The Complete Tales from the Crypt - William M. Gaines et. al. (1950-55)

960 s.

Muutama vuosi sitten löysin samannimisen HBO:n sarjan ja rakastuin ensisilmäyksellä. Jokaisen jakson esittelevä ja päättävä naseva ja (kirjaimellisesti) mätä Crypt Keeper, tarinoiden shokeeraavat juonenkäänteet, häpeilemättömän sensuroimaton sisältö ja kaikki tutut nimet sekä kameran takana että sen edessä. Miten olisi Arnold Schwarzeneggerin, William Friedkinin tai John Frankenheimerin ohjaama jakso? Vai haluaisitko nähdä kuinka Judd 'Bender' Nelson antaa Christopher 'Teräsmies' Reevelle epäilyttävän pihvireseptin (pääosassa myös kukapa muukaan kuin Meat Loaf)? Tai katsoa kuinka Roger Daltrey juonittelee Steve Buscemin päänmenoksi (kyseisessä jaksossa myös loistava body horror -kohtaus)? Sarjassa on niin monta hyvää ja surrealistista jaksoa, että olen jo unohtanut puolet eikä kaikkia joka tapauksessa kannata tässä luetella. Koko sarja on kuitenkin nähtävillä Youtubessa!

Joka tapauksessa, kun sarjakuvat ja myöhemmin myös 1950-luvun sarjakuvat tulivat tutuiksi, mietin olisiko korkea aika katsoa josko Tales olisi sarjakuvanakin yhtä hyvä kuin tv-sarjana. Olihan se. Päähenkilöillä tuntuu olevan hinku turvautua tappamiseen heti kun jostain tyypistä täytyy päästä eroon, mikä tietysti johtaa erinäisiin tilanteisiin, joissa esim. tarinan roistolle käy huonosti mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Peruselementit ovat pitkälti samoja: Crypt Keeper (tv-sarjan mukaan kaksipäisen sirkusfriikin ja 4000-vuotiaan muumion jälkikasvua) kutsuu lukijoita "kiddies"-nimityksellä, laimeat mutta samanaikaisesti hauskat sanaleikit (erään tarinan kertojana toimiva kuollut mies on "haamukirjoittaja", nainen joka mädäntyy lopussa "would have been a rotten actress anyway" jne.) sekä tarinoiden lopussa tapahtuva juonenkäänne. Erilaiset näkökulmat toimivat hyvin sarjakuvaformaatissa, esimerkiksi yhdessä tarinassa nähdään tapahtumat päähenkilön näkökulmasta, ja lopussa selviää miksi vastaantulevien ihmisten ilmeet olivat niin kauhistuneita.

Sarjakuvan erot tv-sarjaan eivät ole kuitenkaan negatiivisia. Crypt Keeperin ja muiden isäntien selostukset tarinan tapahtumista eivät toimisi audiovisuaalisessa formaatissa, mutta tässä niillä kuljetetaan juonta sujuvasti eteenpäin iltasatumaiseen tyyliin. Tarinoissa on runsaasti karmeita tapahtumia, mutta suurin osa väkivallasta kuitenkin tapahtuu ruutujen ulkopuolella. Jauheliha näkyy, mutta ei itse jauhaminen. Tämä lisää draamaa ja jännitettä kun lukija odottaa suurta paljastusta. Ainoat asiat, joista en suuremmin välittänyt, oli Crypt Keeperin ulkonäkö (ikääntyneen rokkarin näköinen vanha mies luurankomaisen ruumiin sijaan) ja vierailevat isännät. Nämä olivat nyt kuitenkin aika pieniä juttuja, ei mitään mistä ei pääsisi yli.

Tarinat voivat olla ajoittain melko kliseisiä ja 50-luvun ajatusmaailma aiheuttaa välillä hihitystä, mutta nämä ovat vain osa hupia. Tales from the Crypt ei ihan päädy "niin huono että on jo hyvä" -osastolle, koska tämä on aidosti hyvä sarjakuva, mutta yleinen sävy on silti vanhojen kauhusarjakuvien tyyliin erikoinen ja aiheuttaa paljon huvitusta. Tarinoiden kaavamaisuus (esittely, juoni etenee, tarina päättyy yllättävällä juonenkäänteellä, päätös) voi tuntua jossain vaiheessa tylsältä, mutta nämä ovat kuitenkin sen verran koukuttavia, että kerran kun pääsee imuun ei saa tarpeekseen. Antologiamuoto kuitenkin antaa kivasti periksi, joten jos ei ehdi tai jaksa lukea kovin paljon kerrallaan, voi vain niin sanotusti maistella pari tarinaa. Piirroksetkin ovat hienoja, varsinkin jos väritys on osunut nappiin.

Osallistuu haasteeseen:  I Spy (Arkkitehtuuri)