 | |
| Short Dog: Cab Driver Stories from the L.A. Streets 120 s. |
Vihasin sitä että olin jumittunut ajamaan pirssiä. Siitä asti kun olin mennyt taas hommiin, elämästäni oli haihtunut tarkoitus. Elämäni oli jumissa. Taksibisnes uuttaa ihmiskehosta elämää ylläpitävät nesteet pisaran kerrallaan, kaksitoista tuntia vuorokaudessa, kuutena päivänä viikossa. Taksilla ajeleminen Los Angelesissa ei ole hyödyllistä työtä. Se on ihmiskuonan siirtämistä paikasta toiseen, mätänemistilassa olevan hylkytavaran kuljettamista yhdestä muovisesta pikaruokaympäristöstä toiseen.
Yksi oman kirjahulluuteni huonoista (?) puolista on se, että mitä enemmän luen, sitä enemmän kiinnostun lukemattomista uusista asioista. Parin viime vuoden aikana Los Angeles on vetänyt minua puoleensa, mutta eivät ne jutut, jotka suurimmalla osalla tulevat ensimmäisenä mieleen. Kaupungin pimeä puoli 40-luvun poliisikorruptiosta ja Mustasta Dahliasta nykyajan hörhöihin on äärettömän kiinnostavaa ja syventää kuvaa paikasta, jonka pinnan alla kytee jonkinlainen raju maagisuus elokuvamaailman muovisuudesta huolimatta.
Fanten kokoelmassa on kahdeksan novellia taksikuskeista, joilla on enemmän tai vähemmän ongelmia asioidensa hoitamisessa. Kokoelman nimen arvoitus selvisi aika nopeasti, kun alkoholilla tuntui olevan osuutensa tyyppien sekoiluun. Äsken tajusin nimen olevan väännös sanasta "cock sucker", joka tietenkin sopii kuin nyrkki silmään novellien karkeudelle.
Täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt. Novellit olivat suhteellisen viihdyttäviä, ja omalaatuiset henkilöt ihastuttavan hämmentäviä (jättiläiskäärme, wtf!?). Kokonaisuudessaan jäi silti vähän lattea olo, enkä Goodreadsin hehkuttavista arvioista päätellen ihan tajunnut novellien perimmäistä merkitystä tai niiden suhdetta toisiinsa, vaikka kuinka yritin päätä rapsutellen miettiä. Novellit ovat siinä mielessä vähän hankalia, että odotan niiltä aina jotain ideaa tai koukkua, enkä mitään tarinan pätkää päämäärättömästä vaeltamisesta (joka siis romaanissa on ihan fine).
Voi olla, että näissä oli jonkinlainen koukku, mutta itse en sitä nyt tällä kertaa nähnyt tai tajunnut. Arvostin kuitenkin Los Angelesin toisen puolen näyttämistä, koska se on monin verroin mielenkiintoisempaa ja persoonallisempaa kuin silikonia ja ties mitä myrkkyä täyteen pumpatut barbit. Fantea on muuten verrattu Charles Bukowskiin, joten hepun fanit voisivat kokeilla myös tätä kokoelmaa. Itse olen vähän huolissani, koska tämän jälkimainingeissa Bukowski ei oikein innosta. En tiedä, jaksaisinko lukea tällaista menoa kokonaisen romaanin verran.
* * *
Suomentaja: Kari Aartoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti