The Fade Out (Vol. 1) - Ed Brubaker ja Sean Phillips (2015)

120 s.

Kukaan Goodreads-hyllyjäni selaileva ei voi välttyä huomaamasta rakkauttani klassikkoelokuvia kohtaan. ICheckMoviesin 250 Quintessential Noir Films -lista on tällä hetkellä elämäni, joten kirkaisin tietenkin ilosta kun eräs seuraamani (retromuoti)bloggaaja suositteli film noirista innoituksensa saanutta sarjakuvaa (bloggaajaa itse asiassa käytettiin mallina erääseen hahmoon, mikä on mielestäni aika hieno juttu). Kun päähenkilö herää ammeesta rankan juhlinnan jälkeen ja löytää olohuoneesta kuolleen tähtösen, ei ole epäilystäkään että hauskaa tulee olemaan.

Oli välittömästi selvää, että tekijät ovat onnistuneet vangitsemaan genren tunnelman uskomattoman tarkkaan. Tutkimusapulainen auttoi pitämään yllä 1940-luvun Los Angelesin aitouden tuikkivine valoineen, oransseine auringonlaskuineen ja hämärine kujineen, mutta jälkisanoja lukiessa ei ole epäilystäkään, että tekijöiden oma innostus klassikkoelokuvia kohtaan ja 40-luvun musiikin kuunteleminen työskentelyn lomassa ovat myös auttaneet.

Sarjakuvan lukeminen on kuin seuraisi elokuvaa: Sunset Boulevard (1950) -henkinen selostus, tekstin rytmi ja dialogi muodostavat kaikki koukuttavan kokonaisuuden. Kun näihin yhdistetään vielä upeat piirrokset, joissa parhaiden film noirien tapaan leikitellään valolla ja varjoilla, tulee tulokseksi pelkkää täydellisyyttä. Piirrosten tyyli myös vaihtelee: joissain kohtauksissa alkoholinhuuruiset muistot saavat muodokseen hämärät tupakansavun ympäröimät hahmot ja joissain päähenkilön takana on mustavalkoinen luonnosmainen tausta. Näistä tulee tarinalle salaperäisen monitulkintainen tunnelma, etenkin kun tarinassa tuntuu olevan myös paljon hienovaraisuutta. Tämän vuoksi sarjakuva tulee varmasti kestämään useita lukukertoja.

Henkilöt taas ovat noirympäristössään uskottavia. Tyypillisetkään noirin ja kovaksikeitetyn kirjallisuuden arkkityypit eivät vaikuta kliseisiltä tai kuluneilta. Jos päähenkilö olisi ollut yksityisetsivä, tilanne olisi voinut olla toinen, mutta koska tämä on käsikirjoittaja niin tarinassa on heti toisenlaista imua. Jotkut sivuhenkilöt taas muistuttavat oikeasti eläneistä ihmisistä: saksalaisohjaaja, Montgomery Cliftin kaksoisolento Tyler Graves jne. Jopa ihan oikeat ihmiset ilmestyvät välillä näyttämölle: Clark Gable astelee esiin hauskasti aivan puun takaa, Humphrey Bogart kurkistelee milloin mistäkin ja Bette Davisin mainitaan melkein puukottaneen erästä hyypiötä kynsiviilalla.

Jokaisen numeron takana olevat artikkelit ovat myös suositeltavaa lukemista, vaikka jotkut aiheet onkin jo käsitelty miljoonaan kertaan: Peg Entwistle, Roscoe 'Fatty' Arbuckle, Lana Turner vs. Johnny Stompanato, Jean Spangler, James Stewart ja Our Gang ovat kaikki teräviä kurkistuksia Tinseltownin maailmaan. Kerrankin luin myös lukijoiden kirjeet. Paljon hyviä leffa- ja sarjavinkkejä vanhoihin elokuviin intohimolla suhtautuvilta ihmisiltä.

* * * * *