Uponnut maailma - J. G. Ballard (1962)

The Drowned World
176 s.

Keransin oli vaikea uskoa lähtevänsä vielä joskus kattosviitistä, jossa hän oli asunut viimeiset kuusi kuukautta.  Hän oli valmis ilomielin vahvistamaan, että Ritz oli joka suhteessa maineensa veroinen - kylpyhuonekin, mustine marmorialtaineen ja kullattuine hanoineen ja peileineen, oli kuin katedraalin sivukappeli.  Hänelle tuotti merkillistä tyydytystä ajatella olevansa hotellin viimeinen vieras, sillä hotellin pitkän ja loisteliaan historian viimeinen iltarusko kytkeytyi nyt hänen elämäänsä, jonka hän myös ymmärsi olevan päätösvaiheessaan, tähän harharetkeen etelän uponneiden kaupunkien läpi kohti pohjoista.

Aloitin vähän aikaa sitten pienimuotoisen projektin.  Sci-fi on genrenä mennyt täysin ohi, joten halusin tutustua ainakin sen 1800-luvun lopun klassikkoteoksiin.  Wellsistä ja kumppaneista hairahduin tällä kertaa taas vähän sivupoluille, kun tämä osui silmiin kirjastossa.  Ballardin mielenkiintoiselta vaikuttanut tulevaisuudenvisio muistuttaa Conradin Heart of Darknessia (1899) ja Coppolan Apocalypse Now (1979) -elokuvaa.  Keskellä viidakkoa ihmiset menettävät järkensä, ja samalla pohditaan voiko maailmanlopun tunnelmissa olla vanhat säännöt voimassa.

Teoriassa mielenkiintoinen asetelma, mutta toteutus saikin sitten haukottelemaan.  Kerans on siis erään tutkimusretken jäsen, jonka tehtävänä on kartoittaa kasveja ja eläimiä Lontoossa, joka muun maailman tavoin on pelkkää suota ja laguunia jäätiköiden sulamisen ja auringon epävakauden seurauksena.  Retkikunnan psyyke alkaa kuitenkin hajota, kun sen jäsenten mielet taantuvat samalla tavoin kuin ympäröivä luonto.  Tästä taantumisesta olikin sitten alussa kaikennäköistä tieteellistä löpinää, josta en humanistin aivoilla saanut mitään irti.  Se lähinnä katkaisi ikävästi tarinan kulun, kun oma mieli alkoi harhailla ihan jossain muualla.

Olo oli suoraan sanottuna kuin upoksissa, en vain jaksanut lopulta keskittyä.  Tarinan edetessä tunnelma hiukan parantui, mutta maisemien samankaltaisuuden vuoksi eivät kuvauksetkaan enää suuremmalti kiinnostaneet.  Henkilöt jäivät hieman ohuiksi, mutta silti kaiken kaikkiaan olen ihan iloinen että sain kirjan luettua loppuun.  Se on kuitenkin aika lyhyt, joten hidastempoisuus ei onneksi niin paljon haittaa kuin alussa olisi luullut.  Ne jotka pitävät enemmän uuden aallon sci-fi -kirjallisuudesta voivat siis huoletta kokeilla tätä, vaikka itseäni ei yhtään napannut.

* *