Kirja + elokuva: Bel-Ami - Guy de Maupassant (1885)

303 s.

Oli päästy kaksimielisiin sutkauksiin.  Oli päästy niihin huntuihin, joita taitava sana voi kohotella samalla tapaa kuin taitava käsi kohottelee hameita.  - -  Pöytään oli kannettu linnunpaisteja, peltopyitä, herneitä, hanhenmaksaa ja vihanneksia, jotka vihreän vaahdon tavoin täyttivät ison, pesuvadin muotoisen maljakon.  He söivät kaiken tuntematta minkään ruokalajin makua ja niitä ajattelematta.  Koko heidän huomionsa oli kohdistunut vain siihen, mitä he sanoivat.  He olivat aivan hukkuneet rakkauden mereen.

Georges Duroy on aluksi arka ja epävarma aliupseeri, mutta saa vähitellen jalansijan sanomalehtimaailmassa ja  janoaa koko ajan enemmän valtaa.  Duroy on itseriittoinen unelmoija sekä opportunisti, joka ei ole valmis tekemään sinnikkäästi töitä unelmiensa eteen vaan kulkee sieltä missä aita on matalin.  Toisaalta, La Vie Francaise -lehden toimituksessakin lähinnä pelaillaan päivät pitkät, kehitellään artikkeleita haastattelujen pohjalta, joita ei ole ikinä edes tehty ja keplotellaan rahan kanssa.  Duroy epäilee aluksi omia kykyjään, mutta ehkä ympäristö opettaa selviytymään vähemmälläkin vaivalla, tai ehkä tällä ei edes ole todellisia kykyjä.

Duroy on kirjan edetessä yhä sydämettömämpi, mutta jollain kieroutuneella tavalla oli silti viihdyttävää seurata tämän seikkailuja naisten helmoissa "soreat viikset" väpättäen.  Duroy kiipeää huipulle reittä pitkin, ja joskus tilaisuuksia yhteiskunnassa etenemiseen tarjoutuu myös vähän makabeerilla tavalla.  Ennen kaikkea limanuljaska on pelkkä jäljittelijä ja nousukas, vaikka haluaakin olla suuri ja ihailtu maailmanmies.  Ensimmäinen artikkelikin on omaa käsialaa vain kirjaimellisesti, sillä samassa sanomalehdessä työskentelevän Duroyn entisen armeijakaverin vaimon ajatukset ja ideat ovat oikeasti sen taustalla (joka itse asiassa "auttaa" miestäänkin artikkelien tekemisessä).

Maupassantin kyynistä maailmankuvaa keventää kuitenkin pinnan alla kupliva hilpeä satiirisuus.  Romaani pilkkaa kepeästi keskinkertaisuutta, ja luulen ettei sitä ole tarkoitus ottaa aivan niin tosissaan kuin moni tuntuu tekevän.  Maupassant näyttää olevan yksi niistä helpoiten luettavista klassikkokirjailijoista, joiden teksti ei tarjoa hirveästi haastetta, mutta jotka kietovat tarinallisesti lukijan pikkusormensa ympärille.

* * * *

Suomentaja:  Arvi Nuormaa

Osallistuu haasteisiin:  Klassikot, 1800-luvun kirjat ja Lue kirja ja katso elokuva

BEL AMI (2012)

Ohjaajat:  Declan Donnellan ja Nick Ormerod

Pääosissa:  Robert Pattinson, Uma Thurman, Kristin Scott Thomas, Christina Ricci, Colm Meaney, Philip Glenister, Holliday Grainger

Huhhei, enpä olisi uskonut katsovani enää vapaaehtoisesti mitään Pattinsonin elokuvaa, mutta kirja sopikin mainiosti elokuvahaasteeseen joten miksipäs ei.  Pukudraama on muutenkin sellainen elokuvalaji, joka hyvin tehtynä on todella mukavaa viihdettä mihin tahansa päivään.  Harmi ettei tämä kuulunut siihen hyvin tehtyjen kategoriaan, mutta vähän aavistelinkin sitä etukäteen.  Duroyn rooliin kuvittelin koko ajan kirjaa lukiessani Aaron Johnsonin Vronsky-tyylissään.  Täydelliset Georges Duroy -viikset!

Ei Pattinson ihan onneton ollut, mutta vähän epämukavalta tämä ajoittain näytti (vai tuntuikohan vain minusta epämukavalta?).  En hirveästi pidä näistä uuden sukupolven nuorista näyttelijöistä, joilla ei tunnu olevan minkäänlaista ilmeikkyyttä tai taitoa oikeasti keskittyä rooliin.  Elokuvassa noin muuten oikaistiin turhan paljon isoissa juonikuvioissa, ja kokonaisuus jäi tästä syystä pinnalliseksi.  Pidin myös paljon Maupassantin kuvailuista (varsinkin romaanin loppu oli hieno), joten en tempautunut elokuvan tunnelmaan samalla lailla kuin kirjaan.  Elokuva oli lähinnä hätäinen tiivistelmä kirjan tapahtumista, ja itse asiassa mitä enemmän tätä nyt ajattelen, sitä enemmän alkaa ärsyttää.

Kumpi voitti?  Kirja