Postimies soittaa aina kahdesti - James M. Cain (1934)

The Postman Always
Rings Twice
120 s.

"Smith, hey.  What's your first name?"

"Cora.  You can call me that, if you want to."  - -

"Cora.  Sure. And how about calling me Frank?"

She came over and began helping me with the wind wing.  She was so close I could smell her.  I shot right close to her ear, almost in a whisper.  "How you come married this Greek, anyway?"

She jumped like I had cut her with a whip.  "Is that any of your business?"

"Yeah.  Plenty."

"Here's your wind wing."

"Thanks."

I went out.  I had what I wanted.  I had socked one in under her guard, and socked it in deep, so it hurt.  From now on, it would be business between her and me.

Tarinan perusjuoni tuli tutuksi vasta pari vuotta sitten Ossessione (1943) -elokuvan myötä, vaikka sitä ennenkin toki tiesin teeman hämärästi.  Frank Chambers on levoton kulkija, joka ei viihdy yhdessä paikassa kovin kauan.  Kuten näissä kovaksikeitetyissä romaaneissa ja film noirissa aika usein on, mies lankeaa naiseen ja syystä tai toisesta loppu ei aina ole kovin mukava.  Frankin kohtaaminen Coran kanssa saa aikaan tuhoisan intohimon kierteen.  Pariskunnan tiellä on nimittäin Coran (paljon vanhempi) kreikkalainen aviomies Nick Papadakis, tienvarsikuppilan pitäjä joka jumaloi vaimoaan eikä aavista mitä tulevaisuus tuo tullessaan.  Murhajuoni punotaan, ja lukijan jännitettäväksi jää onnistuuko yritys.

Olen nähnyt myös Lana Turnerin ja John Garfieldin tähdittämän version, joten kirjan lukeminen ei tuntunut niin tuoreelta.  Tässä tapauksessa elokuvan näkeminen ennen lukemista oli vielä pahempi juttu, koska en oikein saanut tästä psykologisesti mitään irti.  Cainin kirjoitustyyli kyllä sopii hyvin tähän tyylilajiin, mutta sanojen säästely silti tasapainoilee välillä paperinohuuden ja tyylikkyyden rajalla.  Jos tarinaa ei olisi kerrottu ensimmäisessä persoonassa, se olisi tuntunut liikaa film noir -käsikirjoitukselta.  En tiedä johtuiko se minusta, mutta ajoittain oli hieman vaikeuksia pysyä repliikkien perässä, koska vasta muutamaa lausetta myöhemmin tajusin kuka puhuu.

Kirjan julkaisu aiheutti pienoisen kohun seksuaalisuudellaan ja väkivallallaan, eikä Frankin ja Coran melkein sadomasokistinen suhde varmasti miellyttänyt kaikkia.  Erään Frankin tapaaman isoja kissaeläimiä kouluttavan ja myyvän naisen kommentti kertoo kaiken:  "If it was people, he would be a crazy person.  It comes from being bred in captivity.  These cats you see, they look like cats, but they're really cat lunatics".  Kirjan nimi voi hämmentää, mutta Wikipedia valottaa parin teorian verran mistä Cain luultavasti sai inspiraationsa.

* * *