42 s. |
Pahoja ne vaan ihmiset olivat köyhää ja heikkoa kohtaan, silloinkin kun olivat apua tekevinään. Parempi, että veisivät hengen kerrassaan, eivätkä kiusaisi puutteessa ja onnettomuudessa. Mutta köyhän puolta ei kukaan pitänyt, joka ikinen vaan oli valmis sortamaan ja kuormaa kuorman päälle panemaan. Sen hän niin elävästi tunsi, aina kun lastensa tulevaisuutta ajatteli. Kovuutta he tulisivat maailmassa tarpeeksi asti kokemaan, ei heillä ilon päiviä ollut odotettavana. - - Herra Jumala, eivätkö he olleetkin suurta syntiä tehneet, kun tänlaiseen elämään lapsia toimittivat. Parempi poloisten olisi ollut syntymättä, kun tulla tänne maailman murheita kokemaan. Olematon ei tuskaa tunne eikä nälkää näe.
Muistan yläasteen äidinkielen tunnilla lukeneeni pätkän tästä novellista, ja vaikka siinä oli jotain kiehtovaa, monivuotinen ennakkoluuloinen asenteeni suomalaisia klassikoita kohtaan esti tutustumasta Canthiin lähemmin. Kuitenkin F. E. Sillanpään ansiosta olen nyt karistanut pienen palan ennakkoluuloistani romukoppaan, ja tällä kertaa teki mieli lukea Canthia.
Novelli kertoo köyhästä Holpaisen perheestä, joiden elämä vaikuttaa lohduttomalta ilman minkäänlaista valopilkkua tai toivonkipinää. Äiti Mari on hellä ja uhrautuvainen, joka tekee kaikkensa perheensä puolesta. Kotityöt ja kyynelten tukahduttaminen vievät kuitenkin pidemmän päälle voimia. Vanhin lapsi Hellu on puolisokea ja muutenkin sairas, mutta tätä ei voi viedä lääkäriin koska tämä on niin suuri apu sairaan Anni-vauvan hoidossa. Marin aviomies on hillitty ja apaattinen, joka tuntuu olevan turtunut ikuiseen köyhyyteen ja työn etsintään.
Novellissa tulee vahvasti esille parempiosaisten ja köyhien yhteiskunnallinen kuilu. Parhaiten tämä näkyy kohtauksessa, jossa Mari lähtee kaupungille etsimään töitä ja näkee siellä entisen työnantajansa nuoreksi naiseksi kasvaneen tyttären. Vaikka tyttö oli ennen läheinen Marin kanssa, suhde taisi sittenkin olla vain normaali palkollisen ja herrasväen tyttären välinen, koska enää hienostunut tyttö ei tunnista Maria. Tässä tulee myös esille, miten tuon ajan Suomessa niin sanottu parempi väki puhui ruotsia. Holpaisen mieskään ei voi vastata lääkärille, koska tämä kysyy ruotsiksi.
Perheen todellista ahdinkoa eivät omilta vaikeuksiltaan näe tai ymmärrä edes muut köyhät, ennen kuin on liian myöhäistä. Hellusta sanotaan: "hiljainen hän oli aina ja tyytyväinen". Tyytyväinen vai alistunut tilanteeseen? Hellun viaton lapsuus taitaa olla jo pitkälti menetetty, ja aikuisten ahdistuneisuudenkin tämä jo aistii. Tulevaisuus ei näytä valoisalta, varsinkin kun on aina perheitä, joilla on asiat huonommin ja jotka siis ovat ensisijaisia avun tarvitsijoita. Vaikka kuinka ulkopuoliset haluaisivat auttaa, aina se ei ole mahdollista. Jos antaa jauhopussin velaksi, kuinka monta kertaa tämä pitää toistaa ennen kuin itse tekee konkurssin?
Tarina oli kyllä mielenkiintoinen, mutta jotain tästä jäi nyt puuttumaan. Lääkärin ja papin keskustelusta jäi vähän irrallinen olo, ihan kuin Canth olisi halunnut kaksi ylimääräistä henkilöä omien mielipiteidensä tai aikansa keskusteluaiheiden äänitorveksi. Canth on kuitenkin sen verran kiinnostava kirjailija, että jatkan samantien Valitut teokset -kirjan muihin tarinoihin, ja ehkä myöhemmin näytelmiin.
* * *
Olen lukenut melkein kaikki kirjat, jotka Minna Canthilta löytyvät kotikirjastostani. Ajattelin lukea pian sen viimeisenkin, lähestyvän Minna Canthin päivän kunniaksi.
VastaaPoistaMuistan tämän teoksen aika selkeästi, sillä tämä oli mielestäni hyvin vaikuttava teos. Olet kirjoittanut tästä tosi hyvän arvion, jonka luki kyllä mielellään. :) Ja hienoa, että sinäkin olet löytänyt hänen teoksensa ja voittanut ennakkoluulosi. Canthin teoksista suosikkini on ehdottomasti Anna Liisa, kannattaa tutustua siihen, jos et ole sitä vielä tehnyt. :)
Aivan, Minna Canthin päivä onkin pian. Taidan itsekin lukea jonkun siihen mennessä.
PoistaKiitoksia kehuista :) Tästä tarinasta olikin yllättävän paljon asiaa, vaikka lyhyt onkin. Vei niin mennessään, etten muistanut tehdä muistiinpanoja, joten jotain on varmasti jäänyt vielä mainitsematta. Odotankin itse asiassa innolla Anna Liisaa, koska olen nähnyt Niskasen tv-elokuvan.
Vaikka tämä oli nyt vasta ensimmäinen lukemani Canthin teos, niin luulenpa että hän on varmasti sellainen kirjailija, jota jokaisen suomalaisen kannattaisi kokeilla lukea edes kerran.