Hämärän jälkeen -lukuhaaste

Kuva vapaasti käytettävissä haasteen yhteydessä

 
"Expose yourself to your deepest fear; after that, fear has no power, and the fear of freedom shrinks and vanishes. You are free."

- Jim Morrison

Kenkäsi kopisevat pimeällä kadulla ja takaa alkaa kuulua askelia, samassa tahdissa kuin sinun. Kun pysähdyt, takana kulkevakin pysähtyy. Epätietoisuus kasvaa peloksi ja kauhuksi, kun käännyttyäsi ei kadulla näykään ketään. Tätä tunnetta ovat kirjailijat käyttäneet hyväksi jo vuosisatoja. Ensimmäisen kalmanhajun voi aistia kansantarinoissa, joista vielä nykyäänkin ammennetaan inspiraatiota. Kauhu on kasvanut ajan mittaan sekä kirjoissa että elokuvissa laajaksi genreksi, josta löytyy jokaiselle jotain, halusi sitten verikekkereitä tai hiipivää jännitystä. Lukuhaasteen myötä haluan hälventää kauhugenreen liitettyjä ennakkoluuloja (halpaa säikyttelyä, turhaa väkivaltaviihdettä jne.), joten lähdetään yhdessä katsomaan mitä varjoissa liikkuu hämärän jälkeen.

Säännöt

• Haaste alkaa tiistaina 3.11.2015 ja päättyy keskiviikkona 2.11.2016
• Mukaan voi ilmoittautua tämän postauksen kommenttikentässä koska tahansa haasteen voimassaoloaikana
• Osallistut haastearvontaan ilmoittamalla 2.11.2016 klo 23.59 mennessä tähän postaukseen linkit kirjojen blogiarvioihin tai haastekoontiin
• Blogittomat voivat osallistua joko ilmoittamalla luetut kirjat tämän postauksen kommenttikenttään (halutessaan lukukokemuksia voi kommentoida lyhyesti) tai ilmoittamalla linkin muualle sosiaaliseen mediaan, josta käy ilmi luetut kirjat
• Yhden arvan saa lukemalla 1-6 kirjaa, kaksi arpaa lukemalla 7 kirjaa tai enemmän

Mitä pidemmälle luet, sitä enemmän otuksia näet matkan varrella:

Haudankaivaja (1 kirja)

Aave (3 kirjaa)

Ihmissusi (5 kirjaa)

Vampyyri (7 kirjaa)

Zombi (9 kirjaa)

Noitapiiri (11 kirjaa)

Kirjat saa valita vapaasti itse, mutta alla on lista ehdotuksia, joiden avulla pääsee alkuun. Kaikki kauhuun liittyvä on tervetullutta, mukaan lukien tietokirjallisuus.

Klassikot

James, Henry: The Turn of the Screw (1898)

Le Fanu, Joseph Sheridan: Carmilla (1871-72)

Leroux, Gaston: Oopperan kummitus (1909)

Marsh, Richard: Pyhä kuoriainen (1897)

Polidori, John William: Vampyyri (1819)

Shelley, Mary: Frankenstein (1831, alkuperäinen 1818)

Stevenson, Robert Louis: Tohtori Jekyll ja herra Hyde (1886)

Stoker, Bram: Dracula (1897) 

Nykykirjallisuus

Barker, Clive: Veren kirjat 1-6 (1989-1994)
Brandner, Gary: The Howling (1977)

Brite, Poppy Z.: Exquisite Corpse (1996)

Campbell, Ramsey: Midnight Sun (1990)
Cronin, Justin: Ensimmäinen siirtokunta (Ensimmäinen siirtokunta #1) (2010)
Danielewski, Mark Z.: House of Leaves (2000)

Hill, Susan: Mustapukuinen nainen (1983)

Jackson, Shirley: The Haunting of Hill House (1959)

King, Stephen: Hohto (1977)

Koontz, Dean: Keskiyö (1989)
Lindqvist, John Ajvide: Ystävät hämärän jälkeen (2004)

Matheson, Richard: Helvetin talo (1971)

McCammon, Robert: Swan Song (1987)
Newman, Kim: Anno Dracula (Anno Dracula #1) (1992)

Rice, Anne: Veren vangit (1976)

Simmons, Dan: Kalin laulu (1985)
Straub, Peter: Lohikäärme (1983)
Tryon, Thomas: Se toinen (1971)

Novellit

Benson, E. F.

Blackwood, Algernon
James, M. R.
Onions, Oliver
Poe, Edgar Allan
Wharton, Edith

Beaumont, Charles: The Hunger and Other Stories (1957)

Bierce, Ambrose: Pyhä kauhu: kuusi kertomusta (1996)

Carter, Angela: Verinen kammio (1979)

Chambers, Robert W.: Keltainen kuningas (1895)

Dahl, Roald: Nahka ja muita novelleja (2007)

Gilman, Charlotte Perkins: Keltainen seinäpaperi (1899)

Hearn, Lafcadio: Intohimon karma: Japanin kummitustarinoita (2003)

Hill, Joe: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia (2009)

King, Stephen: Ennen aamunkoittoa (1991)

Rassi, Mika (toim.): Minä pelkään: venäläistä kauhua ja mystiikkaa (2014)

Sadelehto, Markku (toim.): Haudantakaisia (1994) 

Kotimaiset 

Hautala, Marko: Kuokkamummo (2014)

Kallas, Aino: Sudenmorsian (1928)

Nummelin, Juri (toim.): Kuun pimeä puoli: suomalaisia ihmissusinovelleja (2013)

Nummelin, Juri (toim.): Tuhansien zombien maa (2009)

Simonsuuri, Lauri (toim.): Myytillisiä tarinoita (1947)

Topelius, Zacharias: Morsian ja muita kauhunovelleja (2013)

Lapset ja nuoret 

Gaiman, Neil: Coraline varjojen talossa (2002)

Kunnas, Mauri: Yötarinoita (1998)

Martin, Paul: Kauhukartano-sarja

Perttula, Pirkko-Liisa: Kummitusperhe Kammoset -sarja

Stine, R. L.: Goosebumps-sarja

Widmark, Martin: Kauhuagentti Nelli Rapp -sarja 

Sarjakuvat

Buffy the Vampire Slayer (jatkoa tv-sarjalle)

Tales from the Crypt

Hill, Joe: Locke & Key -sarja

Kirkman, Robert: The Walking Dead -sarja

Niles, Steve: 30 Days of Night (2002)

Sadowski, Greg: Four Color Fear: Forgotten Horror Comics of the 1950s (2010)

Snyder, Scott: Amerikan vampyyri -sarja

Elokuvista tutut

Anson, Jay: The Amityville Horror (1977)

Benchley, Peter: Tappajahai (1974)

Blatty, William Peter: Manaaja (1971)

Bloch, Robert: Psyko (1959)

Konvitz, Jeffrey: The Sentinel (1974)

Levin, Ira: Rosemaryn painajainen (1967)

March, William: Pimeät leikit (1954)

Richards, Curtis: Halloween (1979) (elokuvan romaaniversio)

Seltzer, David: The Omen (1976) (elokuvan romaaniversio)

Strieber, Whitley: The Wolfen (1978)

Topor, Roland: The Tenant (1964)

Tietokirjallisuus

Frayling, Christopher: Vampyres: Lord Byron to Count Dracula (1991)

Hoobler, Dorothy: Mary Shelley and the Curse of Frankenstein (2006)

Hänninen, Harto: Verikekkerit: kauhun käsikirja (1992)

Landis, John: Elokuvan hirviöt (2011)

Sarjala, Jukka: Salonkien aaveet: varhaisin kauhuromantiikka Suomen kirjallisuudessa (2007)

Savolainen, Matti ja Päivi Mehtonen: Haamulinnan perillisiä: artikkeleita kauhufiktiosta 1760-luvulta 1900-luvulle (1992)

Kotimaan matkaloki: Kotka

Viikko sitten olin viikonloppulomalla, jonka päätarkoituksena oli käydä katsomassa pari näytelmää, mutta siinä sivussa tietysti myös latailla akkuja ja nauttia hyvästä ruoasta. Meri-ilma oli jäätävä, mutta rannikon sää sattui olemaan silti hienon aurinkoinen, eli juuri sopiva puistoissa kävelyyn ja kaupunkiin tutustumiseen.

Merikeskus Vellamon ravintolassa on joka päivä lounastarjoilu. Laadukas kotiruokabuffet, jossa saa todellakin yhdentoista euron hinnalle vastinetta, koska raaka-aineet vaikuttivat tuoreilta ja tiramisukin onnistunutta. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta kun syön museossa, joten odotukset ovat tästä lähin kovat.

Kymenlaakson museoon ei tällä kertaa riittänyt aika, koska viihdyin Suomen merimuseossa melkein sulkemisaikaan asti. Tähän aikaan vuodesta museo oli aika tyhjä, joten pääsin kiertelemään lähes hiljaisuudessa. Sisätilat olivat kokonaan tummansiniset ja esineet oli ripoteltu erilaisiin seinillä eroteltuihin soppiin, mistä tuli kivasti merenalaista ja ehkä hiukan salaperäistäkin tunnelmaa. Jotkut esineet oli valaistu siten kuin ne olisivat yhä merenpohjassa. Aihepiirejä riitti meriarkeologiasta ja naisten asemasta merillä aina esihistoriallisiin veneisiin ja laivojen pienoismalleihin asti. Pääsymaksukin oli erittäin kohtuullinen, ja lapset oli otettu hyvin huomioon tarjoamalla mahdollisuuksia esimerkiksi laivanupotuksen pelaamiseen ja erilaisten tehtävien ratkaisuun. Museossa ei ylipäätään ollut pelkästään näytteillä esineitä, vaan vaihtelua oli saatu aikaan esimerkiksi videoiden kautta.

Olen aina halunnut nähdä näitä "merenneitoja", ja törmäsinkin kesällä ihan vahingossa yhteen British Museumissa, mutta en olisi uskonut että Suomestakin näitä löytyy. Olio on samaan aikaan suloinen ja kaamea, mutta alkuperän tarina ei jäänyt valitettavasti mieleen.

