 |
| A Modest Proposal 48 s. |
I have been assured by a very knowing American of my acquaintance in London, that a young healthy child well nursed, is, at a year old, a most delicious nourishing and wholesome food, whether stewed, roasted, baked, or boiled; and I make no doubt that it will equally serve in a fricasie, or a ragoust.
Kyseessä on siis lyhyt satiirinen essee, jossa Swift pureutuu tiukasti
Irlannin taloudelliseen tilanteeseen ja köyhien kohteluun ehdottamalla
pääasialliseksi ruoan lähteeksi vauvoja. Hansikkaita ja saappaitakin niistä saisi. Järkyttämällä lukijoita oli
hyvät mahdollisuudet tulla kuulluksi. Niinhän sitä sanotaan, ettei
huonoa julkisuutta olekaan.
Swift perustelee ratkaisuaan muun muassa siten, että Irlannin paisunut väkimäärä vähenisi (sekä samalla myös roomalaiskatolisten määrä), köyhät saisivat enemmän omaisuutta kun vauvat voitaisiin myydä rikkaille, äidit huolehtisivat paremmin lapsistaan kun ne olisivat taakan sijaan tulonlähde ja isät eivät enää vahingoittaisi äitejä koska nämä ovat vastuussa näistä tulonlähteistä. Rikkaampi väestönosa on nimenomaan paras kohde tälle herkulle, koska hehän ovat jo ahmaisseet näiden lasten vanhemmat. Vauvat eivät mureutensa takia säilyisi pitkään suolattuina, joten vientituotteiksi ne eivät kelpaisi, vaikka Swiftin mukaan eräs maa (Englanti) söisi mielellään irlantilaiset ilmankin suolaa.
Ei ehkä sovi niille, jotka ottavat itsensä turhan vakavasti ja ottavat asiakseen järkyttyä ihan kaikesta, mutta muille suosittelen lämpimästi. Itse olen pitänyt 1700-luvun kirjallisuutta hieman kuivakkana, mutta ehkä pitäisikin lueskella enemmän näitä satiireja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti