North and South - Elizabeth Gaskell (1855)

452 s.

For several miles before they reached Milton, they saw a deep lead-coloured cloud hanging over the horizon in the direction in which it lay.  It was all the darker from contrast with the pale grey-blue of the wintry sky; for in Heston there had been the earliest signs of frost.  Nearer to the town, the air had a faint taste and smell of smoke; perhaps, after all, more a loss of the fragrance of grass and herbage than any positive taste or smell. Quick they were whirled over long, straight, hopeless streets of regularly-built houses, all small and brick.  - -  Margaret had now and then been into the city in her drives with her aunt.  But there the heavy lumbering vehicles seemed various in their purposes and intent; here every van, every wagon and truck, bore cotton, either in the raw shape in bags, or the woven shape in bales of calico.

North and South on yksi Gaskellin kuudesta täyspitkästä romaanista, ja myös yksi tunnetuimmista.  Tästä sekä Cranfordista (1853) tehdyt sarjat on näytetty joskus aikoinaan Ylen TV1:ssä, joista olen nähnyt juuri tähän perustuvan Richard Armitagen tähdittämän sarjan.  Se oli aikoinaan yksi ensimmäisiä näkemiäni Masterpiece Theatren tuotantoja, ja rakastuin siihen syvästi tunnusmusiikkia myöten.  En ole tosin nähnyt sitä muutamaan vuoteen, koska olen pelännyt lumouksen särkyvän, mutta tämän luettuani aion taas joskus pitää Rich - siis North and South -maratonin.

Romaanin nimi (joka muuten oli Dickensin suosittelema) korostaa erilaisista taustoista tulevien ihmisten kohtaamista.  Kun Margaret Halen isä ilmoittaa jättävänsä papin viran ja vievänsä perheensä etelän idyllisestä maaseutukylästä pohjoisen ankeaan teollisuuskaupunkiin, kukaan ei ilahdu uutisesta.  Milton on savuinen loukko täynnä köyhyyttä, ja jossa kaiken lisäksi kytee lakon alku.  Margaretin isä ryhtyy yksityisopettajaksi, ja yksi oppilaista on tehtaanjohtaja John Thornton.  Margaretin ja Johnin vastakohtaisuus erityisesti mielipiteissä on osa romaanin dynamiikkaa.

Thornton vaikuttaa kovaluonteiselta mieheltä, jolla on hillitty ulkokuori ja joka ei näytä tunteitaan, mutta silloin kun paksuun muuriin tulee rako ja tunteet purkautuvat, se on koskettavaa.  Margaret taas viihtyy enemmän henkevässä keskustelussa kuin seurapiirinaisten pinnallisessa seurassa, ihailee hillittyä käyttäytymistä, ja jonka luonne ymmärretään helposti ylimielisyydeksi.  Molemmat ovat suoraselkäisiä ja itsepäisiä, ja huolimatta väärinkäsityksistä, ennakkoluuloista sekä jäätävästä käytöksestä molemmat ymmärtävät myös tietyllä tavalla toisiaan ja näkevät teeskennellyn ilmeen taakse.  Tunteiden pilkahtaessa esiin päivänvaloon Gaskell kuvaa hienosti niitä myrskyjä ja aallokkoja, joita tästä seuraa.

Vaikka en ole lukenut Austenin romaania Ylpeys ja ennakkoluulo (1813), niin sen perusteella mitä olen päätellyt siitä lukemieni arvioiden ja katsomani minisarjan perusteella, Thorntonin ja Margaretin suhde vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin Darcyn ja Elizabethin.  North and South ei kuitenkaan ole pelkästään rakkaudessa ja ihmissuhteissa vellomista (ovat ehkä jopa sivuosassa), vaan myös kertomus menetyksestä ja oikeudenmukaisuudesta, ja jossa kuoleman merkitys on suuri henkilöiden kehityksessä.  Synkkä tämä ei silti ole, sillä taustalla piilee aina  toivo ja uudet mahdollisuudet.

Kirja on myös ennen kaikkea tutkimus ihmisen luonteesta, sekä teollistumisen aikakauden ristiriitaisuuksista ja yhteiskunnallisista ongelmista kuten luokkajaosta.  Missään vaiheessa ei kuitenkaan lipsuta tendenssiromaanin puolelle, vaan tämä on ehdottomasti humaani kertomus kaupungista, jossa erilaisten ihmisten yhteentörmäys aiheuttaa jopa vaaratilanteita.  Lukijalle jää paljon itsenäistä pohdintaa, kun aina asioita ei väännetä rautalangasta, ja molemmat vastapuolet perustelevat toimiaan.  Sekä tehtaiden johtajilla että työntekijöillä on järkeviä ajatuksia.  Gaskell ei tee johtajista tunteettomia hirviöitä, kun taas työntekijätkin tekevät virheitä esimerkiksi lakon aikana.

Muutamassa kohdassa oli hankalaa päätellä kulloinenkin puhuja, koska siitä ei annettu minkäänlaisia viitteitä, mutta ei se useimmiten hirveästi häirinnyt.  Haluan vain yleensä kuvitella mielessäni repliikit kulloisenkin henkilön omalla äänellä, joten dialogin selkeys olisi aika hyvä juttu.  Selkeydestä puheenollen, aluksi työläisten puhe tuntui kryptiseltä, mutta siihenkin totuin kun älysin vihdoin puuttuvien kirjainten logiikan.  Ääneen lukeminen auttoi, vaikka puheeni kuulosti lähinnä irlantilaiselta.  Loppua jotkut voivat pitää liian töksähtävänä, mutta minua se ei haitannut lainkaan.  Gaskell sanookin alkusanoissaan, että sarjajulkaisun formaatti tuli lopulta vastaan pakottaen tämän kirjoittamaan vähemmän lukuja, mutta kun tarina julkaistiin kirjana siihen lisättiin lukuja.  Jos olisin voinut, olisin pidättänyt hengitystä koko lukemisen ajan.  Lopussa pystyin vihdoin hengähtämään helpotuksesta (kyyneliä en myönnä), vaikka mehän tiedämme kaikki miten nämä kirjat loppuvat.

* * * *

Osallistuu haasteisiin:  Klassikot ja 1800-luvun kirjat