Tänään on vietetty valtakunnallista Satupäivää, joten ympäri Suomea on voinut tutustua eri keinoin satujen maailmaan muun muassa teattereissa, kirjastoissa ja museoissa. Sadut voivat auttaa käsittelemään tunteita (suosittelen lukemaan asiasta lisää Bruno Bettelheimin Satujen lumous -teoksesta), mutta ne myös yksinkertaisesti viihdyttävät. Tarinoiden lukeminen ääneen on korvaamatonta aikaa yhdessä lapsen kanssa, ja monien varhaisimmat muistot ovatkin juuri niistä hetkistä, kun iltaisin ennen nukkumaanmenoa on kuunneltu turvallisen aikuisen kainalossa jotain jännittävää tai hauskaa kirjaa.
Niin myös minun muistoni. Myöhemmällä iällä olen lukenut toiselle ääneen satua, mutta luen toisinaan myös ihan vain itselleni (englantia lukiessa paranee samalla kätevästi ääntämys), enkä välttämättä lastenkirjaa. Silloin kun lapsille tarkoitettuja tarinoita sitten lueskelen, pidän eniten taianomaisista (ja synkistä) klassikkosaduista, joista Kaunotar ja hirviö on yksi suosikeistani. Näin Satupäivänä halusin kuitenkin kirjoittaa sellaisesta kirjasta, joka edustaa toista suosikkityyppiäni: vanhat suomalaiset lastenkirjat.
Mirri-tädin satuja luin tosiaan nyt ensimmäisen kerran, ja vaikka en siihen täysin ihastunutkaan, niin se on kuitenkin hyvä esimerkki sellaisesta suloisen vanhanaikaisesta lastenkirjasta, joka sekoittaa realistisuutta ja maagisuutta. Tässä on yhdeksän erilaista lyhyttä tarinaa, joista jokaista yhdistää Mirri-täti. Tädillä on Kymijoen tietämillä Kinturissa kesämökki, josta tonttu huolehtii talven ajan, ja tarinoissa täti kertoo erilaisista sattumuksista tontun ja mökin laitamilla asuvien eläinten elämässä. Maagisuutta tarinoihin tuo tietenkin tonttu, mutta myös se että eläimet puhuvat. Yhdessä myös sivutaan Hollolan keskiaikaisen kivikirkon rakentanutta jättiläistä, joten kansantarinaviittauksia löytyy ainakin muutaman rivin verran.
Niin niistä vanhoistakin lastenkirjoista siis löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, joten eihän unohdeta niitä? Lumoudutaan kaikenlaisista tarinoista ja saduista!
Katso myös: Pessi ja Illusia (1944), Mestaritontun seikkailut (1919)
* * *
Kuvittaja: Mauno Oittinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti