Vanhan kirjan päivä: Kylmä kyyti - James Sallis (2005)

Drive
192 s.

Paljon myöhemmin, istuessaan selkä seinää vasten Motelli 6:ssa vähän Phoenixista pohjoiseen ja katsellessaan kohti lainehtivaa verilammikkoa Kuski pohti, oliko hän tehnyt kammottavan virheen.  Vielä myöhemmin siitä ei tietysti ollut epäilystäkään.  Toistaiseksi Kuski elää kuitenkin niin sanotusti tätä hetkeä.  Ja hetkeen kuuluu kohti lainehtiva veri, aamunkoiton myöhäisen valon paine ikkunaa ja ovea vasten, liikenteen ääni läheiseltä valtatieltä ja itku viereisestä huoneesta.

Kaikki blogiani vähänkään lukeneet tietävät, että luen paljon vanhempaa kirjallisuutta (en siksi, että jonkun ylemmän tahon mielestä niitä pitää lukea ollakseen sivistynyt, mitä ikinä se tarkoittaakaan).  En tarkoita tässä pelkästään klassikoita, mutta pidän erityisesti niiden tunnelmasta ja ajattomuudesta.  Halusin kuitenkin osallistua omalta osaltani kirjabloggaajien tempaukseen, jonka tarkoitus on muistuttaa myös niistä kirjoista, joita ei enää välttämättä löydy kirjakaupoista.  Kirjan kaupallinen elinkaari on lyhentynyt, mutta kirjastot ovat täynnä helmiä odottamassa löytäjäänsä, ja vanhoistakin kirjoista voi löytyä ajankohtaisuutta sekä korvaamattomia elämää mullistavia ajatuksia.  Valitsin kirjan, jota en ollut lukenut aikaisemmin, mutta monet ovat myös kirjoittaneet omista lukumuistoistaan.

Muistaako joku vielä Nicolas Winding Refnin elokuvan Drive (2011)?  Ohjaajan muukin tuotanto on vakuuttanut allekirjoittaneen ja saanut seuraamaan mitä muuta on tulossa, mutta kirjoista puhuttaessa halusin tuoda esiin erään muunkin aiheeseen liittyvän seikan.  Monet elokuvat ovat sellaisia, joiden ei tiedä perustuvan kirjaan.  Tästäkään ei välttämättä moni olisi kuullut ilman Refnin adaptaatiota, joten elokuvat lisäävät omalta osaltaan tietoisuutta vanhoista kirjoista.  12 Years a Slave (2013) perustuu myös kirjaan, nimittäin oikeasti eläneen päähenkilön muistelmiin.

Kylmän kyydin perusidea on samanlainen kuin elokuvassa:  nimettömäksi jäävä Kuski on ammatiltaan stunt-ajaja, mutta kuskaa öisin rikollisia pitkin Los Angelesin katuja.  Tulee kuitenkin aika, jolloin sekä Kuskilla että sivuhenkilöillä ei suju kaikki enää niin hyvin.

Washington Post nimesi Sallisin kirjan vuoden 2005 parhaaksi kirjaksi.  Lievää liioittelua, sanoisin.  Tarinalla on runkomainen rakenne, ja se vaikuttaa lähinnä puolivalmiilta käsikirjoitukselta.  Ympäristöä ja henkilöitä kuvaillaan harvasanaisesti, mutta ruokien listaamiseen Sallisilla tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle.  Toteutuksesta johtuen tarinasta jää valitettavan valju ja ontto vaikutelma.

Miksi sitten valitsin juuri tämän kirjan edustamaan tempausta?  Tarkoituksenani oli kirjoittaa aivan tavallinen arvio vanhasta kirjasta, ja Kylmä kyyti tuntui olevan sopivan tuntematon suomalaisille lukijoille.  Kuten aiemmin mainitsin, halusin myös tuoda toisen puolen esiin kirjan ja elokuvan suhteesta.

Sallisin teoksessa on kuitenkin myös paljon hyvää, jonka vuoksi suosittelen eksymään kirjastossa muuallekin kuin uutuushyllylle.  Kylmää kyytiä ei ehkä voi sanoa puhdasveriseksi dekkariksi, mutta se tarjoaa eksoottisemman ympäristön kuin se iänikuinen harmaa Ruotsi.  Los Angelesin vaaleanpunaiset auringonlaskut, epämääräiset motellit, Hollywoodin kuvauspaikat.  Olin erityisen iloinen siitä, että Los Angelesin espanjankielistä väestöä tuotiin esiin.

Noir-henkisyys muodostuu Sallisin ytimekkäästä kielenkäytöstä, tylyistä kohtauksista ja suorista viittauksista 40-luvun elokuviin.  Kuskissakin on jonkinlaista yhteneväisyyttä Marlowen kaltaisiin yksityisetsiviin, vaikka onkin vähän puheliaampi kuin elokuvassa.  Itse asiassa, jotkut lukijat Goodreadsissa ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä asian suhteen, mutta kirjassa ei missään vaiheessa sanota Kuskin olevan harvasanainen.  Näin siis elokuvan näkeminen voi vaikuttaa myöhemmin luettavaan kirjaan, vaikka usein päädytään kiroamaan elokuvaa jos siinä ei kaikki mene niin kuin kirjassa.

Kirjat voivat - olivat ne sitten vanhoja tai uusia - innostaa lukijoita yhä uusien (visuaalisten tai kirjallisten) teosten pariin tai etsimään lisää tietoa jostain asiasta.  Kylmän kyydin kohdalla kävi niin, että haluan taas uppoutua Los Angelesista kertoviin kirjoihin, mutta tällä kertaa haluaisin tarinan sijoittuvan erityisesti espanjankielisen väestön pariin.  Jos siis sinulla on jokin sopiva teos mielessä, olisin iloinen jos huikkaisit siitä kommenttiboksissa.

Hauskaa Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää, kirjastossa tavataan!

* * *

Osallistuu haasteeseen:  Kirjallinen maailmanvalloitus (Arizona)