Hiiohoi, urakka alkakoon! Tässä kirjavaihtoehtoni:
Fanny Hill (1748) - John Cleland (kolme ensimmäistä ovat tuttuja jo ensimmäiseltä maratonilta, ja tätä olen jo kärsimättömyydessäni aloitellut muutaman sivun verran)
Itsemurhaklubi (1878) - Robert Louis Stevenson
Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (1933) - Nathanael West
Fear and Loathing in Las Vegas (1971) - Hunter S. Thompson
Hyppy ajassa (1962) - Madeleine L'Engle (tällä kertaa ainoa lastenkirja)
Tabu (1965) - Timo K. Mukka (kuuluu yhteisniteeseen, jossa on myös novellihaasteeseen sopiva Sankarihymni, sekä Maa on syntinen laulu, jonka olen lukenut jo aikaisemmin)
Kulttuurin varkaat - Kai Ekholm (tietokirja, mutta on lyhyt ja selkeä)
Sylvia Beach and the Lost Generation - Noel Riley Fitch (jos jostain mystisestä syystä aikaa jää, jatkan Pariisin kirjallisuuspiireissä oleskelua)
Onnea kaikille!
Klo 12.22
Luettuja sivuja: 198 (eli miinus sivumäärä, jonka luin jo ennen maratonia)
Fanny Hill (1748) - John Cleland, 279 s.
Pisteet: * * *
Osallistuu haasteeseen: Klassikot
Hilpeä ja kevyt eroottinen/pornografinen romaani kertoo Fannyn kasvusta viattomasta maalaistytöstä itsevarmaksi ja kaiken nähneeksi nuoreksi naiseksi, joka viimein saa tilaisuuden nauttia fyysisyyden lisäksi myös rakkaudesta. Kirja vilisee lukuisia hauskoja kaksimielisyyksiä, mutta suurin osa seksikohtauksista kuvaillaan silti aika suoraan, eli kiertoilmaustenkaan merkitykset eivät jää epäselviksi (olisipa muuten hauskaa laskea ne!). Kieli on tosin sen verran runollista ja koukeroista, että mikään ei tunnu mauttomalta, vaan ajoittain kuvaukset ovat jopa kauniita. Vähän pidemmässä kirjassa tosin kohtausten samanlaisuus olisi voinut puuduttaa, ja tässäkin oli monta kertaa lähellä etten silmäillyt kohtia läpi päästäkseni itse juoneen kiinni. Kyllä tässä siis on ehdottomasti kirjallisia arvoja, ja juuri Clelandin kirjoitustaitojen ja kielellä leikittelyn ansiosta, eli hirveästi ei kannata järkyttyä sisällöstä. Tarina sinällään ei välttämättä ole niin erikoinen, mutta hauska ja viihdyttävä joka tapauksessa, ja jossain määrin Fannyn elämäntavan sekoittuminen moralisointiin on hämmentävää. Arvostin sitä, että seksistä pitävän Fannyn kohtalo ei ole loppujen lopuksi kurja, kuten voisi olettaa. Toisaalta tämän kumoaa ajatus, ettei nainen voi elää täyttä elämää ilman miestä. Voin hyvin kuvitella, että tätä vuoden sisällä julkaisusta kiellettyä kirjaa pidettiin lukituissa yöpöydän laatikoissa. Jos vaikka vaimo teeskentelee päänsärkyä, kuten Fanny eräässä kohtauksessa. On se kumma, jos tämän jälkeen joku vielä väittää 1700-luvun kirjallisuutta kuivaksi tai pidättyväiseksi. Toivottavasti Cleland koki tämän kirjoittamisen vankilatuomion arvoisena.
Klo 15.21
Luettuja sivuja: 313
Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (1933) - Nathanael West, 115 s.
Pisteet: * * Suomentaja: Antero Tiusanen
Nuori toimittaja ratkoo sanomalehden sydänsurujen palstalla ihmisten ongelmia nimellä Miss Lonelyhearts. Kirjeiden epätoivo etäännyttää toimittajan elämästä, kaikki tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Kirja tuntuukin kylmältä ja kielikuvat julmilta, enkä tainnut edes ymmärtää kaikkia henkilöiden höpinöitä. Jotkut kohdat olivat hienoja, ja jotkut hymyilyttivät, mutta kokonaisuudessaan aika mitäänsanomaton ja tyngäksi jäänyt kertomus. Heinäsirkan ajan sen sijaan voisin lukea uudestaan joku päivä, se oli hieno kaikessa outoudessaan.
Klo 19.30
Luettuja sivuja: 479
Hyppy ajassa (1962) - Madeleine L'Engle, 166 s.
