4. marraskuuta 2015

Hatchepsut: The Female Pharaoh - Joyce Tyldesley (1996)

304 s.
Had Hatchepsut been born a man, her lengthy rule would almost certainly be remembered for its achievements: its stable government, successful trade missions and the impressive architectural advances which include the construction of the Deir el-Bahri temple on the west bank of the Nile at Luxor, a building which is still widely regarded as one of the most beautiful in the world. Instead, Hatchepsut's gender has become her most important characteristic and almost all references to her reign have concentrated not on her policies but on the personal relationships and power struggles which many historians have felt able to detect within the claustrophobic early 18th Dynasty Theban royal family.

Antiikin Egyptin historiassa on vielä paljon mitä ei tiedetä. Tunnetuimmat Egyptin kuningattaret eivät välttämättä olleet Egyptin valtakunnan kannalta kaikkein merkittävimpiä hallitsijoita, ja Tyldesleyn elämäkerta eräästä unohdetusta hallitsijasta muistuttaa, miten erikoista on että juuri tietyt henkilöt nousevat esiin historiasta. Hatchepsutista liikkuu paljon myyttejä ja monet käsitykset Tyldesley tyrmää suoralta kädeltä. Ei ole esimerkiksi mitään todisteita sille, että kuningatar olisi ollut ilkeä äitipuoli, joka surmasi hallitsijapuolisonsa ja otti väkisin vallan itselleen. Vaikka Sethen laatima hallitsijajärjestys hylättiin lopulta vääränä, tämän käsitys sai kuitenkin jalansijaa ja on yhä tutkijoita, jotka pitävät Tuthmosiden hovia juonittelun tyyssijana.

Tyldesley käsittelee Hatchepsutin elämää myös sukupuolen kautta. Kruunajaistensa jälkeen Hatchepsut pukeutui naisten mekon ja kruunun sijaan perinteisiin hallitsijan tunnuksiin, joihin kuului muun muassa tekoparta. Tuohon aikaan Egyptissä valta kuului miehille (erityisesti yläluokalle, kun taas tavallisten kansalaisten uskottiin olevan merkityksettömiä eivätkä he saaneet ottaa osaa valtakunnan asioihin), joten on hyvin mahdollista, että Hatchepsut halusi vahvistaa valtaansa ja näyttäytyä vakavasti otettavana hallitsijana. Egyptissä ei edes tunnettu sanaa "kuningatar". Hatchepsutin valtakaudella Egypti kukoisti, mutta tämän nimi yritettiin silti kaikin tavoin pyyhkiä pois esimerkiksi tuhoamalla monumentteja. Tähän ei löydy selkeää selitystä, mutta yksi mahdollisuus on se, että Hatchepsutin poikapuoli halusi päästä eroon epätavallisen naisfaaraon jäljistä, koska uskoi tämän sukupuolen rikkovan järjestystä ("maat") vastaan.

Tyldesleyn elämäkerta on kiehtova kuvaus naisen merkityksestä historiassa, siitä miten historiankirjoitusta voi halutessaan manipuloida ja miten vähäisten todisteiden perusteella tehdyt väärät päätelmät vuosituhansia sitten eläneestä ihmisestä voivat jäädä elämään. Taustalla kuljetetaan paljon tietoa antiikin Egyptin yhteiskunnasta, jonka uskoisin kuitenkin olevan ymmärrettävää myös vasta aihepiiriin tutustuville. Tyldesley myöntää, ettei Hatchepsutista tiedetä paljoa, mutta onnistuu kuitenkin luovimaan faktan ja myyttien välillä, vaikka itse elämäkerran kohde jääkin väkisin etäiseksi.

Päällimmäisenä jää mieleen kysymys, että miksi Kleopatra on maailmankuulu kauneudestaan ja miesten kanssa pelehtimisestä, mutta Hatchepsutin kaltaisia hallitsijavelvollisuutensa tasaisen hyvin suorittaneita työnnetään yhä syvemmälle unholaan? Onko niin, että länsimaisen yhteiskunnan historiaan vaikuttaminen ja salaperäinen naiseus sekä sen hyödyntäminen ovat tässä avainasioita, vai onko kyse yksinkertaisesti tiedon vähäisyys? Tyldesleyn elämäkerta Kleopatrasta odottaa vielä lukemista, joten tulee olemaan mielenkiintoista verrata näitä kahta hahmoa toisiinsa.

