18. lokakuuta 2014

Satupäivä: Mirri-tädin satuja - Mirjami Suonio (1958)

Tänään on vietetty valtakunnallista Satupäivää, joten ympäri Suomea on voinut tutustua eri keinoin satujen maailmaan muun muassa teattereissa, kirjastoissa ja museoissa. Sadut voivat auttaa käsittelemään tunteita (suosittelen lukemaan asiasta lisää Bruno Bettelheimin Satujen lumous -teoksesta), mutta ne myös yksinkertaisesti viihdyttävät. Tarinoiden lukeminen ääneen on korvaamatonta aikaa yhdessä lapsen kanssa, ja monien varhaisimmat muistot ovatkin juuri niistä hetkistä, kun iltaisin ennen nukkumaanmenoa on kuunneltu turvallisen aikuisen kainalossa jotain jännittävää tai hauskaa kirjaa.

Niin myös minun muistoni. Myöhemmällä iällä olen lukenut toiselle ääneen satua, mutta luen toisinaan myös ihan vain itselleni (englantia lukiessa paranee samalla kätevästi ääntämys), enkä välttämättä lastenkirjaa. Silloin kun lapsille tarkoitettuja tarinoita sitten lueskelen, pidän eniten taianomaisista (ja synkistä) klassikkosaduista, joista Kaunotar ja hirviö on yksi suosikeistani. Näin Satupäivänä halusin kuitenkin kirjoittaa sellaisesta kirjasta, joka edustaa toista suosikkityyppiäni: vanhat suomalaiset lastenkirjat.


Mirri-tädin satuja luin tosiaan nyt ensimmäisen kerran, ja vaikka en siihen täysin ihastunutkaan, niin se on kuitenkin hyvä esimerkki sellaisesta suloisen vanhanaikaisesta lastenkirjasta, joka sekoittaa realistisuutta ja maagisuutta. Tässä on yhdeksän erilaista lyhyttä tarinaa, joista jokaista yhdistää Mirri-täti. Tädillä on Kymijoen tietämillä Kinturissa kesämökki, josta tonttu huolehtii talven ajan, ja tarinoissa täti kertoo erilaisista sattumuksista tontun ja mökin laitamilla asuvien eläinten elämässä. Maagisuutta tarinoihin tuo tietenkin tonttu, mutta myös se että eläimet puhuvat. Yhdessä myös sivutaan Hollolan keskiaikaisen kivikirkon rakentanutta jättiläistä, joten kansantarinaviittauksia löytyy ainakin muutaman rivin verran.


Niin niistä vanhoistakin lastenkirjoista siis löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, joten eihän unohdeta niitä? Lumoudutaan kaikenlaisista tarinoista ja saduista!

Katso myös: Pessi ja Illusia (1944), Mestaritontun seikkailut (1919)

* * *

Kuvittaja: Mauno Oittinen

9. lokakuuta 2014

Muumimamman keittokirja - Sami Malila (1993)

108 s.
Nyt ollaan harvinaisen herkun äärellä, sillä en harrasta keittokirjojen lukemista, paitsi jos on kyse jostain todella spesiaalista jutusta, kuten tästä Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi luetusta söpöstä kirjasesta (jos blogi olisi ollut pystyssä jo aiemmin, olisin esitellyt tätä ennen ainoastaan True Blood (2012) -keittokirjan, jossa on hauskoilla esittelyillä höystettyjä etelävaltiolaisia reseptejä, drinkkejä unohtamatta). Enää en ole aivan yhtä välinpitämätön kokkaamisen suhteen kuin ennen, mutta vieläkin pidän sen lopputuloksen tuhoamisesta enemmän, ja lempiruoat vaihtuvat aika usein fiiliksen mukaan (tällä hetkellä marokkolaiset lihapullat).

Uusien reseptien kokeilu on kuitenkin kivaa, ja inspiroidun usein eri maiden ruokalajeista, joten yleensä ruskeat kastikkeet sun muut lähinnä turhauttavat tylsyydellään. Leivonnassa ja jälkiruoissa taas olen alkanut innostua perinteisistä (joidenkin mielestä ehkä vanhanaikaisista) resepteistä. Mistä sitten keksin kokeilla niitä uusia tuttavuuksia? Yleensä törmään uusiin leivonnaisiin ja ruokalajeihin ihan sattumalta milloin missäkin, kuten elokuvissa, sarjoissa, kirjoissa ja netissä. Joskus tulee myös yhtäkkiä mieleen joku tietty juttu, jota olisi kiva kokeilla.

Tämä pieni johdanto siksi, että tiedätte millaisista lähtökohdista kirjaa luin. Muumien ollessa kyseessä odotin aika perinteisiä ja yksinkertaisia reseptejä, ja sellaisia ne olivatkin. Päädyin lopulta kokeilemaan yhden uuden reseptin jokaisesta kategoriasta, vaikka en etukäteen uskonut löytäväni kovinkaan montaa mielenkiintoista juttua.

