Lady Killer, Vol. 1 (#1-5) - Joëlle Jones & Jamie S. Rich (2015)

138 s.

Aavistelin, että ilta jäätelökulhollisen ja kuolettavan sekä kuvankauniin palkkamurhaajan Josie Schullerin seurassa tulisi olemaan hauska. Olin oikeassa. Kun asiaa ajattelee, 1960-luvun kotirouvana oleminen toimii loistavana savuverhona. Niukkasanainen ja television ääressä löhöävä aviomies (joka on aika persoonaton ja täydellinen vastakohta Josien kollegalle) on keskittynyt omiin asioihinsa, eikä ole sen vertaa kiinnostunut oikein mistään, että osaisi epäillä kaikkia lukemattomia tekosyitä. Koska hei, miksi ihmeessä täydellinen kotihengetär valehtelisi? Mikä motiivi hänellä muka olisi, koska päiväohjelmaan kuuluu vain naapureiden kanssa juoruilua, ruokaostosten tekoa, ruoanlaittoa ja siivousta. Mikään parin välillä tapahtuva ei vaikuta aidolta kiintymykseltä, mutta koska se on tarkoituksellista, se tekee tilanteesta mielenkiintoisemman.

Kuten eräässä kohtauksessa Josien pomo huomauttaa, kontrasti kylmäverisen tappajan ja perheelleen hymyssä suin lämpimän aterian tarjoilevan vaimon välillä voi tulla jossain vaiheessa ongelmaksi. Kahden täysin erilaisen persoonan vaihtelu voi olla vaarallista, mutta vaatia veronsa myös henkisesti. Tätä näkökulmaa toivottavasti käsitellään tarkemmin myöhemmin, koska kahden maailman välillä pallottelu voi saada Josien tekemään virheitä, vaikka onkin hyvä työssään, ja siten aiheuttaa lisää jännitettä tarinaan.

Ja Josie tosiaan on hyvä. Viimeisen päälle hiotut taistelutaidot, periksiantamattomuus, tarmokkuus, brutaalius. Hän on määrätietoinen, eikä pelkää liata käsiään, vaikka veritahra mekossa onkin pieni ärsytyksen aihe. Aluksi juoni keskittyy alkuasetelman esittelyyn, joten Josieta seurataan työssään yksi uhri kerrallaan, mikä voi olla liikaa toistettuna monotonista, joten onneksi suurempi juonikuvio esitellään ennen pitkää, kun Josien ammattitaito kyseenalaistetaan. Ongelmia on kotipuolessakin samassa talossa asuvan anopin kanssa, mikä on niin herkullinen asetelma ja jäi niin jännittävään kohtaan, etten malta odottaa miten kuvio jatkuu. Toisin kuin on kritisoitu, uskon materiaalia ja mahdollisuuksia juonen kehittämiseen riittävän vielä useampaan kirjaan. Jokin aika sitten nimittäin uutisoitiin, että Lady Killer saa jatkoa vielä tänä vuonna, joten ehkä seuraava osa sitten käsittelee joitain arvoitukseksi jääneitä asioita.

Piirrostyyli sinetöi koko paketin. Viivatyöskentely on mahtavaa ja rakastan väripalettia, jossa on vaikutteita retrosarjakuvista ja -mainoksista. Visuaalinen ilme sopii pilke silmäkulmassa tuikkivaan tunnelmaan, ja arvostan ettei tällä kertaa pureuduta hirveän syvälle satiiriin, vaan annetaan sen näkyä luontevasti rivien välistä. Monimutkaisen juonen puute toimii tarinan eduksi. Kuin psykoottinen Doris Day -elokuva, johon on vähän heitetty aseita mukaan.

Jonesin Instagram-tilillä on jo julkaistu pari kurkistusta seuraaviin osiin, ja muutenkin sisältää paljon upeita luonnoksia. Aion jatkossa seurata Jonesin projekteja säännöllisesti. Tumblr-tilillä taas voi ihastella muun muassa näitä upeita Lady Killer -aiheisia mainoksia ja muita Jonesin töitä.