24. joulukuuta 2013

Kirjabloggaajien joulukalenteri 24.12.2013

Pienenä tyttönä rakastin joulua vielä enemmän kuin nyt, ja eräällä kirjastoreissulla löysin hyllystä aarteen: Heli Karjalaisen kirjoittaman ja Marjaliisa Pitkärannan kuvittaman Joulumaan tonttujen tarinat.  Jotkut sen sivuista oli ympäröity kauniilla ornamenttikuvioilla, ja kuvitus oli lämminhenkistä.  Kirjan tarinat kertoivat erilaisista tontuista ja heidän seikkailuistaan.

Sitten kirja unohtui.  Muutama viikko sitten se kuitenkin yhtäkkiä pöllähti jostain syystä mieleen.  Sen etsimisessä kesti kuitenkin monta päivää, koska en muistanut nimeä enkä kirjailijaa.  Sitten yhtenä iltana googlatessani se sattumalta löytyi, ja juoksin heti kirjastoon hakemaan sitä.

Ulkona satoi kaatamalla.  Keitin kaakaota, käperryin peiton alle ja käänsin auki ensimmäisen sivun.  Taika ei ollut kadonnut mihinkään.  Tarinat vievät Lapin tuntureille, kullanhuuhtojatontun ruskaretkelle, metsään eläinten kanssa jne.


"Kerttu syntyi kerran kauan sitten kirkkaana pakkasyönä.  Maa oli peittynyt lumeen ja taivaalla tanssivat revontulet.  Oletko koskaan nähnyt, kuinka valo välkehtii tunturin kupeessa, kuinka se nousee ja laskee ja kasvaa ja kieppuu ja katoaa taas tummaan yöhön, kuinka se synnyttää värejä - punaista, sinistä, vihreää, keltaista - värejä, jotka katoavat jo ennen kuin ovat syntyneetkään.  Tuona yönä valon kajo nousi korkealle taivaan tummuuteen ja laskeutui sitten alas syleilemään maata.  Ja tuosta syleilystä syntyi Kerttu, tunturisielu, revontulten tytär."


Lappi näyttäytyy taianomaisena ja lämminsydämisenä.  Ehkä tämän ansiosta kehittelin itselleni unelmajoulun.  Yöpyisin Lapin erämaassa hirsimökissä, ulkona olisi suuret valkeat kinokset, illalla lähtisin ulos katsomaan revontulia ja myöhemmin istuisin takkatulen lämmössä juomassa kaakaota sekä lukemassa kirjaa.  Joskus vielä toteutan tämän, mutta sitä ennen tästä kirjasta taitaa tulla jokavuotinen perinteeni.  Sen avulla pääsen vielä paremmin oikeanlaiseen tunnelmaan.


Vaikka en pidä ollenkaan talven kylmyydestä ja pimeydestä, jouluna lumi tuo tunnelmaa.  Se on unelmajoulunikin olennainen osa.  Tänä vuonna valitettavasti saimme mustan joulun, mutta onneksi tunnelmaan voi virittäytyä kirjojen avulla.  Pimeydestäkin on oikeastaan hyötyä.  Illemmalla ei ulos näe niin hyvin, joten sitten voi katsella joulukuusen valoja, kuunnella lahjapaperin rapinaa ja kuvitella ulos korkeat kinokset.

Narnian tarinoiden talvi on yksi kaikkein tunnelmallisimmista, huolimatta siihen johtaneista syistä.  Talvea ei kirjassa kuvata kovinkaan paljon, mutta Pauline Baynesin kuvitus saa kaipaamaan lyhtypylvään luo.


"'Tämähän on vallan suunnaton vaatekaappi!'  Lucy ajatteli kävellessään yhä eteenpäin raivaten tietään turkkien lomitse.  Sitten hän huomasi jonkin narskahtelevan askeltensa alla.  'Onkohan täällä lisää koipalloja? hän ajatteli ja kumartui koettelemaan kädellään.  Mutta kovan puisen kaapinlattian sijasta hän tunsi käsissään jotakin pehmeää, jauhomaista ja tavattoman kylmää.  'Tämäpä on kummallista', hän sanoi ja astui pari askelta eteenpäin.
    Samassa hän huomasi, ettei enää tuntenutkaan kasvoillaan pehmeän turkiksen hivelevää kosketusta vaan jotakin kovaa, karkeaa ja suorastaan pistävää.  'Hyvänen aika, aivan kuin puunoksia!'  Lucy huudahti.  Ja sitten hän näki edessään valoa; ei siinä missä vaatekaapin seinän olisi pitänyt olla, vaan paljon kauempana.  Jotakin kylmää ja pehmeää tipahteli hänen päälleen.  Muutamia minuutteja myöhemmin hän huomasi seisovansa keskellä metsää.  Oli yö tai ilta, maa oli lumen peitossa ja lumihiutaleita leijui ilman halki."

