa, hätää, surua, turhautumista ja toivottomuutta" (Hengissä jätteiden turvin, Maailman Kuvalehti 10/2008).

Johanna Latvalan ja Pia Kaleniuksen lavasteet heijastavat kaikkia näitä harmaan eri sävyjä (mustavalkoinenhan ei maailma tule koskaan olemaan). Jätesäkit rapisevat, impatessa muovikassit leijuvat psykedeelisissä tunnelmissa, sanomalehdet saavat lokkien muodon ja rakastavaiset ovat viimeisessä syleilyssään aaltomaisesti liikkuvan muovin keskellä. Jonna Nykäsen ja Maiju Tainion puvustuksen, Antti-Juhani Mannisen musiikin ja Jarkko Forsmanin valosuunnittelun kautta tunnelma vaihtelee uhkaavasta rauhalliseen.

Näinä tasapainottavan rauhallisina hetkinä saa hieman hengähtää ja toivo herää rakastavaisten tulevaisuudesta, mutta on pakko pysähtyä myös ihailemaan produktion käsityötä. Heini Maarasen nuket heräävät uskomattoman hyvin eloon taitavien nukettajien ansiosta, ja välillä luulin näkeväni näkyjä kun ilmeet näyttivät muuttuvan. Näköharhaa se kuitenkin vain oli, mutta nukeista näkyi joka tapauksessa miten paljon vaivaa niiden tekemiseen oli käytetty aikaa. Tuli sitten TEHDAS Teatterin kotoisaan ympäristöön vain nauttimaan hyvästä esityksestä, kadottamaan itsensä hetkeksi arjen rutiineista tai pohtimaan maailman tilaa esityksen jälkimainingeissa, jokaisesta nuken takana olevasta esiintyjästä näkee miten palavasti nukketeatteriin Turussa suhtaudutaan. Odotan innostuneesti mihin Shakespearen näytelmään seuraavaksi pureudutaan.