The Mummy's Foot and Other Stories - Théophile Gautier (1980)

112 s.

The Mummy's Foot

I soon drank deeply from the black cup of sleep. For a few hours all remained opaque to me. Oblivion and nothingness inundated me with their sombre waves. Yet light gradually dawned upon the darkness of my mind. Dreams commenced to touch me softly in their silent flight. The eyes of my soul were opened, and I beheld my chamber as it actually was. I might have believed myself awake but for a vague consciousness which assured me that I slept, and that something fantastic was about to take place. The odour of the myrrh had augmented in intensity, and I felt a slight headache, which I very naturally attributed to several glasses of champagne that we had drunk to the unknown gods and our future fortunes.

Nimetön päähenkilö kuljeskelee pienessä antiikkikaupassa, jonka hyllyt pursuilevat toinen toistaan hienompia tavaroita.  Miehen huomio kuitenkin kiinnittyy jalkaan, joka näyttää pronssista valetulta, mutta jonka keveys paljastaakin sen oikeaksi muumion jalaksi.  Eräänä iltana viininhöyryiseen asuntoon saapuu vieras hakemaan jalkaansa takaisin.

Novelli on erittäin lyhyt, mutta tuttuun dekadenttiin tapaan kaunis kuin timantti.  Olisin mielelläni lueskellut seikkailuista vähän enemmänkin, mutta akuuttiin tarpeeseen tämä oli ihan kelpo.  Erityisen hienoja olivat kuvaukset unen ja valveen rajamailta, ja Gautier saa pienillä sanavalinnoilla sekä vähällä kuvauksella kaunista jälkeä aikaan, ja ehkä hieman painostavaakin tunnelmaa.  Kehottaisinkin kokeilemaan tätä, jos Gautier kiinnostaa.  Jo pituudenkin takia ei välttämättä tunnu niin raskaalta.

Clarimonde (La Morte Amoureuse) 

My daily life was long interwoven with a nocturnal life of a totally different character. By day I was a priest of the Lord, occupied with prayer and sacred things; by night, from the instant that I closed my eyes I became a young nobleman, a fine connoisseur in women, dogs, and horses; gambling, drinking, and blaspheming; and when I awoke at early daybreak, it seemed to me, on the other hand, that I had been sleeping, and had only dreamed that I was a priest.

Romuald on kirkossa, jossa tämä aiotaan vihkiä papiksi.  Siellä tämä joutuu kalpean ja vaaleatukkaisen kurtisaanin valtaan, joka yrittää saada  miehen luopumaan aikeistaan ryhtyä papiksi, mutta vihkiminen kuitenkin toteutuu.  Päivästä toiseen Romuald unelmoi naisesta, kunnes eräs palvelija kutsuu tämän suorittamaan emännälleen viimeisen voitelun.

Jostain syystä pidän tarinoista, joissa pappi, munkki tai muu vastaava joutuu houkutusten tielle.  Ehkä se kontrasti vetoaa, en tiedä.  Tässä lisämaustetta antaa tarinan yliluonnolliset piirteet.  Romualdin varoitus, että lukijan ei kannata ikinä vilkaistakaan naiseen päin on huvittavan liioiteltu, mutta se ei haittaa jos suhtautuu siihen genreen liittyvänä piirteenä.

One of Cleopatra's Nights
"Can a queen," answered Cleopatra, "ever know whether it is her face or her diadem that is loved? The rays of her starry crown dazzle the eyes and the heart. Were I to descend from the height of my throne, would I even have the celebrity or the popularity of Bacchis or Archianassa, of the first courtesan from Athens or Miletus? A queen is something so far removed from men, so elevated, so widely separated from them, so impossible for them to reach!

Nimensä mukaisesti tässä seurataan, mitä tapahtui Kleopatralle eräänä yönä.  Tämä on tylsistynyt.  Palvelijatarkin huomauttaa huvittavasti, miten tästä huomaa, ettei tällä ole ollut kuukauteen rakastajaa tai tapattanut ketään.  Toisaalla kärvistelee nuori ja komea runoilija Meïamoun, joka on torjunut monta rakastunutta naista, mutta ei saa Kleopatraa mielestään vaikka on nähnyt tämän vain kaukaa väkijoukosta.

Kleopatraa verrataan tässä jumalattareen, korkeampaan olentoon, joka on ylimaallisen kaunis.  Lievää verenhimoakin löytyy ja kaikki mitä kuningatar haluaa, pitää myös saada.  Egypti ja vielä yleisemmin koko muinainen maailma on myös Gautierin palvonnan kohteena, joka tavallaan tekee siitä vielä yhden päähenkilön lisää.

En ole pitkään aikaan lukenut tällaista näin perusteellista kuvailua ('purple prose'), joten siihen kesti hetki tottua, mutta kun hengitin syvään ja maistelin sanoja yksi kerrallaan, en olisi halunnut lähteä muinaisesta Egyptistä millään pois.  Kuvailu on niin harrasta, että tuntuu kuin tapahtumapaikkana ei olisi maanpäällinen maailma ollenkaan.  Ainoa, josta en pitänyt oli lukijan puhuttelu ja yleensäkin metateksti, eli välillä kertoja (Gautier?) ilmoitti mihin seuraavaksi mennään seuraamaan tapahtumia.  Joskus metateksti toimii, mutta tässä se söi hieman tarinan tehoa.

The Fleece of Gold

The bowsprits and latteen yards rested familiarly on the parapet of the wharf, as a horse rests his head on the neck of his carriage-mate. There were Dutch orques, round-sterned, with their red sails; sharp, black American brigs, with cordage as fine as silk thread; salmon-coloured Norwegian koffs, emitting a penetrating odour of planed fir; barges, fishermen, Breton salt-vessels, English coalers, ships from all parts of the world.

Tiburce on sisäänpäin kääntynyt nuorukainen, joka kuluttaa päivänsä divaanilla loikoillen.  Tämän kauneuskäsitykset ovat lievästi sanottuna korkealentoiset, josta johtuen rakastajattareksi ei kelpaa kuka hyvänsä.  Tiburcen rakkauden etsinnät eivät sinänsä hirveästi kiinnostaneet, mutta Gautierin kauniit kuvailut saivat jälleen kerran mielikuvituksen lentämään.

* * * *

Osallistuu haasteeseen:  1800-luvun kirjat