 |
| The Pickwick Papers 784 s. |
It is the fate of most men who mingle with the world, and attain even
the prime of life, to make many real friends, and lose them in the
course of nature. It is the fate of all authors or chroniclers to create
imaginary friends, and lose them in the course of art. Nor is this the
full extent of their misfortunes; for they are required to furnish an
account of them besides.
Luin tämän jo muutama päivä sitten, ja aioin jättää kirjoittamatta tästä tylsimyksestä, mutta koin sittenkin parhaimmaksi varoittaa lukijatovereitani. Jos et ole vielä tutustunut Dickensiin, suosittelen välttelemään tätä viimeiseen asti. Tai ehkä joku voi tästä pitääkin, Goodreadsin enemmistö ainakin kehui tämän huumoria.
Niin kuin jo varmasti päättelitte, en ole samaa mieltä. Dickens on yksi lempikirjailijoistani, mutta tämähän oli oikea pohjanoteeraus! Joidenkin mielestä esikoisromaanille pitäisi antaa armoa, mutta jos kirja on huono niin se on huono, ihan sama onko ensimmäinen vai kymmenes romaani. Tyylihän voi tietysti kehittyä aina parempaan suuntaan, ja mielipiteet ovat aina mielipiteitä. Koen myös ensin velvollisuudekseni ilmoittaa, etten todellakaan lukenut tiiliskiveä loppuun. Yritin löytää tästä sitä tuttua Dickensin viehätysvoimaa, mutta luovutin puolenvälin tienoilla. Koettakaa siis suhteuttaa tämä postaukseni tuohon tietoon.
Sketches by Boz -tarinakokoelma menestyi hyvin, ja sen ansiosta nuorta kirjailijanalkua Dickensiä pyydettiin kirjoittamaan tarina Robert Seymourin kuvituksiin. Pian osat kuitenkin vaihtuivat, ja Dickensin kertomuksesta tuli pääasia. Tarinassa Pickwick-kerhon jäsenet matkustavat ympäri Englantia joutuen erilaisiin kommelluksiin, ja tavaten aina välillä erilaisia ihmisiä, jotka kertovat kerhon arkistoja varten tarinoita. Seikkailujen episodimaisuus jäi häiritsemään, ja se ettei tarinan kulku kehity mihinkään, koska mikään tapahtuma ei oikeastaan liity mihinkään.
Olen lapsesta asti vihannut Tyyris Tyllerö -hahmoa (voi kun olisin saanut kopauttaa sen muurilta alas!), ja kirjan hahmot jossain määrin muistuttivat tätä raivostuttavaa kananmunaheppua. Pidän Dickensin leikittelystä kielellä ja ihmisten ominaisuuksilla sekä pienistä huumoriripauksista, mutta tässä hahmot olivat aivan liian karikatyyrimaisia omaan makuuni. Vuoden 1952 filmatisoinnin julistekin näyttää siltä, ettei minua henkilökohtaisesti voisi kiinnostaa yhtään vähempää!
Jälkimauksi jäi puisevuus. Ehkä Dickens yritti liikaa olla hauska, jonka vuoksi tästä kirjasta joko pitää tai ei pidä. Totta kai asiaan on vaikuttanut se, että kuvitukset olivat jo valmiina, joten ihan mitä tahansa ei voinut kuitenkaan keksiä. Vasta myöhemmissä romaaneissa herra on löytänyt oman äänensä, ja oikeastaan joitakin perusteemoja näkyy jo tässä ensimmäisessä, mutta toteutuksesta en pitänyt yhtään, vaikka romaanin tausta onkin iso osa sen ominaisuuksia.
Tämän olen meinannut saada käsiini ja lukea, sillä esim. Pikku Naisissa pitävät Pickwick-kerhoa. Olen lukenut vain D:ltä Oliver Twistin ja Suuria odotuksia, ja siinä on kyllä välillä niin, että ihmisten kuvailu saa absurdit mittasuhteet :)
VastaaPoistaKiinnostava bloggaus, luulen että siirrän kirjan hakua tuonnemmaksi, mutta en luovuta :)
Aa, en tuota muistanutkaan vaikka olen Pikku Naisia lukenut!
PoistaTässä on tosiaan se, ettei henkilöissä ole enää hitustakaan todentuntuisuutta jäljellä, kun taas noissa muissa kirjoissa on enemmän sitä tiettyä viehätysvoimaa vaikka henkilöt välillä ovatkin aikamoisen liioiteltuja.
Mutta kannattaa kokeilla, jos kuitenkin pidät minua enemmän ;)
Hei, olipa ilahduttavaa lukea sinulta näin suorasanaista tekstiä ja huomata, että en ole yksin Pickwick-asennevammani kanssa!
VastaaPoistaItse pidän myös Dickensiä yhtenä lempikirjailijoistani, mutta yrittäessäni tätä lukea joskus alle pari vuotta sitten en päässyt viittäkymmentä sivua pidemmälle... Siis yksinkertaisesti syynä oli t y l s y y s. Minulle kyllä tuli vähän sellainen olo, että tämä oli jotenkin hieman liian "miestenkirja" minulle. Isäni - mies kun on - on kehunut minulle suunnattomasti tämän kirjan huumoria.
Jälkihuomautus: Nyt vasta klikkasin tuota linkkiäsi elokuvasta ja repesin kyllä aika pahasti kuvan nähdessäni XD XD
PoistaHih, kiitos, pääsin kunnolla purkamaan turhautumistani :D Ja eipä ole hirveän houkutteleva juliste ei xD
PoistaNiin, en sitten tiedä ymmärtävätkö miehet tätä parodiapuolta enemmän, se voi hyvin olla. Moni, joka on tästä pitänyt, ei ole myöskään pitänyt Dickensin synkemmistä teemoista. Aika mystistä kun melkein kaikki pitävät jostain kirjasta, ja itselle ei avaudu sitten millään.