216 s. |
Edison Steelheadin äiti kuolee pojan syntymän hetkellä. Edison harrastaa myöhemmin piirtämistä, ja tallentaa luonnoslehtiöönsä ympäristöään sekä kokemuksiaan syrjäisestä majakkasaaresta, jossa kasvoistaan epämuodostunut isä kasvattaa kasvoistaan epämuodostunutta Edisonia.
Roland Toporin teoksessa The Tenant (1964) päähenkilö löytää asuntonsa seinästä hampaan. Kohtaus oli niin irrallinen ja outo, että klaustrofobisen tunteen lisäksi se teki minusta lukijanakin melkein tasapainottoman, kun yritin löytää siitä jotain piilomerkityksiä. Elokuvakin on uskomattoman hyvä, vaikka se kaikessa omituisuudessaan saikin hihittelemään vaivaantuneesti, koska en tiennyt oliko sen tarkoitus olla hauskaa, traagista tai liittyvätkö kohtaukset ylipäätään toisiinsa ja mitä tarinalla halutaan sanoa.
Surrealistinen tunnelma saa aikaan perfektionistissa hulluutta, koska asioita ei selitetä vaan yksittäiset asiat leijuvat ilmassa ja kohtauksista voi yrittää löytää merkityksiä vaikka maailman tappiin asti. Silti rakastan surrealismia, varsinkin taiteessa. Näemmä se toimii sarjakuvataiteessakin, koska Frenchin teos sai positiivisesti hämmentyneeksi.
Herkkä kuvitus on eteerisen vaaleanharmaata, ja Edisonin maailmassa kaikki muut puhuvat isoin kirjaimin, mutta Edison ja isä kursiivilla. Tarina on varsinkin alussa vielä yksinkertainen ja selkeä, mutta viimeistään uuden siskon ilmestyttyä mystisesti kuvioihin kirjaimellisesti apinan muodossa tunnelma muuttuu. Olin ihan varma, että yksinkertainen tarina on vain näennäisesti sitä. Isä yrittää patistaa poikaansa "normaaliuden" muottiin, vaikka on itsekin epämuodostunut, joten ehkä tästä voi vetää johtopäätöksiä lasten hyväksymisestä sellaisenaan.
Lopulta päätin vain antaa olla. En pystynyt koskettamaan edes sormenpäillä lineaarisuuden takana piilevää sekamelskaa, joten annoin vain outojen kärpästen, naamioiden ja irtokorvien olla hyväksyen Frenchin jollain tavalla ehkä jopa suloisen sarjakuvan sellaisena kuin se on. Kaikkia palapelejä ei tarvitse ratkaista yhdellä kertaa.
* * * *