Pidin erityisesti kirjan yleisilmeestä. Väritys on sopivan simppeli: mustaa, valkoista ja punaista. Liiallinen sekavuus ja levottomuus voi vaikeuttaa reseptien seuraamista, mutta tässä on onneksi pitäydytty Muumi-kirjojen valloittavan harmonisessa hengessä, jota edesauttavat sitaatit ja kirjoista tuttu kuvitus (Muumipappa lukemassa Agatha Christietä ja juomassa simaa oli ehdoton suosikkini).


Alusta löytyvät reseptit eri kategorioiden mukaan jaoteltuna, mutta lopussa on onneksi vielä aakkosellinen hakemisto, joka helpottaa myöhemmin jonkin tietyn reseptin löytämistä. Helpot ohjeet on merkitty hauskasti Pikku Myyn kuvalla. Mitä tulee sitten itse ohjeisiin, niin en ihan lämmennyt tietyille jutuille, esim. porkkanaraasteesta ja kaurahiutaleista piirakkapohjataikinan joukossa tai pakastevihanneksista tehdystä risotosta (yritän välttää pakasteita jos tuoretta tavaraa on tarjolla, ja koska suunnittelen ostokseni tarkkaan etukäteen ei pakastimeen tarvita mitään ns. varastoon). Plussaa kuitenkin siitä, että ohjeita on helppo muunnella jääkaapin sisällön tai budjetin mukaan, ja raaka-aineet on muutenkin helppo löytää tavallisista ruokakaupoista (mausteetkin ovat ihan peruskauraa, joita kaikilta luulisi löytyvän jo valmiiksi kaapista).

Kokonaisuudessaan ei siis ihan napakymppi, mutta sain kerättyä kuitenkin pari helppoa arkiruokaohjetta ja pikkupurtavaideaa reseptiarkistooni. Kirja voisi olla sopiva lisä esimerkiksi lapsiperheiden keittiöön, koska monet ohjeet soveltuvat lasten kanssa yhdessä tekemiseen, mutta muutkin voivat tosiaan saada tästä ideoita.

Jottei ihan tylsäksi menisi, niin lopuksi vielä kasa kuvia ruokakokeiluistani.

Aamiaisella
Muumin aamiaissarvet
(päälle lisäsin vähän juustoa ja seuraksi kupillinen kylmää kaakaota sekä kesäaurinko)

Lounaalla
Kesäpäivän kukkakaalikeitto

 Pikku Myyn pippurispagetti

 Nipsun parhaat lihapullat

Ilta-aterialla
Linssikeitto Nuuskamuikkusen tapaan

 Juksun jogurttihyytelö
(tehty Muumipeikon muotoiseen vuokaan, vaikka ei ihan siltä näytä)

Kesäiltana
Hosulin maissirisotto

Puutarhajuhlissa
Anjovis-sipulivoileivät
(ei nyt sinänsä mikään uusi tuttavuus, mutta pitäähän sitä saada aina mahdollisuuksien mukaan muna-anjovisvoileipää)

 Muumipapan kesäsima

Kalastajan kesäkakku
(kaurakekseillä jopa omaan makuuni vähän liian makeaa ja voista, voisi toimia paremmin Digestive-kekseillä)

Retkellä
Muumilaakson perunasalaatti

Sadonkorjuutalkoissa
Kalapyttipannu

Talvi-iltana
Pikku Myyn sardiinileivät

Syntymäpäivillä
Nougatjääjuoma

 Kalastajan sitruunakakku
(maistuu parhaimmalta juuri leivottuna, seuraavana päivänä jo vähän kuivakkaa)

* * *

Osallistuu haasteeseen:  Tove Jansson 100 vuotta

3. lokakuuta 2014

Vive la France! -kooste

Kävikin niin, että sekoilin päivissä ja kooste tulee myöhässä, mutta tässä nyt joka tapauksessa vähän osviittaa siitä, miten tyngäksi haaste jäi omalta osaltani. Joka puolelta tuntuu ilmestyvän koko ajan kaikkea mielenkiintoista, joten välillä voi haasteiden kanssa käydä näin. Tarkoitus on vielä jossain vaiheessa lukea Carrèren Viikset ja Rostandin Cyrano de Bergerac loppuun, mutta tällä erää ne joutuvat jäähylle. Ranskalaiset klassikot kiinnostavat edelleen, joten niihin aion uppoutua jatkossakin, mutta ehkä vielä joskus tutustun uudempaankin kirjallisuuteen.

Näistä nyt luetuista pidin eniten Saganin raikkaasta teoksesta, mutta en kadu muidenkaan lukemista. Olen alkuperäisen Apinoiden planeetta -elokuvan fani, joten oli mukavaa tutustua tarinan alkulähteeseen, ja Leroux'n tuotantoonkin pääsin vähän syvemmälle kuin vain Oopperan kummituksen tienoilta. Kiitos siis Annamille haasteesta!

Apinoiden planeetta (1963) - Pierre Boulle
Tervetuloa, ikävä (1953) - Françoise Sagan
Keltaisen huoneen salaisuus (1907) - Gaston Leroux