Shakespeare & Company - Sylvia Beach (1956)

Shakespeare and Company
232 s.

Uneksin ranskalaisesta kirjakaupasta, mutta siitä piti tulla Adriennen kirjakaupan sivuliike New Yorkiin.  Halusin auttaa ihailemiani ranskalaisia kirjailijoita ja tehdä heitä tunnetummiksi omassa maassani.  Pian kuitenkin tajusin, että äitini pienet säästöt, jotka hän oli halukas tähän seikkailuun uhraamaan, eivät riittäisi peittämään newyorkilaisliikkeen kuluja.  Masentuneena luovuin tästä kiehtovasta ajatuksesta.
  Luulin, että Adrienne Monnier pettyisi kuullessaan suunnitelmamme - hänen ranskalaisen kirjakauppansa amerikkalaisen sivuhaaran - menneen myttyyn.  Mutta päinvastoin, hän ilahtui.  Ja siinä hetkessä, silmieni edessä, ranskalainen kirjakauppani muuttui amerikkalaiseksi kirjakaupaksi Pariisissa.  Pääomani riittäisi siellä paljon pitemmälle.  Vuokrat olivat alhaisemmat ja samoin olivat elinkustannuksetkin niinä aikoina.

Oli ehkä pienimuotoinen virhe lukea tämä heti Noël Riley Fitchin tyhjentävän kirjan jälkeen, koska Fitch oli selvästi ammentanut paljon Beachin muistelmista, joten monia samoja asioita sain lukea uudelleen.  Ehkä olisi ollut järkevämpää lukea ensin muistelmat ja sen jälkeen tuo aihetta syventävä tietokirja?  Toisaalta, jotkut Beachin muistamat asiat eivät menneet todellisuudessa aivan samalla lailla, joten ehkä oli hyödyllisempää kuulla ensin totuus, jotta saa tapahtumat oikeaan perspektiiviin.

Beach kuvaa eleettömästi ja yksinkertaisesti raskasta mutta antoisaa matkaansa kirjakauppansa parissa, mutta koska naisen linjana oli suojella ystäviensä yksityisyyttä ja pysytellä poissa omista henkilökohtaisista tunteistaan, kovin syvälle tässä ei mennä aikakauteen tai sen ihmisiin.  Joitain mukavia anekdootteja toki tässä on, kuten maininta asiakkaiden hansikkaita pureskelevasta kissasta.  Jotain pientä pilkettä Beachin silmäkulmassa olin myös havaitsevinani, ja kepeä sävy oli kuitenkin pääasiassa ihan mukavaa.  Yllätyin tosin miten helläkätisesti Joycea tässä kohdellaan, mutta enpä olisi pitänyt mistään skandaalinkäryisestä lyttäämisestäkään.  Loppupeleissä siis ihan kiva opus, vaikken varauksetta ihastunutkaan.

* * *

Suomentajat:  Ruth Routa ja Heikki Karjalainen
Osallistuu haasteeseen:  Kansankynttiläin kokoontumisajot