A History of Witchcraft: Sorcerers, Heretics and Pagans - Jeffrey B. Russell ja Brooks Alexander

192 s.

The popular idea that the craze was medieval is the result of a false prejudice that links everything bad to the clericalism of the so-called 'Dark Ages'.  Rather, the witch-craze was a product of the Renaissance and Reformation.  Many of the intellectuals of the Renaissance and leaders of the Reformation were among the most forceful advocates of belief in diabolical witchcraft.  - -  Psychology helps explain the craze.  People projected evil desires and passions most easily upon the isolated and lonely outsiders such as old widows and crones.  Some of the accused, driven by fear and guilt, came to believe in their own guilt.  - -  The witch-craze is an important study in the human evil, comparable to Nazism and Stalinism in the present century.

Jos nyt tarkkoja ollaan, niin luin uudemman painoksen vuodelta 2007, jossa on uudet alkusanat sekä laajennettu modernin noituuden osio.  Joka tapauksessa, noituus on kiehtonut jo aika kauan, mutta ainoastaan objektiivisessa mielessä.  En siis ole menossa mihinkään noitapiireihin tanssahtelemaan, vaan lueskelen lähinnä noista menneiden aikojen noitavainoista.  Tämän bongasin joskus kirjakaupasta, mutta päätin sittenkin laittaa lainauslistalle, koska olin epävarma juuri tuosta modernin noituuden osion kiinnostavuudesta.  Tällaiset kirjat tuppaavat myös olemaan liian yleisluonteisia, kun yritetään ympätä satojen vuosien historiaa yksien kansien väliin.  Tämä oli kuitenkin positiivinen yllätys.

Kirja on kyllä yleiskatsaus noituuden historiaan, mutta ohuessa läpyskässä piilottelee pienellä präntillä painettua tiukan akateemista, mutta silti hyvin ymmärrettävää tekstiä.  Joitain virhekäsityksiä esimerkiksi noitavainojen syistä sekä modernin noituuden synnystä korjataan, ja historian saatossa tapahtunut muutos noituuteen suhtautumisessa tulee esille selkeästi.  Kysehän on nimenomaan maailmankuvan muutoksesta, eli satoja vuosia sitten uskottiin aidosti noitia olevan olemassa.  Uskomukset olivat sitkeimpiä sekä maaseudulla että maantieteellisillä reuna-alueilla.  Skandinaviaankin noitavainot levittäytyivät, mutta vasta 1600-luvulla, kun pahimmat epäoikeudenmukaisuudet oli jo koettu muualla.  Viimeinen 'noita' teloitettiin Englannissa vuonna 1684, Amerikassa 1692, Skotlannissa 1727, Ranskassa 1745 ja Saksassa 1775.  Tämän jälkeen toki syytteitä noituudesta vielä ropisi joillekin, mutta ketään ei enää teloitettu sen vuoksi.

Paholaisen uskottiin olevan miespuolinen, koska naiseen ei haluttu kohdistaa niin suurta - melkein jumalallista - voimaa.  Noidat olivat siis enimmäkseen naisia, koska noitien kokoontumisessa eli sapatissa paholainen oli johtaja ja harrasti seksiä seuraajiensa kanssa.  Noitavasaran (1452) mukaan noidat olivat yleensä naisia myös siksi, että he ovat heikompia, tyhmempiä, taikauskoisempia ja aistillisempia.  Jep jep.  Suhteuttamisen helpottamiseksi voisi myös mainita, että Shakespeare kirjoitti Macbethin (1603) kuningas Jaakko I:n vallan aikana, jolloin hirtettiin enemmän noitia kuin minkään muun vallanpitäjän hallituskaudella.  Samoihin aikoihin myös maalaili eräs heppu nimeltä Leonardo da Vinci.

Modernia noituutta en osaa sen tarkemmin kommentoida, koska sen suhteen tuntemukseni ovat aika ristiriitaiset.  Nykyisin noituus on hyväksytty vähemmistöuskonnoksi virallisilla foorumeilla, mutta sen syntyhistoria on aika hämmentävä.  Koko moderni noituus siis perustuu Margaret Murrayn teorialle antiikista säilyneestä hedelmällisyyskultista, joka taas perustuu rouvan omiin tulkintoihin 'todisteista'.  Ja sitten on vielä ne modernin noituuden varsinaiset oppi-isät, jotka kehittelivät päästään erilaisia loitsuja ja sääntöjä.  Kyllähän muutkin uskonnot periaatteessa on joskus perustettu, mutta en tiedä mitä pitäisi tuollaisesta tyhjästä nyhjäisemisestä ajatella.

Ja miksi nimitys noituus?  Eihän niitä paholaista manaavia noitia ole olemassakaan, niin kuin ei keijuja ja ihmissusiakaan.  Toisaalta, jos noitia ei ole olemassa, niin eihän niillä ole mitään varsinaista yhtenäistä määritelmääkään, joten kuka tahansa joka puuhastelee loitsujen kanssa voi siis kutsua itseään noidaksi?  Äh, en tiedä.  En vain pysty ajattelemaan uuspakanuutta sun muita suuntauksia minään noituutena.  Saavat minun puolestani silti tehdä mitä haluavat, koska sinällään harmitontahan se on.  Ihan mielenkiintoinen nykyajankin osio tässä kirjassa oli, mutta enpä usko että tämän enempää asiaan jaksan paneutua.  Liian hämmentävää.

* * * *

Osallistuu haasteeseen:  Kansankynttiläin kokoontumisajot