Uudenvuoden kellot - Charles Dickens (1844)

The Chimes
100 s.

He saw the tower, whither his charmed footsteps had brought him, swarming with dwarf phantoms, spirits, elfin creatures of the Bells.   He saw them leaping, flying, dropping, pouring from the Bells without a pause.   He saw them, round him on the ground; above him, in the air; clambering from him, by the ropes below; looking down upon him, from the massive iron-girded beams; peeping in upon him, through the chinks and loopholes in the walls; spreading away and away from him in enlarging circles, as the water ripples give way to a huge stone that suddenly comes plashing in among them.

Dickensin viidestä itsenäisestä niin sanotusta joulukirjasta tunnetuin on Joululaulu.  Kaikista on löydettävissä jonkinlainen opetus, mutta kuten Joululaulussa, Uudenvuoden kelloissakaan opetus ei tunnu painavalta moraalisaarnalta.  Tarina lämmittää sydäntä ja saa tuntemaan kiitollisuutta omasta elämästä.

Toby 'Trotty' Veck uskoo, että kaikki ihmiset ovat syntyneet pahoina, ja ehkä osaltaan tähän vaikuttaa Trottyn todistama rikkaiden holhoava asenne köyhiä kohtaan.  Köyhillä on muka huono luonne, he ovat kiittämättömiä ja ehkä jopa sairaudetkin ovat vain heidän omaa syytään.  Kirkon tornissa kaikuvien kellojen henget kuljettavat Trottya ajassa ja saavat tämän miettimään uudestaan asennettaan sekä perheen tärkeyttä.

En tiennyt edes kaivanneeni Dickensiä ennen kuin pääsin taas syventymään tämän tarinointiin.  Proosan rytmitys ja sanoilla leikittely on nokkelaa ja hauskaa, tässä tapauksessa kuin kellojen soittoa, eikä huumoriakaan puutu.  Tajusin tämän olevan ensimmäinen kerta kun luen Dickensiä englanniksi, ja oli kyllä jokaisen sekunnin arvoista.  Suomennoksetkin ovat hyviä, mutta sään ja ja kaupungin kuvaukset tuntuvat silti paljon eläväisemmiltä alkuperäiskielellä.  Rakastin erityisesti alkua, jossa Dickens kuvaa puhurin kulkua kylmässä kirkossa ja sen kellotornissa.

Tätä kuitenkin vertaa väkisin Joululauluun, ja vaaka kallistuu jälkimmäisen puolelle.  Uudenvuoden kellot on kuitenkin samankaltaisesta ideasta huolimatta ihan hyvä, jos sitä ajattelee itsenäisenä teoksena.  Näin vuoden viimeisinä tunteina ennen juhlinnan aloittamista tähän oli kiva syventyä rauhoittuen uuden vuoden vastaanottamiseen.  Näin uuden vuoden kynnyksellä saan aina kylmiä väreitä, koska yksi ajanjakso on päättymässä ja seuraava alkaa.  Jännittävintä on se, ettei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaan siihen voi tarttua uudenlaisella asenteella ja innolla, sekä unohtaa kaikki ikävyydet mitä kenties vanhaan vuoteen on jäänyt.  Voi aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Näin myös Trottyn tapauksessa.  Vaikka Scrooge onkin tehokkaampi päähenkilö, on sympaattisen ja alakuloisen Trottynkin asenteessa parantamisen varaa.  Ajan kuluminen antaa mahdollisuuden kehitykselle ja parannukselle.  Menneitä vastoinkäymisiä on turha surra, koska ne ovat juuri niitä - menneitä.  Itseään ei kannata epäillä, vaan luottaa ja toivoa asioiden järjestymiseen.

* * *

Osallistuu haasteisiin:  Klassikot ja 1800-luvun kirjat