Risteilyhytti 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä

Postikorttiseinä, jossa näkyi monta Brahenkadulla asuville turkulaisille osoitettua terveistä. Taustalla erään suomalaisen (tämänkään kohdalla ei nimi jäänyt mieleen) 1900-luvun puolivälissä kuvaama videokooste maailman eri satamista.

Hieman piirteitään kadottanut keulakuva oli silti säilyttänyt mystiikkansa.

Palotorninvuoren puisto

Keskuskadun vanhanaikaisen tyylinen elokuvateatteri.

Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko Isopuistossa, jossa oli kivan metsämäinen tunnelma.

Sapokan Vesipuisto

Haukkavuoren näkötorni

Bubbling under

Ravintola Wanha Fiskarin kalabuffet, venesataman markkinat (joilta oli pakko saada matkaevääksi pari Lakumestan pussia ja ruoaksi - yllätys yllätys - kalaa), Arome-kahvilan tiramisukakku ja kahviliköörikonvehdit

Kuolema ilmoittaa lehdessä (Neiti Marple #5) - Agatha Christie (1950)

A Murder is Announced
320 s.

    Vielä kerran ovi avautui, ja rouva Harmon astui huoneeseen. - - -

    "Päivää, neiti Blacklock", hän huudahti säteillen pyöreiden kasvojensa täydeltä. "Enhän ole myöhässä? Milloin murha alkaa?" - - -

Aikaisemmin saapuneet haukkoivat henkeään. Julia tirskahti hyväksyvästi, Patrick veti kasvonsa virnistykseen, ja neiti Blacklock hymyili viimeksi tulleelle vieraalleen.

    "Julian on aivan raivoissaan ettei voinut tulla", sanoi rouva Harmon. "Hän jumaloi murhia. Juuri siitä syystä hän piti niin hyvän saarnan viime sunnuntaina - luullakseni minun ei pitäisi sanoa että se oli hyvä saarna, koska hän on minun mieheni - mutta se oli todella hyvä, vai mitä arvelitte? - niin paljon parempi kuin hänen tavalliset saarnansa.["]

Chipping Cleghornin maaseutukylässä tapahtuu. Paikallisessa sanomalehdessä ilmoitetaan murhan tapahtuvan 29. lokakuuta kello 18.30 Pikku-Paddocksissa, vaikka talon asukkaat eivät itsekään tiedä mistä on kyse. Kyseisenä päivänä paikalle ilmaantuu uteliaita vieraita (vain rouva Harmon myöntää tulleensa murhan takia), ja kun valot sammuvat kuuluu laukauksia. Neiti Marple ilmaantuu myöhemmin näyttämölle ja hiipii huomaamattomana taustalla yhdistellen langanpätkiä toisiinsa, kunnes on aika paljastaa murhaaja.

Tämä on taas yksi niistä Christie-tarinoista, jotka olen nähnyt (laadukkaana!) televisioelokuvana, mutta kuten ennenkin, olin kokonaan unohtanut murhaajan. Muistan kuitenkin elokuvasta tavanomaista jännittävämmän tunnelman. Kirjassa sitä ei niinkään ollut, paitsi ehkä lopussa. Tarina alkoi ehkä hiukan humoristisestikin piikikkäillä mutta lempeillä henkilökuvauksilla, mutta sen jälkeen tunnelma latistui kerätäkseen taas hiukan vauhtia kun murhia alkoi tapahtua. Mitzin läsnäolo hölmönä ja hulluna ulkomaalaisena alkoi jossain vaiheessa tuntua väsyneeltä, varsinkin kun aluksi oli potentiaalia sodan jälkeisen luottamuksen puutteen käsittelyyn, mutta Mitzistä tulikin vain pelkkä naurunaihe.

Mysteeri itsessään oli kuitenkin loistava (vaikkakin vihjeiden ripottelu oli loppua kohden runsaskätistä ja toisteista), ja jälkipuoliskon vauhti lisääntyi vähitellen pakottaen valvomaan yömyöhään ja ahmimaan pikavauhtia viimeiset kahdeksisenkymmentä sivua. Erilaiset sekaannukset ja asioiden paljastuminen aivan toisenlaiseksi kuin mitä luuli ovat lempiasioitani mysteereissä, mutta murhaajan henkilöllisyys vasta saikin vaikuttumaan. Jossain vaiheessa alkoi muodostua kalpea aavistus tapahtumien kulusta, mutta se miten paljastus sitten käsiteltiin, oli taidokasta ja täysin uskottavaa. Ei ole helppoa saada murhaaja vaikuttamaan lähes säälittävältä menetetyltä tapaukselta, josta olisi voinut tulla erilainen toisenlaisilla valinnoilla, mutta samaan aikaan kuitenkin täysin sekopäiseltä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Christie osoittaa tarkkanäköisyytensä ihmisluonteen suhteen.

Osallistuu haasteeseen: Agatha Christie 125 vuotta