Ennen joululoman viettoon lähtemistä sää oli aivan hirveä Turussa.  Jouluiset tapahtumat olivat kuitenkin yhtä tunnelmallisia kuin ennenkin.  Esimerkiksi joulumarkkinoilla tuoksui glögi, puuro ja paahdetut maantelit, ja myyjillä oli toinen toistaan hienompia käsitöitä esillä.  Tuomiokirkon kuusen valojen sytyttäminen oli yhtä jännittävää kuin ennenkin.  Viimeistään siinä vaiheessa tuntui siltä, että nyt voi joulu alkaa.


Rauhallista joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille täältä Turun liepeiltä!

Edellinen luukku avautui P. S. Rakastan kirjoja -blogissa, ja huomenna avautuu viimeinen luukku Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogissa.  Kaikkien luukkujen osoitteet löytyvät Luettua elämää -blogista.

22 kommenttia:

  1. Ihana ja tunnelmallinen postaus, kiitos. Marjaliisa Pitkäranta ja Turku <3 Ihanaa ja rauhaisaa joulua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, kiitos ja hyvää joulua sinullekin! :)

      Poista
  2. Tunnelmallinen luukku, kiitos. Pienenä lappilaistyttönä revontulien alla ajattelin, että aika mahtavaa asua täällä minne kaikki tulevat joululomalla. Tuo kuvailemasi Lapin taianomainen tunnelma oli siis ainakin pienestä tytöstä varsin totta. Oikein hyvää joulua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, ihanaa kuulla, että Lappi voi olla sellainen, jollaiseksi sen olen kuvitellut. Hyvää joulua sinnekin! :)

      Poista
  3. Hieno luukku! Ja ihana Turku, vaikka täällä onkin ikuinen lokakuu...

    Hyvää joulua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, hyvää joulua sinullekin! :) Ja kiitos, Turku on kyllä ihana melkein aina.

      Poista
  4. Kylläpä välittyi ihana joulutunnelma tästä luukusta. Kiitos ja hyvää joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos ja hyvää joulua sinnekin! :)

      Poista
  5. Ihanaa joulutunnelmaa tässä luukussa. :) Oikein hyvää joulunaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, kiitos ja hyvää joulua! :)

      Poista
  6. Kirjoitin tähän jo aamlla kommentin, mutta sitten Blogger sekoili jotakin. Lumi kyllä olisi olennainen osa minunkin jouluani. Kävin ulkona kävelemässä ja eivät oikein vesisade ja lumeton maa tuo joulumieltä. Ehkä se joulutunnelmakin vielä tänään tulee sitten muusta, niistä perinteistä, jotka kuuluvat joka jouluun. Iloista joulua!

    VastaaPoista
  7. Annami, kieltämättä nyt on vähän ankean näköistä kun on valoisaa ja ulkona on harmaata ja sateista. Odottelen tässä koska päästään syömään ja kattamaan pöytä jouluiseksi, ehkä sitten tunnelma kohoaa. Hyvää joulua sinnekin! :)

    VastaaPoista
  8. Apua, en ollenkaan muistanut koko Joulumaan tonttujen tarinoita, mutta kuvat ja tuo tekstinkatkelma Kertusta palauttivat tosi eläviä muistikuvia :) minulla jopa muistaakseni oli tuo omana ja koira järsi siitä kulman puhki. Minnehän kirja on joutunut? Vetinen ja harmaa on joulu Itä-Suomessakin, minkäs teet. Hyvää joulua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miia, se on aina hauskaa kun muistaa kirjoja lapsuudesta. Tulee jotenkin lämmin olo. Toivottavasti kirjasi vielä löytyy. Hyvää joulua, lumettomuudesta huolimatta! :)

      Poista
  9. Voi miten suloinen luukku, ihania kuvia ja kirjoja. Kiitos tästä!

    Kaunista ja rauhallista joulua, ja paljon hyvää joulumieltä (vaikka se lumi nyt jäikin puuttumaan)! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos! Myöhästyneet joulun toivotukset myös sinne! :)

      Poista
  10. Ihanaa joulua,Suvi! Pitkärannan kuvat ovat valloittavia! Turkukin näyttää kuvissasi niin kauniilta. Kiitos joulutunnelmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, myöhästyneet joulun toivotukset myös sinulle! Ja Turku on ihana, vaikka ei olisikaan lunta :)

      Poista
  11. Tämä postaus oli kyllä ihanan joulutunnelmainen, ja houkuttelee kovasti myös Turkuun. Turku ei ole minulle tuttu, mutta tavoitteeni vuodelle 2014 on tutustua Turkuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joanna, kiitos! Tervetuloa Turkuun, jokiranta varsinkin on kaunis jokaisena vuodenaikana. Jos tarvitset jotain vinkkejä, niin kysy vain! :)

      Poista