Orion 360 s. |
Van Heerden säpsähti hereille alkoholin kostuttamasta unesta ja aisti ensimmäiseksi kyljessä sykkivän kivun. Seuraavat aistimukset olivat turvonnut silmä ja ylähuuli, sellin antiseptinen, homeinen lemu, omasta vartalosta nouseva hapan haju sekä suolaisen veren ja vanhan oluen maku suussa.
Ja helpotus.
Hänen mieleensä ajelehti katkelmia edellisen illan tapahtumista. Yllytys, kiukkuiset kasvot, raivo - niin tavallisia, ennalta arvattavia kusipäitä, niin kunnollisia, sovinnaisia yhteiskunnan tukipylväitä.
Yhdyn kirjoituksellani blogien Kirjavalas ja Rakkaudesta kirjoihin vilpittömiin kehuihin afrikaansin kielellä kirjoittavan Meyerin dekkarista. En ole dekkarien suurkuluttaja, ja silloin kun niitä luen ne ovat lähinnä joko Chandlerin tai Christien tapaisia klassikkokirjailijoiden teoksia. Ensimmäisen kaltaisista tulee mieleen film noir -elokuvat (öisessä Los Angelesissa on jotain todella lumoavaa), ja jälkimmäiset nyt vain ovat (murhista huolimatta) todella sympaattisia. Halusin kuitenkin kokeilla tilaisuuden tullen Meyeria, koska haluaisin lukea enemmän afrikkalaista kirjallisuutta, ja koska Etelä-Afrikkaan sijoittuva dekkari kuulosti mukavan eksoottiselta.
Tuloksena oli, että sabotoin melkein itseltäni tenttiin lukemisen, koska en voinut päästää kirjaa pois hyppysistäni liian pitkäksi aikaa. Hajamielisyyteni takia lukeminen keskeytyi pariksi päiväksi, koska en muistanut ottaa kirjaa mukaan vanhempieni luo. Odotin sormet syyhyten viimeisten sadan sivun lukemista, kun olin kerran päässyt jo hyvään vauhtiin.
Pääosassa on entinen poliisi Zatopek van Heerden, joka monien kovaksikeitettyjen dekkareiden etsivien tapaan on juro eikä kumartele ketään. Tästä paljastuu kuitenkin pian mielenkiintoisia puolia: van Heerden osaa laittaa ruokaa, kuuntelee klassista ja asuu samalla tontilla äitinsä kanssa, johon tällä on läheinen suhde. Asianajaja Hope Beneke tarjoaa van Heerdenille toimeksiantoa juuri kun tämä tuntuu olevan pohjattomassa kuilussa (kirja alkaa sellistä, jonne van Heerden on nujakoituaan joutunut). Antiikkikauppias Johannes Smit on murhattu palkkasoturien suosikkiaseella M16-kiväärillä, ja tämän kassakaapista on viety testamentti, jonka mukaan perintö menee avopuolisolle. Arvoituksen ratkaisemiseen on aikaa seitsemän päivää.
Kaipasin aluksi enemmän kuvailua tapahtumapaikoista. Tuntui siltä, että kirjahan voisi tapahtua missä tahansa, koska luetellut paikannimet eivät sanoneet mitään, eikä ympäristöstä ollut mitään hajua. Tarinan edetessä ja tunnelman tiivistyessä en kuitenkaan enää ajatellut asiaa. Meyer tiputtelee siellä täällä pieniä paloja Etelä-Afrikan yhteiskunnasta, ja jotain voi myös lukea rivien välistä. Etelä-Afrikka vaikuttaa hienovaraisesti tarinan taustalla saaden lukijan janoamaan lisää, mutta ei silti häiritse itse tarinan kuljetusta. Erään henkilön tarina jalkapallo-ottelusta oli koskettava, ja sai minut uteliaaksi maan entisestä ja nykyisestä tilanteesta, koska Etelä-Afrikka ei ole maana minulle ennestään kovinkaan tuttu.
Kahden aikatason ulottuvuus tuo ilahduttavaa syvyyttä van Heerdeniin, joka kertoo joka toisessa luvussa omin sanoin elämänsä vaiheista ja tekemistään virheistä. Tämä uskoo jokaisen ihmisen olevan pohjimmiltaan paha. Toivoa ei kuitenkaan ole vielä täysin menetetty, sillä Beneke ainakin haluaisi murtautua van Heerdenin kyynisen ulkokuoren läpi. Muutkin henkilöt tekivät vaikutuksen realistisuudellaan, sillä kaikki eivät suinkaan ole mustavalkoisesti joko hyviä tai pahoja, vaan jotkut ovat joutuneet tekemään hyvinkin epämiellyttäviä valintoja vaikka ovatkin aivan tavallisia ihmisiä.
Meno muuttuu loppua kohden säälimättömäksi, mutta minuakaan ei väkivalta haitannut ollenkaan, aika perinteistä toimintaelokuvissakin nähtävää ammuskelua se lähinnä oli. Menee varmaan lukijan sietokyvyn piikkiin, joten kannattaa itse kokeilla kestääkö vai ei. Nokkelaa sanailuakin on kivasti, ja ehkä elokuvanakin tämä voisi toimia. Kaiken kaikkiaan siis mieluisa yllättäjä, ja lisääkin Meyerin tuotantoa voisin lukea jos joskus kaipaan jännitystä.
* * * *
Ennakkokappale, Gummerus julkaisee viikolla 21
Suomentaja: Marja Luoma (Madeleine van Biljonin englanninnoksesta)
Osallistuu haasteeseen: Kirjallinen maailmanvalloitus (Etelä-Afrikka)