 |
| 190 s. |
En kadu kuviani. Jos sille tielle lähtisin, saisin katua joka päivä jotain asiaa ja elämä valuisi hukkaan. On hienoa, että olen minä, tässä ja nyt. On riipaisevaa katsoa, kun ihmiset toivoisivat olevansa toisenlaisia tai vaikka eri-ikäisiä. Hetkestä nauttiminen on elämän salaisuus. - Petra Innanen, 42 (Bettie Blackheart)
Kaupan kassajonossa usein vain tunnen, että pian joku alkaa avautua ja kysellä. Se pitää vain kestää, sillä olenhan itse valinnut tämän tien. Silti välillä tuntuu epäreilulta. Enhän itsekään kulje uimahallissa arvostelemassa ihmisiä, joilla on vaikkapa liikakiloja. Moni tuntuu kuvittelevan, että koska tatuoinnit ovat oma valinta eivatkä esimerkiksi onnettomuus tai vahinko, niitä saa kritisoida vapaasti. - Gunilla Holmberg, 35
Olen silloin tällöin selaillut kirjakaupoissa tatuointikirjoja, mutta niistä on aina puuttunut "se jokin". Nyt tiedän, mikä se on ollut. Naisen iholla ei ole pelkästään galleria kauniita kuvia, vaan se sukeltaa myös kuvien kantajien persoonallisuuksiin, sekä näiden ajatuksiin tatuoinneista yleisesti. Kirjassa on myös feministisiä sävyjä. Ei pelkästään siksi, että haastateltavat ovat naisia, vaan kaikista huokuu enemmän tai vähemmän vahvuus ja eri tavoin äärettömän kaunis naiseus. Kaikki ainakin tuntuvat viihtyvän omissa musteisissa nahoissaan: "Jotkut sanovat, etteivät tatuoinnit sovi naiseuden kanssa yhteen, mutta mielestäni naisellisuus on juurikin oman kehon haltuun ottamista vaikka sitten tatuointien keinoin. Myös naisellisuus on juuri sitä, mitä siltä itse haluaa ja odottaa, ei sitä, mitä miehet siltä haluavat. - Riikka Vainonen, 35".
Tuntuu aina kurjalta, jos omaa ulkonäköä kritisoidaan, enkä näe miten tatuoinnitkaan siihen oikeuttaisivat. Joskus voi vaikuttaa siltä, että tatuoidulla ihmisellä olisi kova panssari tai olisi muuten kovasydäminen ihminen, mutta näin ei todellakaan ole. Joskus joku voi pahoittaa mielensä myös muista syistä: "En siksi, että olisin herkkänahkainen, vaan sen vuoksi, että tyttäreni
ovat olleet paikalla ja kuulleet, kun äitiä solvataan hänen ulkonäkönsä
vuoksi. Itse pyrin kasvattamaan lapseni niin, että he ajattelevat
jokaisen olevan arvokas, ulkonäöstä riippumatta. - Jenny
Belitz-Henriksson".
On luonnollista, että nuoret omaksuvat uudet ja erilaiset asiat helpommin kuin vanhemmat, mutta toivoisin ettei se paheksunta saisi aikaan naurettavan lapsellista käytöstä. En voisi ikinä kunnioittaa sellaista henkilöä, joka lasten kuullen alkaa ladella solvauksia. En tiedä, mitä itse tekisin sellaisessa tilanteessa. Ehkä hämmentyisin tai tuijottaisin takaisin. Ei ole oikeasti niin vaikeaa olla armollinen kanssaihmisiä kohtaan.
Niin, eipä tästä nyt löydy mitään nipotettavaa. Kuvat ovat kauniita ja kertovat jotain jokaisesta kuvattavasta. Arvostin myös suuresti eri-ikäisten ja erityyppisten ihmisten ottamista mukaan projektiin. Suosikkikuvani olivatkin varttuneiden naisten iholla. Haastatteluissa on luultavasti käytetty samoja kysymyksiä, mutta jokaisella on kuitenkin oma persoonallinen tarina kerrottavanaan, joten ne eivät tunnu toistolta. Suositeltavaa luettavaa myös niille, jotka eivät jostain syystä pysty tatuointeja hyväksymään, tai joille niiden olemus ja tarkoitus ovat vielä hämärän peitossa. Kaunis kirja kauniista ja vahvoista ihmisistä.
