547 s. |
They found us before the week was out. Mina Harker led them, wearing
trousers and an old tweed jacket of mine, hair done up under a cap. The
small band of new-borns were turned patients and one orderly. They had
organized into a search party, discharging the Count’s orders while he
was removing his headquarters from Purfleet to Piccadilly. They seized
upon Van Helsing and trussed him, slinging him over a horse’s back for
transport back to the Abbey. What became of him is too well known to
recount, and too painful to think of.
Vuoteen 1888 mennessä vampyyrit ovat kansoittaneet Lontoon, ja kuningatar Viktoria on mennyt naimisiin Draculan kanssa. Van Helsingin ja kumppaneiden suunnitelmat eivät siis menneetkään aivan nappiin, ja esimerkiksi Van Helsing itse on päätynyt seipään nokkaan Buckinghamin edustalle. Kaikki eivät suinkaan silti kannata suuruudenhullua Draculaa ja tämän korruptoivaa vaikutusta, ja kaiken huipuksi Viiltäjä-Jack riehuu Whitechapelin kaduilla.
En ole ennen lukenut vaihtoehtoista historiaa tai niitä lukemattomia romaaneita ja novelleja, joissa yhdistetään Viiltäjä-Jack ja Dracula/vampyyrit (joissain myös Sherlock Holmes, tässä Holmes jää vain sivumaininnaksi). Etukäteen Newmanin romaanista oli pieniä epäilyksen siemeniä, mutta jo ensimmäisessä luvussa ne karisivat. Jotkut ovat valittaneet, että Draculassa esiintyneitä henkilöitä on vääristelty, mutta en näe tässä kritiikissä mitään logiikkaa. Lähtökohtanahan on nimenomaan vaihtoehtoinen historia, joten kirjailijalle on ihan sallittua ne taiteelliset vapaudet, kunhan uskottavuus säilyy. En ainakaan itse huomannut mitään omituisuuksia, koska tarina vei mukanaan.
Wikipediassa on hengästyttävän pitkä lista fiktiivisistä ja oikeista historiallisista henkilöistä, jotka näyttäytyvät tarinassa. Vain murto-osalla on isompi rooli, kun taas jotkut mainitaan lyhyesti vain nimeltä. Tämän vuoksi kirjan henkilögalleria pysyy hyvin koossa ja sopivan suppeana, eikä nimiä muutenkaan pudotella vain tuttujen nimien tarinaan ymppäämisen vuoksi, vaan laajan taustatyön tehnyt Newman on saanut aikaan loogisen kokonaisuuden. Lukijalla on joka tapauksessa hauskaa bongata tuttuja kirjan sivuilta, ja muunlaisiakin viittauksia löytyy lukujen otsikointia myöten, joskin näitä on paljon vaikeampi huomata. Nimien tunnistamista en kuitenkaan sanoisi välttämättömäksi kärryillä pysymisen kannalta, ja Draculaa lukemattomatkin saavat tästä ihan varmasti jotain irti.
Viiltäjä-Jackin henkilöllisyys paljastetaan jo alkusivuilla, mutta tämä ei ainakaan itseltäni vähentänyt tarinan jännittävyyttä lainkaan. Murhaajan henkilöllisyys ja motivaatiot ovat todella uskottavia. Hallitusta vastaan kapinoivat joukot sekä Viiltäjä-Jackia metsästävien Genevièven ja Beauregardin edesottamukset vauhdittavat tarinaa mukavasti, ja Draculan vaikutus Lontoon eri yhteiskuntaluokkiin näkyy sekä suoraan että rivien välissä. Ne vampyyritkin ovat mukavan perinteisiä, mutta kuitenkin höystetty pienillä erilaisilla yksityiskohdilla, kuten "vanhimpien" ilmeen muuttumisesta halkeileva iho. Joukkoon mahtuu myös melkoisen omalaatuinen ja kammottava kiinalainen vampyyri.
En kuitenkaan vielä tiedä, tulenko lukemaan sarjan seuraavia osia, koska niiden taustalla vaikuttavat vuosikymmenet eivät kiinnosta enää niin paljon, ainakaan vampyyreilla maustettuna. Suosittelen kuitenkin varauksetta tätä ensimmäistä osaa kaikille sumuisen Lontoon ja vampyyrien ystäville. Kunhan ette oleta tätä suoraksi (ja samantyyliseksi) jatko-osaksi Draculalle, koska kyse on kuitenkin toisesta todellisuudesta. Uusintapainoksessa on myös kaikenlaista mielenkiintoista ylimääräistä sälää, kuten kirjailijan kommentit kirjan intertekstuaalisuudesta, vaihtoehtoinen loppu ja jokseenkin (hyvällä tavalla) huvittava novelli Draculan seikkailuista ennen Lontoon valloitusta.
* * * *