Hyvien ihmisten juhla - John Steinbeck (1945)

Cannery Row
181 s.

Below the boiler on the hill there were numbers of large pipes also abandoned by the Hediondo.  - -  Then it was that Mr. Malloy took to renting the larger pipes as sleeping-quarters for single men at a very nominal fee.  - -

  Mrs. Malloy had been contented until her husband became a landlord and then she began to change.  - -  "Holman's are having a sale of curtains.  Real lace curtains and edges of blue and pink - $1.98 a set with curtain rods thrown in."  - -

  "But, darling - for Christ's sake what are we going to do with curtains?  We got no windows."

  Mrs. Malloy cried and cried and Sam held her in his arms and comforted her.
  "Men just don't understand how a woman feels," she sobbed.  "Men just never try to put themselves in a woman's place."

  And Sam lay beside her and rubbed her back for a long time before she went to sleep.

Steinbeckin romaani Cannery Row'n (Montereyn Ocean View Avenue, joka myöhemmin nimettiin kirjan mukaan) erikoisista asukkaista on kaikkein erilaisin tähän astisista miekkosen tuotannosta lukemistani.  Pääjuonessa kulkee Mack ja kumppanit, ryhmä laitapuolen kulkijoita, jotka haluaisivat suunnitella jotain mukavaa kaverilleen Docille (hahmo perustuu Steinbeckin ystävään Ed Rickettsiin), meribiologille joka keräilee erilaisia mereneläviä ja tutkii niitä Cannery Row'n laboratiossaan.  Muita sivuhahmoja ovat ruokakauppias Lee Chong ja suoraselkäinen viinattoman bordellin pitäjä Dora.

Salaperäisen kiinalaisen hahmo, jolla ei ole oikeastaan muuta tekemistä tarinassa kuin kaupungin läpi vaeltaminen, jäi hämärän peittoon.  En oikein ymmärtänyt hahmon funktiota tarinassa.  Pääjuonen väliin on siroteltu lyhyitä kohtauksia muista kaupungin asukkaista, ja aina välillä kuvaillaan eläinkunnan edesottamuksia.  Vaikka esimerkiksi taskurotan elämää kuvaava kohta on jollain tasolla liikuttava ja kytkeytyy Dociin, se kuten monen muun kohdan ohella tuntuu päälleliimatulta ja jotenkin täytteeltä.

Mackin joukkio on ihan sympaattinen oloinen.  Nämä yrittävät joka välissä huijata tuttaviaan, varastelevat viinaa ja yrittävät pummata Lee Chongilta, mutta silti nämä onnistuvat säilyttämään tietynlaisen miellyttävyyden tuntuisen luonteensa eikä asioiden pieleen meneminenkään onnistunut hirveästi ärsyttämään.  Huolimatta muutamasta ihan kivasta henkilöstä ja parista hauskasta kohdasta, jotenkin kokonaisuudessaan ei tämä tarina nyt iskenyt yhtään.  En tiedä sitten johtuiko se siitä, että tämä tosiaan on niin erilainen kuin Steinbeckin muu tuotanto, mutta en usko koska odotuksiakaan ei ollut minkäänlaisia tätä aloittaessa.

* *

Osallistuu haasteeseen:  Kirjallinen maailmanvalloitus (Kalifornia)