Pisteet: * * Suomentaja: Katri Yli-Viikari
Osallistuu haasteeseen: Lastenkirjat
Ruma ankanpoikanen Meg oli mukavahko päähenkilö, johon moni lapsi ehkä pystyy samaistumaan, ja Charles Wallace oli mielenkiintoinen ikäistään älykkäämpi pikkupoika. Nämä pyyhkäistään kaverinsa kanssa hurjaan seikkailuun, jossa muun muuassa hypitään ajassa ja ulottuvuuksista toiseen. Arvostin sanomaa siitä, että kaikkein parasta on olla oma itsensä, mutta mitä itse tarinaan tulee... Noh, sanotaan nyt niin, että se ei oikein jaksanut kiinnostaa. Tarinassa on jonkin verran fysiikkaa ja matematiikkaa, jotka eivät humanistina tunnu omilta aihealueilta, ja jäin miettimään miten paljon lapset näistä ymmärtävät. Pidän maagisista lastenkirjoista erittäin paljon, mutta tämä lipsui sen verran sci-fin puolelle, etten oikein saanut tästä erityisemmin mitään irti. Lisäksi L'Englen kirjoitustyyli oli ajoittain kömpelöä, dialogi aika kankeaa ja yleisvaikutelma henkilöistä sekä tarinasta jäi melko pinnalliseksi. Suorat uskonnolliset viittaukset lastenkirjoissa saavat myös oloni lievästi epämukavaksi, niin myös tässä.
Klo 23.59
Luettuja sivuja: 632
Itsemurhaklubi (1878) - Robert Louis Stevenson, 153 s.
Pisteet: * * * * Suomentaja: Timo Hännikäinen
Osallistuu haasteeseen: 1800-luvun kirjat
The Body Snatcherin tapaan nämäkin novellit olivat todella mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, osittain kiitos Stevensonin mystisen kyvyn valita juuri ne aiheet, jotka minua kiinnostavat. Tässä kokoelmassa on kolme novellia, joita kaikkia yhdistää nuorten miesten Itsemurhaklubi. Elämäänsä kyllästyneet jäsenet tulevat salaseuraan hakemaan siitä vapautusta, ja jokaisella tapaamisella arvotaan jokaiselle pelikortit, jotka määräävät kenen vuoro on kuolla ja kenen vuoro murhata tämä. Tarinat eivät oikeastaan ole novelleina niin tyydyttäviä kuin voisivat olla, mutta ne silti pitävät otteessaan. Ensimmäisestä olisi ollut myös ainesta kokonaiselle romaanille, ja jäikin vähän harmittamaan miten nopeasti se loppui.
- - -
Hirveän nopeasti menee aika näissä maratoneissa... Onneksi Stevensonin novellit tuli jätettyä viimeiseksi, koska tällä kertaa kirjat eivät olleet ihan niin laadukkaita kuin viimeksi.
Klo 12.22
Luettuja sivuja: 198 (eli miinus sivumäärä, jonka luin jo ennen maratonia)
Fanny Hill (1748) - John Cleland, 279 s.
Pisteet: * * *
Osallistuu haasteeseen: Klassikot
Hilpeä ja kevyt eroottinen/pornografinen romaani kertoo Fannyn kasvusta viattomasta maalaistytöstä itsevarmaksi ja kaiken nähneeksi nuoreksi naiseksi, joka viimein saa tilaisuuden nauttia fyysisyyden lisäksi myös rakkaudesta. Kirja vilisee lukuisia hauskoja kaksimielisyyksiä, mutta suurin osa seksikohtauksista kuvaillaan silti aika suoraan, eli kiertoilmaustenkaan merkitykset eivät jää epäselviksi (olisipa muuten hauskaa laskea ne!). Kieli on tosin sen verran runollista ja koukeroista, että mikään ei tunnu mauttomalta, vaan ajoittain kuvaukset ovat jopa kauniita. Vähän pidemmässä kirjassa tosin kohtausten samanlaisuus olisi voinut puuduttaa, ja tässäkin oli monta kertaa lähellä etten silmäillyt kohtia läpi päästäkseni itse juoneen kiinni. Kyllä tässä siis on ehdottomasti kirjallisia arvoja, ja juuri Clelandin kirjoitustaitojen ja kielellä leikittelyn ansiosta, eli hirveästi ei kannata järkyttyä sisällöstä. Tarina sinällään ei välttämättä ole niin erikoinen, mutta hauska ja viihdyttävä joka tapauksessa, ja jossain määrin Fannyn elämäntavan sekoittuminen moralisointiin on hämmentävää. Arvostin sitä, että seksistä pitävän Fannyn kohtalo ei ole loppujen lopuksi kurja, kuten voisi olettaa. Toisaalta tämän kumoaa ajatus, ettei nainen voi elää täyttä elämää ilman miestä. Voin hyvin kuvitella, että tätä vuoden sisällä julkaisusta kiellettyä kirjaa pidettiin lukituissa yöpöydän laatikoissa. Jos vaikka vaimo teeskentelee päänsärkyä, kuten Fanny eräässä kohtauksessa. On se kumma, jos tämän jälkeen joku vielä väittää 1700-luvun kirjallisuutta kuivaksi tai pidättyväiseksi. Toivottavasti Cleland koki tämän kirjoittamisen vankilatuomion arvoisena.
