14. toukokuuta 2013

Kuolema päivänkoitteessa - Deon Meyer (2000)

Orion
360 s.
Van Heerden säpsähti hereille alkoholin kostuttamasta unesta ja aisti ensimmäiseksi kyljessä sykkivän kivun.  Seuraavat aistimukset olivat turvonnut silmä ja ylähuuli, sellin antiseptinen, homeinen lemu, omasta vartalosta nouseva hapan haju sekä suolaisen veren ja vanhan oluen maku suussa.
  Ja helpotus.
  Hänen mieleensä ajelehti katkelmia edellisen illan tapahtumista.  Yllytys, kiukkuiset kasvot, raivo - niin tavallisia, ennalta arvattavia kusipäitä, niin kunnollisia, sovinnaisia yhteiskunnan tukipylväitä.

Yhdyn kirjoituksellani blogien Kirjavalas ja Rakkaudesta kirjoihin vilpittömiin kehuihin afrikaansin kielellä kirjoittavan Meyerin dekkarista.  En ole dekkarien suurkuluttaja, ja silloin kun niitä luen ne ovat lähinnä joko Chandlerin tai Christien tapaisia klassikkokirjailijoiden teoksia.  Ensimmäisen kaltaisista tulee mieleen film noir -elokuvat (öisessä Los Angelesissa on jotain todella lumoavaa), ja jälkimmäiset nyt vain ovat (murhista huolimatta) todella sympaattisia.  Halusin kuitenkin kokeilla tilaisuuden tullen Meyeria, koska haluaisin lukea enemmän afrikkalaista kirjallisuutta, ja koska Etelä-Afrikkaan sijoittuva dekkari kuulosti mukavan eksoottiselta.

Tuloksena oli, että sabotoin melkein itseltäni tenttiin lukemisen, koska en voinut päästää kirjaa pois hyppysistäni liian pitkäksi aikaa.  Hajamielisyyteni takia lukeminen keskeytyi pariksi päiväksi, koska en muistanut ottaa kirjaa mukaan vanhempieni luo.  Odotin sormet syyhyten viimeisten sadan sivun lukemista, kun olin kerran päässyt jo hyvään vauhtiin.

Pääosassa on entinen poliisi Zatopek van Heerden, joka monien kovaksikeitettyjen dekkareiden etsivien tapaan on juro eikä kumartele ketään.  Tästä paljastuu kuitenkin pian mielenkiintoisia puolia:  van Heerden osaa laittaa ruokaa, kuuntelee klassista ja asuu samalla tontilla äitinsä kanssa, johon tällä on läheinen suhde.  Asianajaja Hope Beneke tarjoaa van Heerdenille toimeksiantoa juuri kun tämä tuntuu olevan pohjattomassa kuilussa (kirja alkaa sellistä, jonne van Heerden on nujakoituaan joutunut).  Antiikkikauppias Johannes Smit on murhattu palkkasoturien suosikkiaseella M16-kiväärillä, ja tämän kassakaapista on viety testamentti, jonka mukaan perintö menee avopuolisolle.  Arvoituksen ratkaisemiseen on aikaa seitsemän päivää.

Kaipasin aluksi enemmän kuvailua tapahtumapaikoista.  Tuntui siltä, että kirjahan voisi tapahtua missä tahansa, koska luetellut paikannimet eivät sanoneet mitään, eikä ympäristöstä ollut mitään hajua.  Tarinan edetessä ja tunnelman tiivistyessä en kuitenkaan enää ajatellut asiaa.  Meyer tiputtelee siellä täällä pieniä paloja Etelä-Afrikan yhteiskunnasta, ja jotain voi myös lukea rivien välistä.  Etelä-Afrikka vaikuttaa hienovaraisesti tarinan taustalla saaden lukijan janoamaan lisää, mutta ei silti häiritse itse tarinan kuljetusta.  Erään henkilön tarina jalkapallo-ottelusta oli koskettava, ja sai minut uteliaaksi maan entisestä ja nykyisestä tilanteesta, koska Etelä-Afrikka ei ole maana minulle ennestään kovinkaan tuttu.

