Blogistanian kesälukumaraton III

On taas aika kesäisen yhteislukumaratonin.  Säännöt ja osallistujat voi tarkistaa Annamin blogista, mutta tarkoituksena on kuitenkin lukea rennosti sen verran kuin ehtii ja kykenee, joten kilpailu tämä ei missään nimessä ole.  Minä tartun kirjaan klo 00.00 iltapalan ja yhden The Sopranos -jakson jälkeen, ja päivitän tähän postaukseen edistymistäni.  Kuvassa on kirjapino, josta valitsen luettavaa puhtaasti fiiliksen mukaan.  Niin kuin varmasti huomasitte, maratonini on hieman erilainen kuin ennen, koska teemana on lastenkirjallisuus.  Halusin ottaa tällä kertaa vähän rennommin ja uppoutua yksinkertaisiin tarinoihin, joten päätin sitten ryövätä kirjaston lastenosaston.  Oikealla puolella on vielä lukemattomat Muumi-kirjat, jotka tulen joka tapauksessa lukemaan tämän kesän aikana.  Stephen Kingin Ihmissuden vuosi ja irlantilaiset kummitustarinat ovat lähinnä varalla jos haluankin yhtäkkiä vaihtelua ja kyllästyn teemalukemiseen.

Aiempaa maratonsatoa voi lueskella täältä.
Tsemppiä ja lukuiloa kaikille!

Klo 03.00

Desperon taru (2003) - Kate DiCamillo (kuvittanut Timothy Basil Ering), 259 s.

Pisteet:  * * * *  Suomentaja:  Pirkko Biström

Suloinen tarina pienikokoisesta, suurikorvaisesta ja sairaalloisesta Despero-hiirestä, joka on pettymys vanhemmilleen, mutta löytää lopulta rohkeutensa rakastuttuaan tarinoihin ja prinsessa Papuun.  Tarinat tuovat Desperon elämään kauneutta ja valoa, ja valo on kallisarvoista, koska maailma on pimeä.  Kuvitus sopii kokonaistunnelmaan ja sitoo tarinan perinteisiin satuihin.  Rottakohtaukset vaikuttavat aika hurjilta ja varmaan ymmärrettävästi pelottavat kaikkein pienimpiä, mutta en epäile etteivätkö ainakin jotkut lapset pystyisi myös käsittelemään tämän esiin ottamia teemoja:  vanhempien hylkäys, kaltoinkohtelu, ennakkoluulot, anteeksianto jne.  Vaikeitakin asioita on hyvä ottaa esiin lastenkirjoissa, eikä ylisuojella lapsia kaikelta pahalta.  Kaiken kaikkiaan tämä taitaa olla niitä lastenkirjoja, jotka herättävät keskustelua elämästä yleensä.  Jokainen ansaitsee rakkautta ja tulla hyväksytyksi omana itsenään.

- - -
Näin, hyvä alku lähtöviivalla.  Nyt nukkumaan ja aamulla jatketaan, öitä!
- - -
Tuli nukuttua vähän liian pitkään ja lukeminenkin käynnistyi vähän hitaasti.
- - -

Klo 14.39
Luettuja sivuja:  412
Maija Poppanen (1934) - P. L. Travers (kuvittanut Mary Shepard), 153 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Marikki Makkonen
Osallistuu haasteeseen:  Lastenkirjat

Kirsikkatiellä, 1930-luvun Lontoossa, alkaa tapahtua kun Maija Poppanen lentää sateenvarjollaan Banksien perheen elämään.  Maija hoitaa lapsia jämäkällä otteella ja on turhamaisen lisäksi äkkipikainen.  Kireästä nutturasta huolimatta lasten arki  muuttuu uuden lastenhoitajan ansiosta taianomaisemmaksi, hauskemmaksi ja ihanan omituiseksi.  Arvostin eniten sitä, että Travers jättää Maijan mysteeriksi, joka tulee ja lähtee tuulen suunnan mukaan.  Maija on myös todella inhimillinen, joka selvästi haluaa opettaa lapsille maailman menoa ja pitää lapset suojeluksessaan vaarallisemmissa tilanteissa.  Vaikka en nyt ihan rakastunut tähän, niin mielenkiintoinen kirja joka tapauksessa.  Piparkakkukohtaus oli ehdoton lemppari.

Klo 17.54
Luettuja sivuja:  544
Vaarallinen juhannus (Muumit #5) (1954) - Tove Jansson, 132 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Laila Järvinen
Osallistuu haasteeseen:  Lastenkirjat

Muumilaaksossa asiat menevät päälaelleen, kun tulee tulva ja muumiperhe joutuu pakenemaan kodistaan.  Pidin aikoinaan tv-sarjassa todella paljon tässä kirjassa kuvatuista tapahtumista:  teatterin taiasta, yleisön saapumisesta veneillä, Nuuskamuikkusen edesottamuksista puistossa ja surullisen Vilijaanan tapaamisesta Muumipeikon ja Niiskuneidin kanssa.  Punaisena lankana kulkee erilaiset naamiot:  näytelmässä saa kokeilla erilaisia rooleja, Nuuskamuikkunen joutuu yhtäkkiä huolehtimaan lapsikatraasta ja esittämään perheenisää (vaikka se on selvästi epämukavaa) ja Muumipeikkoa sekä Niiskuneitiä luullaan rikollisiksi.  Tämä vaikuttaa myös olevan tähän mennessä hauskin lukemistani Muumeista.  Esimerkiksi Pikku Myyn tapa maalailla piruja seinille hihitytti useasti, ja Nuuskamuikkusen uhkaus hypätä järveen kun lapset saivat hermon kireälle sai naurahtamaan ääneen.  Olin myös havaitsevinani jonkinlaista kontrastia Mymmelin tyttären tiukoissa ja muumiperheen sallivammissa kasvatustavoissa.  Positiivisuutta kehiin!

- - -
Nyt alkaa vähän puutua.  Tähän väliin tarvitaan siis Stephen Kingiä herättäjäksi!
- - -

Klo 20.40
Luettuja sivuja:  671
Ihmissuden vuosi (1983) - Stephen King (kuvittanut Berni Wrightson), 127 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Annika Eräpuro

Tarker's Millsin pikkukaupungissa riehuu ihmissusi.  Veriteot lisääntyvät, mutta harva uskoo oikeasti kyse olevan ihmissudesta eikä asiaa tunnuta hirveästi edes tutkivan.  Pyörätuolissa istuvalla Marty Coslaw'lla on merkittävä rooli.  Aika perusihmissusitarina, josta King ei tunnu saavan mitään uutta irti, vaikka henkilöt ovatkin tuttuun tapaan kingmäisiä.  Amerikkalainen pikkukaupunki näyttää toimivan todella monessa romaanissa, ja niin myös tässä.  Kingin käsittelyssä kaupungissa on tosin sitä tiettyä tunnelmaa, johon palaan aina kerta toisensa jälkeen.  Viihdyttävä välipala siis, vaikka mitään erikoista ei kannata odottaakaan ja ihmissuden henkilöllisyydenkin arvaa jo alkumetreillä.

- - -
Taikatalvesta pystyin lukemaan vain 15 sivua, sitten ympäristön häiriötekijät alkoivat verottaa keskittymiskykyä.  Lasken sivumäärän maratonin saldoon, mutta jätän loput kirjasta mieluummin sellaiselle ajalle kun saan lukea rauhassa.
- - -

Klo 23.24
Luettuja sivuja:  908
Maija Poppanen tulee takaisin (1935) - P. L. Travers (kuvittanut Mary Shepard), 222 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Marikki Makkonen

Maija Poppanen saapuu takaisin lasten elämään leijan lennättämänä ja Kirsikkatiellä maagiset tapahtumat seuraavat taas toistaan.  Sama idea kuin edellisessä ja hauskoja juttuja tässäkin, mutta jos näitä lukisi yhtään enempää putkessa, niin samankaltainen rakenne ja toisteisuus häiritsisi vielä enemmän (esimerkiksi Janen huono päivä vertautuu Michaelin huonoon päivään ensimmäisessä osassa, ja Maija Poppanen kieltäytyy aina muistamasta tapahtumia).  Maija Poppasta ei onneksi vieläkään selitetä, koska liiallinen selittäminen veisi tarinan viehätysvoiman ja taianomaisuuden.

- - -
Näin, maraton paketissa!  Kiitos kaikille kommentoineille ja muille seuranneille, lähden muiden osallistujien blogeihin kierrokselle viimeistään huomenna.  Oli taas erittäin hauskaa, ja oli mukavaa huomata etten taaskaan stressannut turhia kellonajasta vaan pystyin lukemaan rennolla otteella.  Sivujakin kertyi ihan kivasti, vaikken mikään nopea lukija olekaan.

Hauskaa juhannusta!