Klo 15.21
Luettuja sivuja: 313
Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (1933) - Nathanael West, 115 s.
Pisteet: * * Suomentaja: Antero Tiusanen
Nuori toimittaja ratkoo sanomalehden sydänsurujen palstalla ihmisten ongelmia nimellä Miss Lonelyhearts. Kirjeiden epätoivo etäännyttää toimittajan elämästä, kaikki tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Kirja tuntuukin kylmältä ja kielikuvat julmilta, enkä tainnut edes ymmärtää kaikkia henkilöiden höpinöitä. Jotkut kohdat olivat hienoja, ja jotkut hymyilyttivät, mutta kokonaisuudessaan aika mitäänsanomaton ja tyngäksi jäänyt kertomus. Heinäsirkan ajan sen sijaan voisin lukea uudestaan joku päivä, se oli hieno kaikessa outoudessaan.
Klo 19.30
Luettuja sivuja: 479
Hyppy ajassa (1962) - Madeleine L'Engle, 166 s.
Pisteet: * * Suomentaja: Katri Yli-Viikari
Osallistuu haasteeseen: Lastenkirjat
Ruma ankanpoikanen Meg oli mukavahko päähenkilö, johon moni lapsi ehkä pystyy samaistumaan, ja Charles Wallace oli mielenkiintoinen ikäistään älykkäämpi pikkupoika. Nämä pyyhkäistään kaverinsa kanssa hurjaan seikkailuun, jossa muun muuassa hypitään ajassa ja ulottuvuuksista toiseen. Arvostin sanomaa siitä, että kaikkein parasta on olla oma itsensä, mutta mitä itse tarinaan tulee... Noh, sanotaan nyt niin, että se ei oikein jaksanut kiinnostaa. Tarinassa on jonkin verran fysiikkaa ja matematiikkaa, jotka eivät humanistina tunnu omilta aihealueilta, ja jäin miettimään miten paljon lapset näistä ymmärtävät. Pidän maagisista lastenkirjoista erittäin paljon, mutta tämä lipsui sen verran sci-fin puolelle, etten oikein saanut tästä erityisemmin mitään irti. Lisäksi L'Englen kirjoitustyyli oli ajoittain kömpelöä, dialogi aika kankeaa ja yleisvaikutelma henkilöistä sekä tarinasta jäi melko pinnalliseksi. Suorat uskonnolliset viittaukset lastenkirjoissa saavat myös oloni lievästi epämukavaksi, niin myös tässä.
Klo 23.59
Luettuja sivuja: 632
Itsemurhaklubi (1878) - Robert Louis Stevenson, 153 s.
Pisteet: * * * * Suomentaja: Timo Hännikäinen
Osallistuu haasteeseen: 1800-luvun kirjat
The Body Snatcherin tapaan nämäkin novellit olivat todella mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, osittain kiitos Stevensonin mystisen kyvyn valita juuri ne aiheet, jotka minua kiinnostavat. Tässä kokoelmassa on kolme novellia, joita kaikkia yhdistää nuorten miesten Itsemurhaklubi. Elämäänsä kyllästyneet jäsenet tulevat salaseuraan hakemaan siitä vapautusta, ja jokaisella tapaamisella arvotaan jokaiselle pelikortit, jotka määräävät kenen vuoro on kuolla ja kenen vuoro murhata tämä. Tarinat eivät oikeastaan ole novelleina niin tyydyttäviä kuin voisivat olla, mutta ne silti pitävät otteessaan. Ensimmäisestä olisi ollut myös ainesta kokonaiselle romaanille, ja jäikin vähän harmittamaan miten nopeasti se loppui.
- - -
Hirveän nopeasti menee aika näissä maratoneissa... Onneksi Stevensonin novellit tuli jätettyä viimeiseksi, koska tällä kertaa kirjat eivät olleet ihan niin laadukkaita kuin viimeksi.