Osallistuu haasteeseen: Elämäkertahaaste

10 kommenttia:

  1. "onko niin, että länsimaisen yhteiskunnan historiaan vaikuttaminen ja salaperäinen naiseus sekä sen hyödyntäminen ovat tässä avainasioita?" Veikkaisin, että on juuri näin. Kleopatra myy paremmin. Hyvä, että kaivetaan esiin tietoa muistakin varhaisista naisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, niinpä, näin minäkin ajattelisin. Hyvä, että tutkijat ovat kiinnostuneita Hatchepsutinkin kaltaisista hallitsijoista, mutta heistä ei varmaan ikinä tule tunnettuja suuren yleisön keskuudessa.

      Poista
  2. Tosin kuinka monen Egyptin faaraon hallinnollisia saavutuksia ylipäänsä tunnetaan yleisesti? Aika vähiin taitavat jäädä muiden kuin tiukasti asiaan perehtyneiden keskuudessa.

    Kleopatran tunnettavuuteen vaikuttaa keskeisesti myös se, että toiminnallaan osallistui Rooman valtakunnan asioihin ja näin roolinsa oli kiinnostava länsimaisen historiankirjoituksen kannalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hdcanis, totta, ei Tutankhamonin hallintokauteenkaan yleensä muut kuin Egyptin historiasta kiinnostuneet ota kantaa, vaan yleensä poikafaarao otetaan esille joko kirouksen yhteydessä tai hallitsijan sairauksista spekuloitaessa.

      Kleopatran asema historiassa on kyllä mielenkiintoinen, joka kertoo ehkä siitäkin miten paljon länsimaiden historiaa painotetaan esim. populaarikulttuurissa. Miten paljon merkittäviä henkilöitä mahtaakaan muualla historiassa olla, joita ei ole vain vielä tutkittu.

      Poista
    2. Ja ne pari kuvausta Tutankhamonista jotka olen lukenut (Waltarin Sinuhe ja Mahfouzin Before the Throne) vielä tuovat esiin että tämä oli hallituskaudeltaan lyhytikäinen ja mitätön hallitsija joka ei oikein muuta saanut aikaan kuin kuoli ja tuli haudatuksi...(Hatsepsut esiintyy toki myös Mahfouzin kirjassa jossa osansa saavat kaikki merkittävämmät Egyptin hallitsijat...)

      Historiantutkimusongelmia olen nähnyt kommentoidun myös jossain kirjoissa jotka käsittelivät myöhäisantiikkia, varhaiskeskiaikaa ja epämääräistä ajanjaksoa näiden välissä...joissa todetaan mm. että Bysantti on varsin epäsuosittu aihe historiassa koska se ei näppärästi kuulu yhdenkään nykyisen maan kansalliseen historiankirjoitukseen, sen vaiheet eivät jääneet kenellekään perinnöksi. Muutenkin aikakauden tapahtumien irrallisuus nykyisistä kansallisvaltioista ja niiden omista historiakäsityksistä rajoittaa kiinnostusta, historia alkaa uudestaan Kaarle Suuresta.

      Poista
    3. Niinpä, vähän eri luokkaa kuin isänsä Akhenaten, joka sentään yritti uudistaa kuvataidetta ja uskontoa.

      Nykyisten historiakäsitysten näkökulmasta on tosiaan joskus vaikeaa ymmärtää ja tutkia tiettyjä aikakausia, ja Tyldesleykin huomauttaa miten tutkijat ovat oman aikansa moraalista tms. käsin hyväksyneet tiettyjä asioita tutkimuskohteesta, sen sijaan että olisivat pohtineet asiaa objektiivisesti monesta näkökulmasta. Bysantti on kyllä itsellenikin aika vieras ajanjakso, mutta ehkä pitäisi lukea asiasta, jotta osaisin sijoittaa sen oikeaan merkityskenttään.

