 |
| Sagor 188 s. |
Juhannuksen aikoina, jolloin maa morsiamena loistaa Pohjoismaissa, jolloin keto iloitsee, jolloin lähde vielä kumpuaa, niityn kukkaset seisovat suorina ja linnut laulavat, silloin tuli kyyhkynen metsästä ja asettui tuvan ulkopuolelle, missä yhdeksänkymmentävuotias äiti makasi vuoteen omana.
Vanhus oli maannut kaksikymmentä vuotta ja hän saattoi ikkunasta nähdä kaiken, mitä tapahtui talossa, jota hänen kaksi poikaansa hoiti. Mutta hän näki maailman ja ihmiset omalla omituisella tavallaan, sillä ikkunaruudut olivat himmenneet kaikkiin sateenkaaren väreihin[.] - - -
Mutta kun tuli kesä, antoi hän avata ikkunan; sillä niin kauniina, kuin maailma ulkona oli, ei sitä ruutujen läpi voinut nähdä.
Olen lukenut aiemmin Strindbergiltä Punaisen huoneen (1879), joka ei aikoinaan ihan vakuuttanut. En edes tiennyt mitä olin odottanut, mutta ehkä kuitenkin halusin jotain sellaista mitä sain nyt kun uskaltauduin uudestaan Strindbergin pariin.
Nimestä huolimatta tässä kokoelmassa ei ole lasten satuja, vaan satujen kaltaisia novelleja. Lumoutumiseni johtui luultavasti siitä, että julkaisuajankohdan perusteella novellit kuuluvat Strindbergin symbolismikauteen, jolloin tämä kirjoitti sellaiset näytelmät kuin Kuolemantanssi (1900) ja Aavesonaatti (1907), eli juuri ne kaksi näytelmää, jotka kiehtovat kirjailijan tuotannosta eniten.
Tarinat ovat outoja, surullisia, melankolisia, taianomaisia, hauskoja ja kaikkea siltä väliltä. Kaikkia ei välttämättä edes ymmärrä ensimmäisellä lukemalla, kuten Luotsin vastukset -tarinaa, jossa Vihtori kulkee ympäriinsä päättymättömältä tuntuvassa laivassa ja kohtaa sekä omituisia esineitä että omituisia näkyjä.
Suosikkini oli Juhannuksen aikoina, joka on unenomainen kertomus nuoresta äidistä ja tämän lapsesta. Kovin paljon siitä ei voi kertoa, koska oivalluksen ilo on parasta mitä kirjallisuus voi tarjota. Voin kuitenkin sanoa sen olevan melko surumielinen, varsinkin kun tajuaa mistä siinä on kyse.
Käsittääkseni tämä kokoelma ei ole kovin tunnettu, mutta tarinoiden tasaisuuden vuoksi voin suositella lämpimästi. Juuri sopiva lempeään pohjoismaiseen kesäiltaan.
* * * *
Kuulostaa juuri minun kirjaltani ja juuri kesäkirjalta! Klassikon tuntu välittyi arviostasi ja tämä meni heti etsintään.
VastaaPoistaElina, tästä oli jotenkin vaikeaa kirjoittaa, koska en oikein osannut kuvailla novellien tunnelmaa, mutta kiva kun innostuit! Toivottavasti pidät :)
PoistaVoin vaan taas ihmetellä sinun ilmiömäistä kykyäsi kaivaa jostakin kirjastojen kätköistä jotakin vanhoja helmiä, joiden olemassaolosta monikaan ei tiedä!
VastaaPoistaTämä kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, joka minun pitäisi lukea! Strindbergiltä olen lukenut vain Neiti Julie - ja Ett drömspel -näytelmät, joista jälkimmäisestä tein kandini ja vastavalmistuneen gradunikin. Jos sinua kiinnostaa Strindbergin symbolisimi, niin voin suositella Ett drömspeliä (Uninäytelmä), joka kuuluu Strindbergin symbolistisekspressionistiseen tuotantoon ja on aika "erikoinen" näytelmä :) Itse asiassa minuakin on kiinnostanut Kuolemantanssi ja Aavesonaatti, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi lukea.
Anna, hih, ehkä hyvällä tuurilla on myös oma osansa tässä :D Tämänkin kaivoin eräästä laatikosta kirjaston poistomyynnistä kahden tiiliskiven välistä. Olisi mennyt helposti ohi, jos en olisi sattunut selailemaan toista noista paksummista.
PoistaUninäytelmä kiinnostaa myös ehdottomasti! Muistaakseni se oli Turun kaupunginteatterin ohjelmistossa jokin aika sitten, mutta silloin en vielä uskaltanut tutustua Strindbergiin sen tarkemmin. Neiti Juliestakin tulee elokuva tänä vuonna, joten se on myös pakko lukea jossain vaiheessa.