Kahden aikatason ulottuvuus tuo ilahduttavaa syvyyttä van Heerdeniin, joka kertoo joka toisessa luvussa omin sanoin elämänsä vaiheista ja tekemistään virheistä.  Tämä uskoo jokaisen ihmisen olevan pohjimmiltaan paha.  Toivoa ei kuitenkaan ole vielä täysin menetetty, sillä Beneke ainakin haluaisi murtautua van Heerdenin kyynisen ulkokuoren läpi.  Muutkin henkilöt tekivät vaikutuksen realistisuudellaan, sillä kaikki eivät suinkaan ole mustavalkoisesti joko hyviä tai pahoja, vaan jotkut ovat joutuneet tekemään hyvinkin epämiellyttäviä valintoja vaikka ovatkin aivan tavallisia ihmisiä.

Meno muuttuu loppua kohden säälimättömäksi, mutta minuakaan ei väkivalta haitannut ollenkaan, aika perinteistä toimintaelokuvissakin nähtävää ammuskelua se lähinnä oli.  Menee varmaan lukijan sietokyvyn piikkiin, joten kannattaa itse kokeilla kestääkö vai ei.  Nokkelaa sanailuakin on kivasti, ja ehkä elokuvanakin tämä voisi toimia.  Kaiken kaikkiaan siis mieluisa yllättäjä, ja lisääkin Meyerin tuotantoa voisin lukea jos joskus kaipaan jännitystä.

* * * *

Ennakkokappale, Gummerus julkaisee viikolla 21
Suomentaja:  Marja Luoma (Madeleine van Biljonin englanninnoksesta)
Osallistuu haasteeseen:  Kirjallinen maailmanvalloitus  (Etelä-Afrikka)

11 kommenttia:

  1. Juuri näin! Mulle jäi ihan samat fiilikset; kirjan tapahtumat olisivat voineet sijoittua minne tahansa. Vähän Meyerin olisi pitänyt malttaa kuvailla maisemia yms ;) Mutta hyvä kirja joka tapauksessa. Minä luen paljon dekkareita, mutta en ns. kovaksikeitettyä rikoskirjallisuutta (tyyliin Mäki). Meyer yllätti syvällisyydellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, vaikka lopuksi maisemien kuvailut olisivat häirinneet, niin kyllä sitä alussa olisi voinut olla edes hiukan, koska tarina ei kuitenkaan ollut päässyt vielä kunnolla käyntiin.

      Syvällisyys oli tosiaan iloinen yllätys, en osannut yhtään odottaa sitä ensimmäisen luvun jälkeen.

      Poista
  2. Kyllähän kirjassa mainittiin pöytävuori ja kasvitieteellinen puutarha plus kadunnimiä :D Tunnustan, että itse tsekkasin lukemisen lomassa kartasta (google.maps) kirjassa mainittuja osoitteita ja paikkoja. Etelä-Afrikka on minulle melko "tuttu" kirjoista ja kuvista. Mutta olenkin tällainen fanittaja ;)

    Ja just tilasin pari Meyerin kirjaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sentään ne :D Oli siitä se hyöty, että nyt haluaisin tietää enemmän Etelä-Afrikasta. Ja kyllä näitä Meyerin kirjojakin lukisin mielelläni lisää, odottelen innolla mitä niistä pidät kun ne luet jossain vaiheessa ;)

      Poista
  3. Sinulle on tunnustus blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! Ihanat kysymykset, vastailen niihin ennen ensi viikon matkaa :)

      Poista
  4. Itsekin ensin vähän hämmennyin tuosta aikahyppelystä, mutta ne kuitenkin lopulta täydensivät toisiaan mukavasti ja molemmat olivat yhtä kiinnostavia.

    Hei kiitos, pitääkin vilkaista sarjaa jos löytyisi jostain!

    VastaaPoista
  5. Minäkään en dekkari-ihminen ole, thrillereistä puolestaan nautin jossain määrin. Minulla tämä kirja odottaa vielä lukupinossa, nyt on kauhea kiire eikä aika vaan tunnu päivässä riittävän kaikkeen. Vaikuttaa kuitenkin lukemieni arvioiden pohjalta erittäin lupaavalta kirjalta! Paljoa en ole lukenut ei-amerikkalaista/ei-eurooppalaista kirjallisuutta, joten tämä kiinnostaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät tästä, itsekin sain innoituksen lukea lisää Afrikasta!

      Poista
  6. Minäkin pidin kirjasta ja se oli genrensä varsin oivallinen edustaja :-)

    VastaaPoista