      Pitääkin muuten vilkaista Mahfouzin teosta, kuulostaa mielenkiintoiselta.

      Poista
  3. Tietääkseni Kleopatra (se niistä tunnetuin, heitähän oli monta) ei edes ollut mitenkään erityisen lumoavan kaunis. Kenties ihan katseenkestävä, muttei kuitenkaan jalat alta vetävä kaunotar. Harmi, kun en ole juuri nyt kotona, missä minulla on kirja, josta tämä tieto on peräisin, niin en voi todistaa lähteellä...

    Mielenkiintoista on myös se, kuinka vallassa olevien naisten sukupuoli kyseenalaistetaan usein. Ruotsin kuningatar Kristiina, Englannin Elisabet I, myöskin Hatsepsut.

    Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Harmi, että se on englanniksi, sillä vaikka romaaneja pystyn lukemaan englanniksi, tietokirjapuoli tuntuu vielä vähän haastavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reta, olen muuten kuullut tämän saman Kleopatran ulkonäöstä, ja olisi mielenkiintoista tietää mistä käsitys kaunottaresta on lähtenyt liikkeelle. Ehkä naisen mainetta on haluttu liioitella, jotta tästä tulisi vielä houkuttelevampi ja mystisempi.

      Tein yläasteella kirjoitelman Kleopatrasta, ja siinä meni aika helposti Ptolemaioksen suvun henkilöt sekaisin, varsinkin kun silloin pystyi menemään naimisiin myös sisaruksen kanssa.

      Totta, sukupuolikysymys on todella mielenkiintoinen, esim. se, että miten näiden hallitsijoiden tavallaan "miesmäiseen" käytökseen on suhtauduttu ja miten vakavasti nämä on ylipäätään otettu hallitsijoina. Vaikka Pohjoismaissa naiset olivatkin yleensä toiminnallisempia, niin en usko kenellekään heistä olleen helppoa, koska Hatsepsutkin todennäköisesti joutui lujittamaan valtaansa ja osoittamaan tuplasti enemmän, että pystyisi hallitsemaan maata aivan yhtä hyvin kuin mieskin.

      Kiehtova kirja tämä tosiaan oli (Tyldesley on kirjoittanut paljon muinaisen Egyptin naisista, myös tavallisista kansalaisista). Hatsepsutista ei taida suomeksi olla ainakaan mitään laajoja teoksia, mutta Tiedon tyttärissä on kuulemma joku lyhyt osio hänestä. Chronicle of the Queens of Egypt -teoksessa on mielestäni helppoa englantia, kannattaa vilkaista (sisältää siis lyhyitä tekstejä Egyptin kuningattarista, ja on myös täynnä mielenkiintoista kuvitusta).

      Poista
    2. Nyt pääsin käsiksi kirjaan, josta tietoni oli peräisin. Se olikin vähän eri lailla muotoiltu: "Kleopatraa ei voi sanoa kovin naiselliseksi tai kauniiksi muutamien säilyneiden kolikkomuotokuvien perusteella. Sitä vastoin aikalaislähteet - joista useimmat ovat roomalaista propagandaa eli hänen vihollistensa kirjoittamia - kehuvat häntä hauskaksi ja kyvykkääksi kuningattareksi, joka puhui monta kieltä." (Åke Peterson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi - 101 historiallista harhakäsitystä)

      Poista
    3. Ok, kiitos lainauksesta. Olen nähnyt kyseiset kolikot, ja mielestäni niistä ei voi päätellä ulkomuodosta oikein mitään muuta kuin nenän ja leuan muodot jne. Ei siis voi oikein sanoa Kleopatraa myöskään tavallisen näköiseksi, ja on myös mahdollista että tällä oli sellaista karismaa joka ei muotokuvista välity. Mielenkiintoinen aihe kyllä, myös tuo propagandajuttu.

      Poista