Maailman ympäri 80 päivässä - Jules Verne (1873)

Le tour du monde en
quatre-vingts jours
331 s.

Phileas Fogg oli tyypillinen englantilainen, mutta tuskin tyypillinen lontoolainen.  Häntä ei koskaan nähty Pörssissä eikä Englannin Pankissa eikä Cityn konttoreissa.  Ei satamassa eikä telakoilla otettu vastaan laivaa, jonka varustaja hän olisi ollut.  Tämän herrasmiehen nimi ei esiintynyt missään hallintovaliokunnassa, ei minkään yhtiön johtokunnassa, eikä sitä myöskään huudettu missään asianajajayhdistyksessä Templessä, Lincoln's Innissä eikä Gray's Innissä.  - -  Phileas Fogg oli Reformikerhon jäsen ja sillä hyvä!

Kun Jules Vernen ehkä tunnetuin klassikkoteos julkaistiin ensimmäisen kerran jatkokertomuksena vuonna 1872, Wikipedian mukaan muoto aiheutti yleisössä käsityksen että matkaa tehdään oikeasti.  Niin kuin romaanissakin, ihmiset löivät onnistumisesta vetoa.  Juna -ja laivayhtiöt taas lobbasivat urakalla itseään, jotta Verne mainitsisi nämä kirjassaan.  Sellainen nippelitieto vielä tähän, että useissa kansissa esiintyvä kuumailmapallo ei itse asiassa kuulu juoneen.  Se mainitaan vain ohimennen ja hylätään liian vaarallisena.  Matkaa siis tehdään pääosin junilla, laivoilla ja lyhyesti myös norsulla.

Tarina voi olla aika monelle tuttu, joten en ryhdy sitä hirveästi kertailemaan.  Phileas Fogg siis lyö vetoa maailman kiertämisestä 80 päivässä, ja matkustaa uskollisen palvelijansa Passepartout'n kanssa Intiaan, Japaniin ja Pohjois-Amerikkaan (näistä siis kerrotaan enemmän kuin vain ohikulkupaikkoina), jossa törmätään niin mormoneihin kuin intiaaneihinkin.  Kuten julkaisuajankohdasta voi päätellä, jokainen maa on pullollaan stereotypioita, esim. intialaiset ovat verenhimoisia Kalin palvojia ja leskenpolttajia.

Elokuva -ja televisioversioita nähneenä juoni ja lopussa tapahtuva käänne olivat vielä hyvin muistissa, joten en saanut tästä niin paljon irti kuin olisin voinut vaikka vähän nuorempana.  Foggista en ole ikinä hirveästi pitänyt, kun taas Passepartout on sympaattinen hössöttäjä ja hermoilija (useimmiten syystä).  Foggin ja Passepartout'n brittiläisenä ja ranskalaisena hahmona stereotypiat kulkevat koko ajan mukana, eli niihin ei törmätä vain maissa joissa tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia vieraiden kulttuurien vuoksi.  Fogg on raivostuttavan tyyni ja kuin seipään niellyt britti, ja vaikka suurimmaksi osaksi hahmo ärsyttää, välillä liioitellaan niin paljon että se muuttuu jo huvittavaksi.  Fogg on suunnilleen yhtä herkullinen henkilö kuin pahvinpalanen.  Ehkä ranskalainen Verne halusikin pilailla brittien kustannuksella tällä leikkimielisellä karikatyroinnilla, en tiedä.

No, joka tapauksessa, kirja alkaa hyvin.  Alun innostus vaihtui kuitenkin äkkiä puuduttavaan sivujen kääntelyyn.  Foggin asenne matkustamiseen vaikutti ehkä osaltaan tähän.  Ymmärrän kyllä, että kyse on vedosta ja pitää matkustaa mahdollisimman nopeasti, mutta kai jonain luppoaikana olisi voinut vähän maisemiakin katsella.  Matkanteko on analyyttista ja kiireistä, eikä paikantuntua ole lähes laisinkaan maiden ja kaupunkien kuvailuista huolimatta.  Annan nyt kuitenkin tähtiä kaksi kappaletta, koska Passepartout'n ansiosta jaksoin lukea kirjan loppuun, ja joissain kohdissa pilkahti pieni kiinnostus kumppanusten matkantekoon.  Aoudaa en ole edes maininnut, koska tämä on loppua lukuunottamatta melkoisen turha henkilö, keskittyen vain palvomaan Foggia ja olemaan muutenkin kammottavan viktoriaaninen nainen vaikka onkin intialainen.

* *

Osallistuu haasteeseen:  Klassikot