Rosmersholma - Henrik Ibsen (1886)

Rosmersholm
128 s.

Kroll 

I never knew, till yesterday evening, that it was a case of an apostate man and an "emancipated" woman living together.

Rosmer 

Ah! So then you do not believe in any purity of life among apostates or emancipated folk? You do not believe that they may have the instinct of morality ingrained in their natures?

Kroll 

I have no particular confidence in the kind of morality that is not rooted in the Church's faith.

Ibsenin näytelmät ovat minulle ongelma. Ne eivät ikinä vetoa minuun ihan niin paljon kuin haluaisin, vaikka niissä periaatteessa onkin paljon sellaista minkä perusteella niistä pitäisin - siis teoriassa. Näytelmät ovat tietysti parhaimmillaan silloin kun ohjaaja ja näyttelijät puhaltavat niihin henkeä ja eri produktiot tulkitsevat tietyt kohtaukset eri tavoin. Ibsenin näytelmät eivät kuitenkaan saa haluamaan nähdä niitä edes lavalla.

Rosmersholma ei oikeastaan ole poikkeus, mutta pidin siitä enemmän kuin edellisistä lukemistani. Näytelmän läpi kannetaan Valkoisia Hevosia, menneisyyden haamuja, ja tematiikka vaihtelee politiikasta avioliittoon. Syvyyttä olisin kuitenkin kaivannut lisää eikä dialogikaan ole erityisen mieleenpainuvaa. Ehkä jos näytelmä olisikin keskittynyt vielä enemmän johonkin tiettyyn asiaan ja sitä olisi sitten laajennettu? Neljäs näytös pilasi tunnelman ja edelliset näytökset totaalisesti. Hölmöä, epäuskottavaa ja äkkinäistä. Zolan romaanissa loppuratkaisu varmaan toimisikin, mutta ei valitettavasti Ibsenin käsittelyssä. Melkein kuin se kuuluisi kokonaan johonkin toiseen näytelmään.

Se jossa Ibsen kuitenkin onnistuu on Johannes Rosmersholmin luonnehdinnassa. En ihan tuntenut tämän epätoivoa tai painostavaa menneisyyden läsnäoloa, mutta oli mielenkiintoista seurata Rosmersholmin kamppailua perinteisen kristinuskoisen aristokraattiuden ja liberaalimman sekä mahdollisesti onnellisemman elämäntavan välillä. Rebecca on toinen hyvin kehittyvä henkilöhahmo, joka päätyy sekä sosiaalisen että poliittisen tason katalyytiksi. Hitaasti etenevä tarina paljastaa vähitellen henkilöiden naamioiden takana piilevät salaisuudet ja epävarmuus korvautuu pettymyksellä ja tragedialla. Kunpa lähestulkoon koomista loppua ei olisi olemassakaan.

Osallistuu  haasteeseen:  Kirjallinen retki Pohjoismaissa