Mikä oma suhteeni tatuointeihin sitten on? En välttämättä pidä kaikkien kuvia erityisen hienoina, mutta niinhän se on muunkin taiteen kanssa. Jonkun mielestä Monet on taitavuuden huipentuma, ja joku rakastaa abstraktia taidetta. Itselläni on aika hirveä neulakammo, joten olen harkinnut tatuoinnin ottamista jo epäinhimillisen pitkään, mutta joskus se päivä vielä tulee. Kuvavaihtoehtoja on listattu jo vähän liikaakin, mutta luulen osaavani niistä vielä päättää sen oikean.
* * * * *
Osallistuu haasteeseen: Kansankynttiläin kokoontumisajot
Todennäköisesti luen tämän kirjan jonakin päivänä. En ole itse saanut kovinkaan paljon kritisointia tatuointeihin liittyen, mutta olenkin valinnut niille sellaiset paikat, että ne aika harvoin näkyvät, jollen itse niitä halua paljastaa. Minulle tatuointini kertovat jotakin kokemistani asioista ja ajattelutavastani. Ne ovat aika henkilökohtaisia ja ehkä siksikin on parempi, että ne eivät ole koko ajan näkyvillä, sillä en pakosti halua selittää kaikille kyselijöille, miksi olen ottanut juuri sellaisia tatuointeja kuin minulla on.
VastaaPoistaTuo onkin kätevää, jos tatuoinnit ovat helposti piilotettavissa, silloin voi tosiaan itse päättää koska niitä haluaa näyttää. Mullakin on ihan sama ajatus, että kun otan tatuoinnin niin sillä täytyy olla jokin merkitys. En voisi ottaa vain jotain satunnaista kuvaa miettimättä sen tarkoitusta ja paikkaa.
PoistaVitsi, tämä pitää kyllä pistää muistiin. Tatuoitujen tarinat ovat varmasti kiinnostavia, eikä niiden itse tatuointien katseleminenkaan haittaa - varsinkin, kun tässä ei ole pelkkiä nuoria mukana! Jostain syystä tatuoinnit vanhalla iholla ovat jotenkin erityisen ihastuttavia, ehkä siksi, että niissä näkyy mukana myös eletty elämä tatuoinnin itsensä lisäksi.
VastaaPoistaLue ihmeessä! Juuri vanhempien naisten tarinat olivat mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia, ja heistä huokui pelkän tekstin ja kuvan välitykselläkin seesteisyys ja elämänkokemus. Yksi heistä uskalsi ottaa kuvan jopa kämmeneen.
PoistaOnpa kiinnostavan oloinen kirja! Minä päädyin ottamaan omani noin kaksi vuotta sitten pitkän pohdinnan jälkeen, nyt haaveilen jo toisesta.. Mutta katsotaan sitä sitten. Mukavaa, että kirjaan on otettu monenlaisia persoonia. Ja että tämä ei ole käännöskirja. Laitan muistiin.
VastaaPoistaLinnea, olenkin ihaillut tatuointiasi blogissasi, se on todella ihana. Ja minuakin ilahdutti se, että tässä käsitellään nimenomaan suomalaisia naisia, kun suomalaiset tatuointikirjat ylipäätään ovat tietääkseni aika harvinaisia.
PoistaTämä on ollut lukulistalla jo pitempään. Minulle tatuointikauhistelut ovat semivieraita vaikka olen ottanut kuvia 15-vuotiaasta asti. Nuorempi sukupolvi ei näyttäisi olevan moksiskaan, mikä on toki hyvä juttu. Lähinnä olen kuullut vanhemmilta etten saa työpaikkaa tatuoituna. Viimeksi tänään näin myyjän tatskahihalla että ei se niinkään mene. Eniten kiinnostaisi saada tietää miltä tatskojen jopa räjähdysmäinen yleistyminen tuntuu henkilöstä, jolle kuvat tarkoittivat alunperin rikollista.
VastaaPoistaDee, minullakin on lähinnä kokemuksia siitä, että vanhemmat ihmiset (erityisesti naiset) voivat tuijottaa aika pahansuovasti kadulla ohikulkevia tatuoituja. Ruokakaupoissa olen myös nähnyt töissä runsaasti tatuoituja, ja esim. kerran lihatiskillä oli töissä mies, jolla oli koko kaulan peittävä tatuointi. Onneksi työnantajien asenteet alkavat pikkuhiljaa löystyä, kun tajutaan etteivät tatuoinnit korreloi ammattitaidon kanssa mitenkään.
Poista