 |
| El beso de la mujer araña 288 s. |
- Mikä laulu?
- Että minua lellittiin pienenä liikaa ja siksi olen tällainen, että jäin kiinni äidin helmoihin ja siksi olen tällainen, mutta ainahan voi parantaa tapansa, tarvitsen vain naisen, sillä nainen on parasta mitä on.
- Niinkö sinulle sanotaan?
- Niin, ja vastaan näin... bingo! Olen täysin samaa mieltä! Koska nainen on parasta mitä on... haluan olla nainen.
Molina ja Valentín ovat sellitovereita Buenos Airesissa, toinen vangittu alaikäisten poikien turmelemisesta ja toinen poliittisista syistä. Kyyninen realisti Valentín uskoo täysin marxilaiseen vakaumukseensa, kun taas konservatiivinen Molina rakastaa kulttuuria ja luottaa mielikuvituksen voimaan. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa Molina kertaa näkemiään elokuvia (mm. Cat People (1942) ja I walked with a Zombie (1943), ja tarinankerronnan lomassa molemmat kertovat elämästään sekä oppivat toisiltaan monenlaista.
Puigin romaanissa ei ole narratiivista kehystä, vaan koostuu pelkästä dialogista. Tästä huolimatta romaani on ihanan monitasoinen ja Puig on vähäeleisesti kutonut päähenkilöiden omat tarinat juoniselostusten lomaan. Kertaamalla elokuvia aika sellissä kuluu nopeammin, ja auttaa päähenkilöitä unohtamaan karun todellisuuden. Todellisuus kuitenkin tihkuu mielenkiintoisimmankin tarinan lomasta, eikä sitä voi ikinä täysin paeta. Teokseen liittyy myös tiettyjä ulottuvuuksia, joista en viitsi tässä paljastaa mitään ettei mene vahingossakaan spoilereiden puolelle. Sen verran sanottakoon, että dialogin lisäksi romaani koostuu kuulustelupäiväkirjoista sekä alaviitteistä, joissa muun muassa käsitellään psykoanalyyttisia teorioita homoseksuaalisuudesta. Alaviitteiden funktiota en täysin ymmärtänyt, eivätkä ne mielestäni lisänneet tarinaan yhtään mitään. Kokonaiskuvaa ne eivät millään muotoa silti pahenna, vaan Puigin erikoinen romaani on joka tapauksessa huikea.
Osallistuu haasteeseen: Kirjallinen maailmanvalloitus (Argentiina)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti