 |
| The Complete Maus: A Survivor's Tale 296 s. |
Poika, joka työskentelee sarjakuvapiirtäjänä. Isä, joka on kokenut sotarintaman, sotavankeuden ja Auschwitzin. Isä, joka kertoo tarinansa, vaikka ei usko kenenkään olevan siitä kiinnostunut. Poika, joka piirtää isänsä kokemuksista sarjakuvan Maus, jossa natsit ovat kissoja ja juutalaiset hiiriä. Saalistajat ja tuholaiset.
Maus on piirrostyyliltään hillitty sarjakuva, jossa yksinkertainen kuvitus tekee palveluksen tarinalle, joka ei tarvitse mitään ylimääräistä väriloistoa vaan pääsee esiin hillittyjen viivojen takaa. Teos on yhtä paljon muistelma kuin sarjakuva. Ensimmäinen osa kertoo siitä, miten kaikki alkoi. Vladekin nuoruus, naimisiinmeno ja saksalaisten tiukentuva kuristusote Puolaan. Juutalaisten omaisuutta takavarikoidaan ja heidät viedään ghettoon. Lopulta jokaisen täytyy huolehtia itsestään etsimällä yhä jatkuvasti piilopaikkoja, joita harvat ystävälliset sielut tarjoavat. Toinen osa jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa loppui, eli Vladekille ja tämän vaimolle Anjalle aukeavat epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen Auschwitzin keskitysleirin julmat portit.
Sarjakuvassa on kauttaaltaan harmaan sävyjä, ei vain visuaalisesti. Isän reistaileva terveys, riidat uuden vaimon kanssa ja temppuileva käytös tekevät isän ja pojan suhteesta vaikean, mutta Art haluaa kuitenkin ymmärtää isäänsä ja miten sota tähän vaikutti. Isää ei glorifioida, vaan hänet esitetään todenmukaisesti hieman hankalana ihmisenä, joka silloin tällöin käyttäytyy melko käsittämättömästi, mutta johon sota ja esikoispojan kuolema sota-aikana sekä ensimmäisen vaimon itsemurha ovat selvästi vaikuttaneet. Kukaan ei ole täydellinen, eivät edes keskitysleireillä olleet. Kokemukset eivät koskaan unohdu, ja ihmisiin todennäköisesti suhtautuu vähän eri tavalla kuin ennen, mutta leiriltä selviytyminen (tai sinne joutuminen) ei tee kenestäkään automaattisesti läpeensä hyvää ihmistä.
Eläinten antropomorfisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa poikkeuksellisesti pidin siitä. Eri "puolille" kuuluvat erottaa helposti, kun joissain lukemissani sarjakuvissa henkilöiden tunnistettavuus on hankalaa. Eläinhahmojen avulla sarjakuva myös onnistuu kertomaan allegorista tarinaa siitä, mitä on olla ihminen, ja miten ihmiset joskus käyttäytyvät kuin eläimet (eivätkä ainoastaan natsit, vaan myös epätoivoiset keskitysleirivangit sekä tavalliset siviilit). Henkilökohtaiset kokemukset tuovat sodan lähelle, ja tapahtuneita asioita voi yrittää ymmärtää vähän paremmin kun sorretuilla on kasvot ja omanlainen tarina kerrottavanaan. Isoja persoonattomia lukuja on vaikea hahmottaa, mutta Mausin omaperäinen lähestymistapa kertoo niin erään selviytyjän tarinan kuin erään pojan suhteesta isäänsä. Selviytyä voi, mutta unohtaminen on mahdotonta.
Maus saa kunnian olla elämäni ensimmäinen sarjakuva, jonka haluaisin ostaa omaksi ja lukea aina uudelleen ja uudelleen. Suosittelen lämpimästi myös sarjakuvia vieroksuville. Itse asiassa, haluaisin kaikkien lukevan tämän. Keskitysleireistä on paljon materiaalia, mutta Mausin koskettavuus on jotain aivan muuta. Pala kurkussa tuli erittäin tutuksi tätä lukiessa.
Maus on piirrostyyliltään hillitty sarjakuva, jossa yksinkertainen kuvitus tekee palveluksen tarinalle, joka ei tarvitse mitään ylimääräistä väriloistoa vaan pääsee esiin hillittyjen viivojen takaa. Teos on yhtä paljon muistelma kuin sarjakuva. Ensimmäinen osa kertoo siitä, miten kaikki alkoi. Vladekin nuoruus, naimisiinmeno ja saksalaisten tiukentuva kuristusote Puolaan. Juutalaisten omaisuutta takavarikoidaan ja heidät viedään ghettoon. Lopulta jokaisen täytyy huolehtia itsestään etsimällä yhä jatkuvasti piilopaikkoja, joita harvat ystävälliset sielut tarjoavat. Toinen osa jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa loppui, eli Vladekille ja tämän vaimolle Anjalle aukeavat epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen Auschwitzin keskitysleirin julmat portit.
Sarjakuvassa on kauttaaltaan harmaan sävyjä, ei vain visuaalisesti. Isän reistaileva terveys, riidat uuden vaimon kanssa ja temppuileva käytös tekevät isän ja pojan suhteesta vaikean, mutta Art haluaa kuitenkin ymmärtää isäänsä ja miten sota tähän vaikutti. Isää ei glorifioida, vaan hänet esitetään todenmukaisesti hieman hankalana ihmisenä, joka silloin tällöin käyttäytyy melko käsittämättömästi, mutta johon sota ja esikoispojan kuolema sota-aikana sekä ensimmäisen vaimon itsemurha ovat selvästi vaikuttaneet. Kukaan ei ole täydellinen, eivät edes keskitysleireillä olleet. Kokemukset eivät koskaan unohdu, ja ihmisiin todennäköisesti suhtautuu vähän eri tavalla kuin ennen, mutta leiriltä selviytyminen (tai sinne joutuminen) ei tee kenestäkään automaattisesti läpeensä hyvää ihmistä.
Eläinten antropomorfisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa poikkeuksellisesti pidin siitä. Eri "puolille" kuuluvat erottaa helposti, kun joissain lukemissani sarjakuvissa henkilöiden tunnistettavuus on hankalaa. Eläinhahmojen avulla sarjakuva myös onnistuu kertomaan allegorista tarinaa siitä, mitä on olla ihminen, ja miten ihmiset joskus käyttäytyvät kuin eläimet (eivätkä ainoastaan natsit, vaan myös epätoivoiset keskitysleirivangit sekä tavalliset siviilit). Henkilökohtaiset kokemukset tuovat sodan lähelle, ja tapahtuneita asioita voi yrittää ymmärtää vähän paremmin kun sorretuilla on kasvot ja omanlainen tarina kerrottavanaan. Isoja persoonattomia lukuja on vaikea hahmottaa, mutta Mausin omaperäinen lähestymistapa kertoo niin erään selviytyjän tarinan kuin erään pojan suhteesta isäänsä. Selviytyä voi, mutta unohtaminen on mahdotonta.
Maus saa kunnian olla elämäni ensimmäinen sarjakuva, jonka haluaisin ostaa omaksi ja lukea aina uudelleen ja uudelleen. Suosittelen lämpimästi myös sarjakuvia vieroksuville. Itse asiassa, haluaisin kaikkien lukevan tämän. Keskitysleireistä on paljon materiaalia, mutta Mausin koskettavuus on jotain aivan muuta. Pala kurkussa tuli erittäin tutuksi tätä lukiessa.
* * * * *
Osallistuu haasteisiin: Kirjallinen maailmanvalloitus (Puola) ja Ihminen sodassa (II maailmansota)
