Kirjavuodesta 2013

"Ajan kuluminen antaa mahdollisuuden kehitykselle ja parannukselle.  Menneitä vastoinkäymisiä on turha surra, koska ne ovat juuri niitä - menneitä.  Itseään ei kannata epäillä, vaan luottaa ja toivoa asioiden järjestymiseen."

Näihin Dickensin Uudenvuoden kellojen innoittamiin pohdintoihin on hyvä päättää taas yksi kirjoja täynnä ollut vuosi.  Yleisiä kohokohtia olivat blogini ensimmäinen lukumaraton, ulkomaanmatka, blogistanian kesälukumaratonit osat I ja II, lukutaitokampanja, Turun kirjamessut, Brinkhallin kartano ja kirjabloggaajien joulukalenteri.  Korkkasin myös blogini teatteriarviot Jekyll & Hyde -musikaalilla (jota muuten esitetään vielä huhtikuun loppuun asti!).

Vuoden pohjanoteerauksia en jaksa enää miettiä, joten esittelen tässä nyt vuoden mieleenpainuvimmat lukukokemukset.  Tarkoitus ei ole listata ainoastaan vuoden parhaimmistoa, vaan ylipäätään niitä kirjoja, jotka syystä tai toisesta jäivät mieleen (esimerkiksi ylitinkö itseni tai sainko tutustutettua itseni uuteen kirjailijaan tai genreen).  Kokonainen luettujen lista löytyy täältä, johon tutustumista suosittelen lämpimästi, koska tässä on vain murto-osa kaiken kaikkiaan 106:sta lukemastani kirjasta.

Se toinen (1971) - Thomas Tryon

"Tryon loihtii eteen sympaattisen pikkukaupungin, jonka asukkaat ryyppäävät helteellä kolaa, ja jossa vekarat kirmailevat niityillä sekä hyppivät ladon heinäkasoissa ja vihanneskauppiaat ajavat kuorma-autoilla.  Kauhun ilmapiiri rakentuu eniten mielikuville ja tunnelmalle sekä lukijan mielikuvituksen laadulle, ja ahdistavuus syntyy esimerkiksi siitä, ettei tiedä tapahtuuko nyt siellä naapurin mummon tunkkaisessa olohuoneessa jotain vai ei.  Kaupungin juoruakatkin ahdistivat melkoisesti, mutta tietenkin eri syystä."

Bel-Ami (1885) - Guy de Maupassant

"Duroy on kirjan edetessä yhä sydämettömämpi, mutta jollain kieroutuneella tavalla oli silti viihdyttävää seurata tämän seikkailuja naisten helmoissa "soreat viikset" väpättäen.  Duroy kiipeää huipulle reittä pitkin, ja joskus tilaisuuksia yhteiskunnassa etenemiseen tarjoutuu myös vähän makabeerilla tavalla.  Maupassantin kyynistä maailmankuvaa keventää kuitenkin pinnan alla kupliva hilpeä satiirisuus."

Elä yksin ja nauti (1936) - Marjorie Hillis

"Neuvot ovat lempeitä ja jämäköitä, mutta Hillis kuitenkin korostaa, että jokainen tekee loppujen lopuksi kuten itse parhaaksi näkee.  Voit ohittaa kaikki neuvot, mutta jos kyhjötät yksin neljän seinän seinällä, älä valita ettei elämäsi ole jännittävää ja ettei sinulla ole ystäviä.  Hillisin mukaan kirja ei ole yksinelämisen puolustuspuhe, vaan sen tarkoitus on rohkaista ottamaan kaikki ilo irti tilanteesta.  Saa tehdä mitä haluaa milloin haluaa, eikä silti tarvitse kärsiä yksinäisyydestä jos ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähtee ulos avoimella mielellä katsomaan mitä on tarjolla."

Maa on syntinen laulu (1964) - Timo K. Mukka

"Luontokuvaukset ovat sydäntäsärkevän kauniita, ja ne ovat hieno vastakohta rosoiselle Lapin murteelle.  Varsinaisen tarinan kanssa vuorottelevat runot, joiden symboliikka tuo koko teokseen mystiikkaa ja vielä lisää surua ja melankoliaa.  Kuoleman haju leijuu kaiken ympärillä, jopa kyläläisten tekemissä kauniissa teoissa.  Ihmisten rumuus käykin sitten ilmi erittäin ahdistavalla tavalla, esimerkiksi kaksinaismoralistisen lestadiolaispapin päämääränä tuntuu olevan syyllisyydentunnon takominen kaikkien mieliin, sekä helvetistä ja sen kuumista liekeistä muistuttaminen.  Viis anteeksiannosta ja ihmisten hyväksymisestä sellaisenaan virheistä huolimatta."

Naisen iholla - Jenny Belitz-Henriksson, Laura Oja ja Raisa Kyllikki Ranta

"Kuvat ovat kauniita ja kertovat jotain jokaisesta kuvattavasta.  Arvostin myös suuresti eri-ikäisten ja erityyppisten ihmisten ottamista mukaan projektiin.  Suosikkikuvani olivatkin varttuneiden naisten iholla.  Haastatteluissa on luultavasti käytetty samoja kysymyksiä, mutta jokaisella on kuitenkin oma persoonallinen tarina kerrottavanaan, joten ne eivät tunnu toistolta.  Suositeltavaa luettavaa myös niille, jotka eivät jostain syystä pysty tatuointeja hyväksymään, tai joille niiden olemus ja tarkoitus ovat vielä hämärän peitossa.  Kaunis kirja kauniista ja vahvoista ihmisistä." 

North and South (1855) - Elizabeth Gaskell

"Kirja on myös ennen kaikkea tutkimus ihmisen luonteesta, sekä teollistumisen aikakauden ristiriitaisuuksista ja yhteiskunnallisista ongelmista kuten luokkajaosta.  Missään vaiheessa ei kuitenkaan lipsuta tendenssiromaanin puolelle, vaan tämä on ehdottomasti humaani kertomus kaupungista, jossa erilaisten ihmisten yhteentörmäys aiheuttaa jopa vaaratilanteita.  Lukijalle jää paljon itsenäistä pohdintaa, kun aina asioita ei väännetä rautalangasta, ja molemmat vastapuolet perustelevat toimiaan." 

Auringon asema (2002) - Ranya ElRamly

"Joissain kirjoissa toisteisuus ärsyttää liian kikkailevana tyylikeinona, mutta tässä sitä on käytetty harkiten.  Aina palataan sinne, mistä kaikki alkoi.  Hämyiseen junavaunuun, jossa istuu enkeli, ja jossa tuli ja vesi ensimmäistä kertaa kohtaavat.  ElRamlyn (nyk. Paasonen) proosa on täynnä hienoja kielikuvia, ja sanojen virta vie mukanaan jos vain malttaa keskittyä.  Tunnelma on surumielinen ja viipyilevä, mutta joukkoon mahtuu myös hiukan iloa ja toiveikkuutta.  Yksi niistä harvoista suomalaisista romaaneista, joista jaksan kiinnostua aihepiirin puolesta, ja jotka ovat vieläpä kaiken lisäksi todella hyviä ja taidokkaita."

Nightmare Abbey (1818) - Thomas Love Peacock

"Romaanissa tuodaan esille tuon ajan romantiikan masentava synkkyys, joka voi joskus näyttäytyä vähän naurettavana tai liioittelevana itsemurhineen ja tunteissa vellovine nuorukaisineen.  Peacockin versiossa synkkyyden pinnalla kuplii hyväntahtoinen osoittelu näitä naurettavuuksia kohtaan, ja loppujen lopuksi tarinasta jää päällimmäiseksi hymy huulille.  Jotkut filosofiset keskustelut ovat hieman pitkäveteisiä tällaiselle filosofiaa karttavalle (joka tietysti demonstroi hyvin tuon ajan filosofisten suuntauksien vaikeaselkoisuutta), mutta tiivis juoni sisältää onneksi myös paljon hauskoja kohtauksia, joissa kohelletaan aaveen kanssa, metsästetään merenneitoja tai piilotellaan salaisuuksia isäpapalta."

Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde (1886) - Robert Louis Stevenson

"Aikoinaan minua häiritsi se, että suurin osa romaanista keskittyy huomioimaan päähenkilöt jonkun toisen näkökulmasta.  Nyt pidin siitä, koska se tuo tiettyä salaperäisyyttä, ja Hyden arvoitus on varmasti ollut todella jännittävää aikalaislukijoille.  Hyde on kaikkea sitä, mitä viktoriaaninen yhteiskunta ei ollut.  Täysin valmis toteuttamaan jokaisen halunsa ja intohimonsa, sekä elämään täysin ilman tunnontuskia mistään." 

Haluaisin vielä lopuksi kiittää kaikkia, jotka vuoden aikana ovat blogiini kommentoineet, joko lyhyesti tai pitkästi.  Ne ovat aina ilahduttaneet päivää, varsinkin vähän tuntemattomampien kirjojen kohdalla.  Ihanaa tietää, että blogin pitäminen on vuorovaikutuksellista, eikä vainoharhaista tyhjille seinille papattelua. 

Hauskaa uutta vuotta kaikille!