Auringon asema - Ranya ElRamly (2002)

190 s.

Sillä minun isäni oli niitä, jotka ovat tulesta.  Kun he tulevat huoneeseen, kaikki muuttuu valoksi, kun he tulevat liian lähelle, kaikki muuttuu tuhkaksi, ja kun he lähtevät, ei ole enää mitään.  Minun isäni oli tulesta ja minun äitini oli vedestä ja siksi kaikki oli alussa niin kaunista ja suurta, ja minä ymmärrän, että tuli ei kaipaa lisää kuumuutta rinnalleen, vaan jotakin vilvoittavaa, jotakin aivan muuta, mutta toisaalta on selvä, että tulessa vesi haihtuu ja vedessä tuli sammuu ja minä ja sisareni, me pysymme kuivalla maalla.

Egypti, Libya ja Suomi.  Kertojan vanhemmat, egyptiläinen Ismael ja suomalainen Anu, rakastuvat ja myöhemmin perhe liikkuu kolmessa maassa tasapainotellen kahden erilaisen kulttuurin myllerryksessä.  Pitkiä ja kylmiä talvia, kaupan muoviin pakattuja elintarvikkeita, puheenkin hiljentävä kuuma aurinko, katkeilevat sähköt.  Hetket sekoittuvat toisiinsa, muistot kietoutuvat kehäksi, henkilöistä saadut vaikutelmat pyörivät ympyrää.

Joissain kirjoissa toisteisuus ärsyttää liian kikkailevana tyylikeinona, mutta tässä sitä on käytetty harkiten.  Aina palataan sinne, mistä kaikki alkoi.  Hämyiseen junavaunuun, jossa istuu enkeli, ja jossa tuli ja vesi ensimmäistä kertaa kohtaavat.  ElRamlyn (nyk. Paasonen) proosa on täynnä hienoja kielikuvia, ja sanojen virta vie mukanaan jos vain malttaa keskittyä.  Tunnelma on surumielinen ja viipyilevä, mutta joukkoon mahtuu myös hiukan iloa ja toiveikkuutta.  Yksi niistä harvoista suomalaisista romaaneista, joista jaksan kiinnostua aihepiirin puolesta, ja jotka ovat vieläpä kaiken lisäksi todella hyviä ja taidokkaita.

* * * *