 |
| Belle de Jour 181 s. |
Séverinen mieleen hiipi surullinen hämmästys. Hänellä oli kaikki valta Pierreen eikä hän siitä huolimatta pystynyt saamaan tuota rakasta sielua avautumaan enemmän. Miehen sielu karttoi häntä, ihan samoin kuin hänen lihansa karttoi miestä. Heidän välillään vallitseva hiljaisuus painoi raskaana. Onneksi heidän välillään oli kaiken tasoittava kiihkeä ystävyys. Heidän tärkeimmät tunteensa eivät mitenkään vahingoittuneet. He tunsivat päinvastoin tarvetta lähestyä toisiaan ja lujittaa sitä mikä oli häviämätöntä. Séverine pisti huomaamattaan kätensä miehen käteen. Mies puristi sitä lujasti, ei-aistillisesti, kuin elämäntoverin kättä ikään.
Ehkä parhaiten Luis Buñuelin filmatisointina tunnettu Séverinen tarina ei ole kertomus rakkauden puutteesta, vaan kahdesta keskenään erilaisesta ihmisen sisällä vellovasta tunteesta. Kirjan alku muistuttaa tunnelmaltaan Polanskin elokuvaa Inho (1965), koska vielä tässä vaiheessa Séverine tukahduttaa polttavan intohimonsa. Tämä on naimisissa nuoren lääkärin Pierren kanssa, jolta kyllä riittää lempeää rakkautta, mutta ei Séverinen kaipaamaa aistillisuutta. Tai ehkä Séverine ei varsinaisesti kaipaakaan sitä, vaan haluaa vain ystävyyttä ja pitää Pierrestä äidillisesti huolta.
Kotirouvan päivän yksitoikkoisuus ja se, että ystävänkin "eloisuudessa oli jotain mekaanista", ajavat lopulta Séverinen epätavalliseen ratkaisuun. Ystävän yksityiskohtaiset kuvailut ja päivittelyt erään toisen kotirouvan bordellissa työskentelystä saavat Séverinen tukahdetut tunteet pintaan, ja lopulta kuin tiedostamatta tämä astuu sisään bordelliin ja saa sieltä huoneen. Tästä eteenpäin tapahtumissa on hieman liioiteltua melodramaattisuutta, joka ei normaalisti esimerkiksi vanhoissa klassikoissa haittaisi, mutta en osaa oikein selittää miksi se tässä tuntui puuduttavalta. Séverine myös ärsytti ajoittain, koska tämä vaikutti uskovan että kohtalo lopulta tekee tehtävänsä, vaikka tällä olisi ollut runsaasti tilaisuuksia muuttaa kohtalon kulkua ja estää asioita ajautumasta traagiseen loppuunsa. Erikoista oli myös se, että Séverine oli aivan hysteerinen työnsä pitämisestä salassa Pierreltä, mutta Pierre oli kuitenkin hyvin ymmärtäväinen tämän edellä mainitun toisen kotirouvan ratkaisusta työskennellä prostituoituna. Toisaalta, jos Séverine olisi tarinan alussa kertonut Pierrelle, ei kirja olisi ollut samanlainen. Joka tapauksessa, tämä oli nyt tällainen ihan mukiinmenevä kesäpäivän kevyt välipala.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti