 |
| 134 s. |
Saddamin kukistamisen jälkeisessä sekasorrossa ryöstely räjähti käsiin. - - Sumerista etelään olevia kohteita alettiin ryöstellä tarmokkaasti. Saddamin sikäläiset vartijat olivat paenneet ensimmäisten päivien pommitusten jälkeen, ja ryöstäjät olivat paikalla kuokkineen ja maansiirtokoneineen. He tuhosivat kaivaukset, arkeologien vuosien työn, ja raastoivat ryöstöesineet irti kontekstistaan. Kalashnikovein aseistetut rosvojoukot mellastivat kymmenissä kohteissa. Liian uteliaat sivulliset heitettiin kuoppiin ja haudattiin elävältä. Rosvoja oli satoja, ja rosvojoukkoa täydensivät Bagdadin varakkaat keräilijät Range Rovereineen. Satelliittipuhelimien avulla he löysivät minuuteissa parhaat ostopaikat. Yhdysvaltalaiset olivat ottaneet haltuunsa keskeiset hallintorakennukset, mutta eivät tehneet elettäkään estääkseen Isinin ryöstelyjä.
Napoleonin aikakaudella taide-esineiden keräilystä tuli systemaattista kokoelmien muodostamista. Tätä ennen tapahtui vain satunnaista varastelua, mutta 1600-1700-lukujen varkauksia ei voi kritisoida nykyaikaisten moraalikäsitysten pohjalta, sillä yleisen käytännön mukaan valloittaja sai aina haltuunsa valloitetun maan omaisuuden. Joitakin esineitä silti jopa tuhottiin niiden epäilyttävän kirkollisen tai aatelisen taustan vuoksi. Mietin joka kerta käydessäni jossain maailmankuulussa museossa, että miksi vaikkapa Englannissa on mesopotamialaisia reliefejä. Onhan se hienoa, että näkee upeita historiallisia taideaarteita, mutta ehkä niitä kaivaittaisiin myös alkuperämaan suppeissa kokoelmissa.
Hitlerin aikana tehtiin lista kaikista ulkomailla säilytettävistä saksalaisperäisistä taideteoksista, jotka vaadittiin palauttamaan. Itävallan Linzin Führermuseumista oli tarkoitus tulla Euroopan merkittävin museo, johon hankittiin taidetta takavarikoilla, pakkolunastuksilla, ostoilla ja lahjoituksilla. Varoja saatiin muun muassa Hitlerin henkilökohtaisesta varallisuudesta. Kaikkea taidetta ei kuitenkaan hyväksytty: propagandistinen neuvostoaineisto tuhottiin välittömästi, ja Venäjällä kirjastoja tuhottiin sadoittain, eli yhteensä ainakin yli miljoona nidettä.
Juutalaisten omaisuuden ryöstämisestä hyötyi koko Eurooppa, ja sodan päätyttyä hengissä selvinneet juutalaiset kohtasivat byrokratiamuurin virkamiesten pimittäessä todistusaineistoa juutalaisten sotaa edeltäneestä omaisuudesta. Taistelu oikeuksista jatkuu edelleen. Suomalaisten kodeista voi löytyä Goyan alkuperäisiä etsauksia, joita myytiin jokunen vuosi sitten Tallinnan Mustamäen torilla, ja jotka oli varastettu paikallisesta taidemuseosta. Suomalaisten taidemuseoiden kokoelmien tutkiminen on vielä alkuvaiheissaan, joten vielä ei tiedetä missä määrin suomalainen taide-elämä hyötyi juutalaisten riistosta.
Jotkut museot ovat alkaneet toki palauttaa kokoelmiinsa kuuluvia varastettuja esineitä. Italian lain mukaan valtio voi vaatia kaikkien vuoden 1939 jälkeen varastettujen esineiden palauttamista. Pahimmillaan kuitenkin esineiden alkuperämaassa ei tiedetä jonkin alueen historiasta mitään, koska aineisto on ulkomailla. Jopa arvostettu Christie's-huutokauppatalo on jäänyt kiinni varastettujen antiikkiesineiden välittämisestä, ja museoista esimerkiksi Louvre on hankkinut esineitä laittomasti. Löyhästä etiikasta ovat kuitenkin vielä tunnetumpia amerikkalaiset museot The Boston Museum of Fine Arts ja Metropolitan Museum. Nykyään ero keräilijän ja varkaan välillä onkin vain hiuksenhieno.
Ekholmin teoksen painopiste on laajemmissa kulttuurivarkauksissa, mutta
lopussa esitellään myös lyhyesti muutamia yksittäisiä nykyajan
varkauksia, muun muassa Ekholmin ammattivarkaaksi osoittautuneen ystävän
vaiheita. Teos ei kuitenkaan ole syvällistä aiheeseen paneutumista,
vaan perustuu muiden tutkimuksiin (niin kuin on esipuheessakin mainittu). Tästä luonteesta johtuen Ekholm sortuu välillä
luettelointiin ja kielikin on paikoitellen hieman töksähtävää, joten
lisää hiomista olisin hieman kaivannut. Yleisesitykseksikin tämä on
melko pinnallinen ja lyhyt, mutta voisin silti suositella tätä johdannoksi
aiheesta kiinnostuneille. Ensi kerralla kun vierailee museossa, voi miettiä kuinka moni esineistä onkaan hankittu pimeästi, ja voisivatko ne kuulua ehkä jollekin yksityiselle henkilölle. Surullista mihin ihminen ahneuksissaan sortuu.
* * *
Osallistuu haasteeseen: Kansankynttiläin kokoontumisajot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti