 |
| Den amerikanska flickan 491 s. |
Musiikki alkaa tästä. Yksinkertaista. On 1960-luvun loppu, paikkana New Yorkin Coney Island, missä on uimarantoja, piknikpaikkoja, pieni tivoli, pari ravintolaa, hauskoja peliautomaatteja ja sellaista.
Täällä on paljon väkeä. Hän ei erotu joukosta. Hän on nuori, viisi-kuusitoistavuotias, yllään vaalea ohut leninki, tukka on vaalea ja hapsottava, hän ei ole pessyt sitä pariin päivään. Hän tulee San Franciscosta, ja sitä ennen jostain muualta. Hänellä on kaikki tavaransa olkalaukussa, se on sininen, kyljessä lukee "Pan Am".
Hän laahustelee ympäriinsä, vaihtaa sanan siellä täällä, vastaa puhutteluihin, näyttää vähän hippitytöltä, mikä hän ei ole. Hän ei ole oikeastaan mikään. Hän on kulkusalla. Elää kädestä suuhun. Tapailee ihmisiä. - - Tyttö on Eddie de Wire. Se amerikkalainen tyttö joka muutamaa vuotta myöhemmin löytyy hukkuneena Bule-lammesta, Seudulta, maapallon toiselta puolelta.
En tiedä miten tämän juonta muuten kuvailisi, kuin että tarina kietoutuu amerikkalaisen Eddie de Wiren kuoleman ympärille. Tapahtumista ja henkilöistä muotoutuu palapeli, jossa osaset välillä näyttävät sopivan yhteen, mutta kuvio ei olekaan yhteneväinen. Vaikea tämä ei mielestäni ollut, mutta teksti vaatii silti keskittymistä ja tarinaan uppoutumista. Aluksi en millään saanut otetta mistään, en tekstistä, en henkilöistä, en juonesta, mutta sitten annoin vain vetää itseäni hihasta ja kuljin spiraalia pitkin seuraten erilaisia välähdyksiä.
Fagerholmin tyyli ei välttämättä ole kaikille, sillä tapahtumat
liikkuvat koko ajan edestakaisin, ympäri ja ylösalaisin. Hienot kielikuvat luovat tunnelmallisen ilmapiirin, jossa Eddien punatakkinen henki puhaltaa. Tuntuu kuin olisi veden alla, jonka läpi näkee tapahtumista vain osan, ja vain vääristyneinä muotoina ja väreinä. Selkeys ei sopisi tähän tarinaan ollenkaan, ja jos yrittää pysyä kärryillä aikatasojen kanssa voi huomata hyvin äkkiä uppoavansa suohon.
Luin kirjan loppuun aika nopealla tahdilla, mutta en silti minäkään varauksetta
ihastunut. Sen lisäksi etten saanut aina tekstistä otetta, kirjan pituus ja toisteisuus jäivät vähän häiritsemään. Varsinkin jo heti ensimmäisellä sivulla huokaisin
alistuneesti, koska teksti vaikutti kovin töksähtelevältä ja muutenkin
sellaiselta, josta en yleensä pidä. Kieli oli kuitenkin suurimmaksi osaksi erikoisen kaunista ja
unenomaista, mutta pieni tiivistys olisi ollut paikallaan jotta tunnelma
olisi riittänyt jokaiseen kohtaukseen. Joskus tietyt lauseetkin olivat
vähän irrallisia ja orvon näköisiä, kun ne eivät tuntuneet kuuluvan
mihinkään, kaikkein vähiten siihen kohtaan mihin ne oli laitettu. Fagerholmin tapa käsitellä tarinaa ja henkilöiden elämää oli kuitenkin
sen verran erikoinen ja raikas, että voisin lukea häneltä
vielä jotain. Pidän siitä, että teksti haastaa ja yrittää houkutella lukijan väsytystaisteluun.
* * *
Suomentaja: Liisa Ryömä
Minulle Amerikkalainen tyttö oli ihana matka joka ei lopulta oikein johtanut mihinkään mutta nautin kirjan tunnelmasta suuresti. Se vei johonkin todella kauniiseen ja sumuiseen maailmaan. Kirja olisi ollut minulle aivan täydellinen jos siinä olisi ollut joku kunnon twist jota odotin koko kirjan ajan.
VastaaPoistaNyt kun mainitsit, niin minäkin vähän odottelin jotain twistiä. Ei edes mitään suurta, mutta jotain edes.
PoistaLuin ihan äskettäin Fagerholmin kirjan Lola ylösalaisin ja tuskailin alussa sekavuuden ja hankalasti hahmottuvan tarinan kanssa, jossa poukkoiltiin siellä ja täällä ja vähän tuollakin, mutta sitten tapahtui jotain ja minua vietiin. Muistelen, että sama tapahtui myös Amerikkalaisen tytön ja Säihkenäyttämön kanssa.
VastaaPoistaFagerholmin tyyli ei tosiaan sovi kaikille, mutta olen onnellinen, että aina pienen haparoinnin jälkeen pääsen hänen kirjoittamisensa kanssa samalle aaltopituudelle. Yhdyn käsitykseesi siitä, että kirjailijan tapa kirjoittaa on erikoinen ja raikas.
Mustikkakummun Anna, sekavuus tosiaan onneksi helpotti kun pääsi tarinan imuun. Kokemus jäi siis kivasti plussan puolelle.
PoistaHelppo myötäillä tuossa, että kirjailijan tyyli on sellainen, että se todennäköisesti jakaa mielipiteitä. Minä onneksi kuulun niihin, jotka ovat tyyliin (kuten tähän kirjaan muutenkin) rakastuneet.:) Minä viehätyin kirjassa sen twinpeaksmaiseen tunnelmaan, outoon ja vinksahtaneeseen ja vähän karuun maailmaan. Luin kirjan noin vuosi sitten Luetut, lukemattomat -blogin kimppaluvussa. Olen tosi iloinen, että tulin osallistuneeksi kimppalukuun, sillä omin päin en välttämättä olisi äkännyt lähteä tätä lukemaan. Ajattelin jatkaa tänä syksynä Säihkenäyttämön parissa. Amerikkalaisen tytön maailma oli minun päässäni syksyinen, joten haluan lukea Säihkenäyttämönkin syksyllä.
VastaaPoistaSonja, aika jännä koska minäkin luulen, että jos en olisi lukenut tätä osana Hesari-haastetta, en olisi tähän ikinä tarttunut. Ehkä jossain vaiheessa minäkin uskallan kokeilla Säihkenäyttämöä.
PoistaMinulle Fagerholm on yksi niitä kaikkein rakkaimpia kirjailijoita ja tämä "Amerikkalainen tyttö" on upea! <3
VastaaPoistaReeta, ymmärrän hyvin, tämä oli periaatteessa minunkin makuuni vaikka en ihan täysiä pisteitä antanutkaan. Jossain vaiheessa ehkä tartun muihinkin Fagerholmin teoksiin.
PoistaSaan usein lukuvinkkejä radiosta, kuten tässäkin tapauksessa. Aika usein käy niin, että kirja vaikuttaa radiossa kerrotun perusteella tosi hyvältä ja sitten kun luen sen, joudun pettymään. Tämän kirjan kanssa kävi toisin; se oli juuri niin hyvä kuin kuvittelin. Luulen, että Fagerholm on paras elossaoleva suomalainen kirjailija, toki sillä varauksella että kaikkia en ole lukenut.
VastaaPoista