 |
| The Loved One 164 s. |
"Mr Schultz, te kadehditte Kuiskivia Kunnaita."
"Miksi minä en kadehtisi, kun minä näen että ihmiset tuhlaavat niin paljon rahaa omaisiin joita he ovat vihanneet koko ikänsä, kun taas lemmikkieläimet jotka ovat rakastaneet heitä ja ovat olleet heidän tukenaan, eivät ole koskaan esittäneet kysymyksiä, eivät ole koskaan valittaneet, olivat ne sitten rikkaita tai köyhiä, sairaita tai terveitä, haudataan kuitenkin aivan kuin ne olisivat vain eläimiä? -- "
Waughin Brideshead Revisited (1944) on yksi lempikirjoistani, joten päätin napata tämän kirjastosta ja vihdoin kokeilla miehen (kyllä, kyseessä on mies) muuta tuotantoa. Tiesin etukäteen että muut kirjat ovat hieman kevyempiä, joten olen siksi jonkun aikaa epäröinyt niihin tarttumista. No juu, tämä ainakin oli ehkä näennäisesti kevyt, mutta mustan huumorin ja ehkäpä hieman makaaberinkin aiheen myötä tämä ei ollut kuitenkaan täydellistä höttöä.
Nuori englantilainen runoilija, Dennis Barlow, työskentelee Los Angelesissa lemmikkieläinten hautaustoimistossa ja tutustuu ihmisten hautaustoimistossa työskentelevään Aimée Thanatogenokseen. Aiméella on kuitenkin jo sutinaa herra Joyboyn, balsamoijan, kanssa. Soppaa sekoittaa vielä se, että Barlow'n työtä ei arvosta niin englantilaiset maanmiehet kuin ihmisten parissa työskentelevätkään.
En kuulu niihin ihmisiin, jotka helposti nauravat tai edes hymähtävät kirjoille, eikä tämä ollut poikkeus. Koska huumori ei täysin uponnut, en myöskään pitänyt hahmojen karikatyyrimaisuudesta ja ohuudesta. Ihan täysin en halua tätä silti teilata, koska arvostin että keveyden taustalla oli pientä piikittelyä. Loppua kohden pikimusta huumorikin tuli yhä enemmän esille, kulminoituen loppukohtaukseen joka oli samaan aikaan sekä julma että hauska. Los Angelesin brittiyhteisön persoonallisuudetkin olivat aika mainioita kaikessa ärsyttävyydessään.
* *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti